26.2.07

To be or not to be

To be or not to be

Olen kuullut, että
elämällä ei ole vastakohtaa.
Kuoleman vastakohta on
syntymä tai sikiäminen.
Elämällä ei rajaa ei varjoa.

Mutta olla olemassa tai ei olla olemassa,
siinä on yksi ihmeellisimmistä vastakohdista.
Missä minä olin ennen kuin synnyin?
Olinko ei-mitään?
Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen?
Tuleeko minusta ei-mitään?

Mitä on se, että ei ole olemassa?
Mitä on olla olemassa?
Oleminen on elämistä,
Sillä ei ole vastakohtaa.
Se ei merkitse sitä etten kuole vaan sitä,
että elämäni ei määräydy vastakohtien kautta.
Tyhjiin raukeaa vain tyhjät ajatukset.
Täyttymyksen saa, ken sitä hamuaa.


Ajatus 'Elämällä ei ole vastakohtaa' sanottiin elokuvassa Ensimmäinen yhteys.

vastaus Runotorstain haasteeseen: vastakohta

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kysymys, että missä olimme ennen syntymää, on kiehtonut minua viime aikoina. Augustinus puhuu jotenkin jännästi siitä, että ihmisen sielu muistaa Jumalan. Hän kai tarkoittaa sillä metafyysistä muistia, eikä väitä että ihminen oikeasti muistaisi olleensa Jumalan luona ennen syntymäänsä. Itse vain olen kokenut aavistavani jotain siitä muistamisesta, enkä yhtäkkiä olekaan voinut olla varma, että olen syntynyt vasta siinä vaiheessa kun siittiö on yhtynyt munasoluun ja olen alkanut kehittyä äitini sisällä. Tämä varmaan kuulostaa huuhaalta, mutta en tiedä mihin tällaiset ajatukset pitäisi panna. Raamattu ei anna ymmärtää, että ihmisen sielu tai henki olisi ollut olemassa ennen syntymää, mutta onko siellä kohtia joiden perusteella voidaan sanoa, ettei niin ole ollut? Onko tämä asia käsitelty Raamatussa jotenkin? Anteeksi, että menee ehkä vähän sivuun tästä runotorstain ideasta nämä kysymykseni.

Anonyymi kirjoitti...

Elämä lienee eri kuin tietoisuus. Elämä ilmeisesti on koko ajan jossain muodossa jossain. Mutta tietoisuus? Ja sen vastakohta. Onko sillä vastakohta? Tiedottomuus tietenkin. Mutta mitä se on? On - ei. On - off.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Ajatus sielun ennaltaolosta liittyy paremminkin intian ja kaukoidän uskontoihin (ja platonilaiseen filosifiaan, josta tuo muistamisen teema nousee).

Jumala, joka luo tyhjästä jokaisen yksittäisen sielun on lähempänä Raamattua. Mutta joskus on kai esitetty uskomus, jonka mukaan ihminen on ollut ennalta olemassa Jumalan ajatuksena. Se on eräs rakkauden muoto: olla jonkun ajatuksissa. Tuosta rakkaudesta olemassaoloni juontuu.

Jätin runon avoimeksi, kysymysten tasolle. En halunnut siihen tuupata kovin valmiita käsityksiä.

Kysymys ennalta olemisesta on tunnetusti lapsia askarruttava.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

helanes. Käsitteellisesti elämä ja tietoisuus ovat eri asioita. Mutta mitä on elämä ilman tietoisuutta ja tietoisuus ilman elämää. Edellinen on mahdollinen esimerkiksi kasvien elämän kohdalla. Mutta minä ajattelin elämällä ennen kaikkea ihmisen elämää.
Tietoisuutta ei ole ilman elämää.

Allyalias kirjoitti...

Voi, tämä on ikikiehtova kysymys. Olla olematta olemassa, onko sellaista olemassakaan? Jos ajatellaan että kuoleman jälkeen lakkaa olemasta, yksilö ei voi olla kuollut. Yksilö voi olla vain elossa.

Pikkuliina kirjoitti...

Oliko Jeesus olemassa ennen ihmisenä elämistään? Löytyykö Raamatusta vastausta tähän? Ei silti, että tämä tieto mitään ratkaisisi mutta kaikkea mielenkiintoista joskus tulee esille, kuten runosikin pohdinnat. Tykkäsin runostasi.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Kiitos palautteesta allyalias ja pikkuliina.

Uudessa testemantissa tulee kyllä esille, että Jeesus on ollut olemassa Jumalan Poikana taivaallisen Isän luona ennen kuin syntyi ihmiseksi.
Fil. 2:6-7; Joh. 1:1,14.

Jeesuksen merkitys kristityille on juuri siksi niin tärkeä, että hänen persoonassaan Jumala tuli ihmiseksi. Hän on samalla kertaa tosi Jumala ja tosi ihminen.