farkut joskus siniset
poika soitteli ärränpäitä
kuin kanttori kiirastorstain
virsiä
veisuussa oli monta värssyä
itkuvirressä kauhun kirot
ja raesadetta lupasi sen tupaan
joka häneltä pölli tupakat
Niin ja
farkut olivat jo haalistuneet
vaikka silmät vielä siniset
ja elämän kuluttamat kasvot
väsyneet viiteentoista ikävuoteen
mutta näytettävä vain on
että ei tässä mitään
Runotorstain aiheena sininen
Siniset farkut ovat nähneet jo enemmän kuin muut tamineet yhteensä.
VastaaPoistaKoskettavan puhutteleva. Kuinka lapsena on jo tultava aikuiseksi, kuinka kovaksi? Kuinka nopeasti elämä voi mennä ohi, jos jo viisitoistavuotiaana mikään ei tunnu miltään? Upea vertaus tuo farkuista.
VastaaPoistaJopas osu. Hienosti kuvitettu aiheesta josta aihetta piisais vaikkei tarpeeksi kirjoitettu. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos palautteesta helanes, mehtäsielu ja akkapaha.
VastaaPoistaAjan vaatimukset ovan niin kovat, että ne leikkaavat inhimillisyyden pois.
Se on tuo ikä, 15 v. MInäkin olin viisaimmillani ja toisaalta niin kokenut, että voi voi sentään. Nyt tässä pian 50 ja niin tietämätön kaikesta. Hyvä runo sinisyydestä.
VastaaPoistaViisitoistavuotiaalla jo elämän kuluttamat kasvot? Surullisin kohta runossa.
VastaaPoistaNuorten hätä ja toivottomuus tuntuu todella pahalta. Kuka uskaltaa aikuistua epäterveeseen maailmaan? Vaatimuksia on niin paljon ja epävarmuus tulevaisuudesta pelottaa. Sitten kun nuori on hukassa vielä itsensä kanssa. Mitenkä tukea heitä? Miten tuoda toivoa ja uskalluksen askeleita aikuisuutta kohti?
VastaaPoistaRakas hra Puujalkanen, olet oikeassa siinä, että jo nuorikin voi olla elämänkolhima. Surullista, mutta totta. Kolmen nuoren äitinä olen havainnut, että nuorelle on tärkeää se, että edes joskus joku on läsnä. rehellisesti, avoimesti, juuri siinä hetkessä nuorelle saatavana, paikalla, läsnä.
VastaaPoistaOmille nuorilleni iäkäs isäni on antanut tätä läsnäoloaan. On surullista, että sukupolvien ketjut ovat katkenneet. Selviytymistarinat menneisyydestä antavat perspektiiviä ja uskoa tulevaan. Toki siinä puhujien on nimeomaan eläydyttävä myös kuulemaan nuorten kokemuksia. Isäni lauseet: "Periksi ei anneta" tai "Kotiin tulllaan vaikka mitä sattuisi" jne... antavat turvaa ja luottamusta yli sukupolvien. Voin vakuuttaa, että itsekin ne jo kuulin ja nyt hän tarjoaa niitä lapsenlapsilleen. Askellamme turvallisissa jalanjäljissä. Ukin varjo on pitkä ja antaa suojaa.
tuulisuoja
VastaaPoistaSellaista turvaa toivon voivani omalle lapselleni myös antaa - niin ja siinä sivussa vähän muillekin kuin omille, esimerkiksi niille kolhituille sieluille, jonkinaista tuulensuojaa.