Lomalle

Kuukauden tiiviin työrupeaman jälkeen pääsin vihdoinkin jälleen lomalle. Kun olin tämän ajan ainoa pappi paikalla, niin on sellainen olo, että mehut on puristettu pois. Tosin jos helteellä on puettuna papin kaftaaniin, se ei helpota paljon asiaa. Hikoiltu siis on yllin kyllin. Onneksi toimituksia ei tullut epäinhimillistä määrää. Mutta viimeinen viikonloppu oli piste iin päälle ennen lomaa.

Minulla oli viikonloppuna vihkiminen, jossa oli eräs erikoisuus. Kaaso ja samalla morsiamen sisko saattoi morsiamen sulhaselle. Yleensä kysymyksessä on suvun mies. Koska tällaisilla rituaaleilla ei ole sitovuutta (eivät siis kuulu käsikirjan ohjeellisiin kaavoihin) ja koska ne lisäksi heijastelevat kadonnutta aikaa, vapaus vallitkoon. Saattamisella tässä tapauksessa oli myös vihkiparin historiaan palautuva merkitys. Kun he olivat olleet jo kymmenen vuotta avoliitossa ja yhteinen automatka kuului heidän ensitapaamiseen, en voinut vastustaa kiusausta verrata heidän yhteistä taipalettaan ajamiseksi avoautolla, mutta johon nyt avioliiton myötä asennettiin siunauksen katto. Linkki vihkipuheeseen

Lisää sooloilua ja "Suokonautio-toimintaa" harrastin tilanteessa, jossa yhdistin kodinsiunauksen ja rukoushetken avioliiton vihkimisen vuosipäivänä. Aviopari halusi 'vihkivalojen virkistämisen'. Rukoushetkeen käsikirjan mukaan ei kuulu enää kysymysten tai vihkivalojen esittäminen. Koska aviopari sellaisen kuitenkin halusi, sellaisen he saivat. Siihenkään ei ollut mielestäni mitään estettä. Toimituksilla ei ole juridista ulottuvuutta. Tein rukoushetkestä hyvin vapaamuotoisen ja vähän hauskankin, arvokkus ja juhlan tuntu ei kuitenkaan vesittynyt. Iloisessa juhlassa kun oltiin ja tilanne muutenkin oli harvinaisen epämuodollinen. Todistusaineistoksi kaikille harhaoppi- tms. syytteitä etsiville toimituksen kulku on pääpiirteissään nähtävissä täällä.

Saarnaa en mene paljon kehumaan, koska olin aika väsynyt sitä tehdessäni, mutta siinä Jeesus toimittaa piispantarkastuksn Jerusalemissa.

Hautauksessa opin taas sen, että valimolla kaavaaja 'leikkii hiekan kanssa'. Toinen oppimani asia oli se, että vanhan kansan mukaan ennen kuolemaa ihmiselle tulee oireeton, selvä päivä. Olen toimituskeskusteluissa kuullut ilmiöstä useasti. Ennen kuolemaa hyvinkin huonossa kunnossa olleet ihmiset virkoavat ja ovat kuin ei mitään. Sitten kun ihmeparantumista vielä hämmästellään ja odotetaan potilaan kotiutuvan, henkilö kuolee seuraavana yönä.

Kaste toimitettiin onneksi ulkona - kynttilät eivät vain pala eikä kastekynttilää kannattanut edes yrittää sytyttää. Sytytimme sen suosiolla sitten sisällä. Tällä kertaa käytimme käsikirjan sitä vaihtoehtoa, jolloin kastevesi kaadetaan kastemaljaan keskellä toimitusta, ennen kastekäskyä. Kannu oli matalan pöydän alla ja lapsen isä kaatoi veden maljaan. Tietysti toimituksen jälkeen, kun pöytä vietiin sisälle, pöydän alla ollut lasikannu meni rikki. Vaikka sirpaleet tuovat onnea, tunsin olevani syyllinen tapahtuneeseen. Minun erityisestä ehdotuksestani otimme tämän uuden tavan toimitukseen mukaan.

Kouluunlähtijöiden siunaamisessa meillä Harjavallassa on hieno tapa käydä istuttamassa tulokkaille oma puu hautausmaalle. Olen ollut aika monta vuotta jo Harjavallassa, mutta en tuotakaan tiennyt aikaisemmin. Minusta se oli aika hieno juttu. Koululaiset saivat itse olla lapioimassa multaa puun juurelle. "Siunatkoon sinua Kolmiyhteinen Jumala ja varjelkoon koulutiesi". Näillä sanoilla heidät siunasin. Olkaa tekin valppaina siellä liikenteessä.

Kun tähän yhtälöön lisätään vielä kolmet synttärit, niin paketti on valmis ja minä myös...

Ja nyt huilaamaan.