Kirjoitan nimesi 10 000 kertaa
Olen repinyt kuvasi kansiosta
Polttanut kirjeesi
Pyyhkinyt nimesi pois
kännykästäni ja kalenteristani.
Olen hävittänyt hammasharjasi
Ja kaikki kylppärin tavarat.
Kissan annoin kulkurille.
Kukkasen vein metsään.
Muistoesineet olen särkenyt.
Kaikki, mikä viittaa sinuun:
tuhottu, silputtu, haudattu.
Olet tyhjä sivu
Et edes muisto
Mitä minun vielä pitää tehdä
unohtaakseni?
Poissaolosi on huutavaa läsnäoloa.
Jospa kirjoittaisin nimesi niin monta kertaa,
että en enää tiedä, mitä se tarkoittaa.
Tehtävänanto runotorstai: Tero Vaaran biisi Valokuvia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen edelleen onnellisesti naimisissa. Tämä runo alkoi avautua siitä alkuperäisestä lähdetekstistä, jossa puhuttiin tyhjästä sivusta.
"Poissaolosi on huutavaa läsnäoloa." Tuohon säkeeseen kiteytyy runosi ydin. Hyvä teksti muistosta, jota ei voi repiä irti ja joka ei muutu tyhjäksi sivuksi, vaikka kaikki on pyyhitty pois. Runossasi on koskettavaa tunnetta, kaipuun kieltämistä, halua unohtaa. "Jospa kirjoittaisin nimesi niin monta kertaa,/ että en enää tiedä, mitä se tarkoittaa." on hyvä lopetus runollesi.
Tiedätkös... se kissa rupesi minua säälittämään.
Kissalla on asiat hyvin, mutta mietin mielessäni pitäisikö se kukka hakea metsästä.
tää oli upea, kaikki oli kohdallaan ja toi vikä säkeistö,... wau
Hyvin sanottu mitä se on. Tunnen tuon tunteen ja ajatuksen. Elontieni varrelle on osunut ihmisiä ja asioita, jotka haluaisin yksinkertaisesti vain unohtaa mutta kun en siihen kykene. Kirjoittaminen tai vaikka ääneen huutaminen joskus auttaa edes jotenkin.
emmi ja pikkuliina
kiitos palautteesta. Mukavia syysiltoja teille.
Lähetä kommentti