Saarna 5.11. uskonpuhdistuksen muistopäivänä saarnatuoliblogissa Sängystä pudonnut.
Eräs ajatus, joka saarnaa tehdessä tuli mieleen, mutta en saarnassa tosin käsitellyt. Se on kolmelle uskonnolle (juutalaisuus, kristinusko, islam) roolijako. Kuvitellaan kolmen hengen perhe samaan sänkyyn makaamaan. Lapsi on keskellä poikittain ja yrittää vallata itselleen lisää tilaa. Hän tuuppaa vanhempiaan ulos sängystä. Se on kuva islamista. Juutalaisuus on isä, joka makaa aloillaan. Hän ei tee mitään eikä yritä vallata itselleen lisää alueita - ei ole lähetysuskonto. Kristinusko on äiti, joka rakkaudella (yrittää) sulattaa edelliset itseensä.
Tämä oli vain siis hahmotelma, sisäinen kuva. Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Mutta on joskus kiva yrittää hahmottaa asioita erilaisin keinoin. Edellistä mallia puoltaa heikosti myös sellainen käsitys, että Juutalaisuus on uskonnoista vanhin, kristinusko on kasvanut juutalaisuudesta (aadamin kylkiluusta). Islam on näistä kaikkein nuorin uskonto. Tuskin kuitenkaan kahden edellisen hedelmä. Mutta on joka tapauksessa kovin laajentumishaluinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä hahmottelemasi kuva on pohtimisen arvoinen. Olisipa mielenkiintoista kuulla tästä jonkun islamilaisen (islamin asiantuntijan) kommentti. Eikös islamilaisuus olekin syntynyt juuri vastapainoksi juutalaisuudelle? Poliittisista syistä juutalaisuudesta ei ollut arabikansojen yhdistäjäksi, ei myöskään kristinuskosta. Tarvittiin jotain muuta ja muu löytyi islamilaisuudesta. Tällainen käsitys minulla on.
En ole hyvin selvillä islamin syntyvaiheista ja aleen heimojen yhtenäisyydestä. Mutta islaminuskoiset eivät varmaankaan pitäisi vertauksesta, kun heidät asetettaisiin kurittoman lapsen asemaan. Vuodevertaus on ehkä liian intiimi näiden uskontojen välille.
Lähetä kommentti