Lepoa väsyneelle

Tänään oli jumalanpalvelus ja minun saarnavuoroni. Papin työn arkea ja juhlaa. Pääsin saarnan valmisteluun käsiksi vasta illalla hautajaisten jälkeen. Teksti ei ottanut ensin auetakseen. Vasta yhdentoista aikoihin alkoi kirkastua, mihin suuntaan saarna kulkee. Puoli kolmelta aamuyöstä nukkumaan ja kuudelta ylös.

Meillä on vakiintunut sellainen käytäntö, että vaimo yleensä menee lapsemme kanssa anoppilaan viikonlopuksi, kun minulla on saarnavuoro. Tällainen ratkaisu ei ole kovin kestävä ja tulevaisuus tuo siihen muutoksia. Mutta muuhun ei tällä hetkellä pysty. En osaa valmistaa saarnoja virastoaikana viikolla. Yleensä kykenen keskittymään vain välittömästi seuraavaan tehtävään.

Saarnattavassa evankeliumissa ongelman ja jännitteen muodostaa Jeesuksen erikoinen tapa tarjota sielulle lepoa. Hän sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne..." Lepo tulee siis ryhtymällä ikeenalaiseksi työjuhdaksi.

Saarnatuoliblogissa näkyy miten tästä ongelmasta on selvitty, vai onko siitä selvitty lainkaan. Saattaa olla, että olen tehnyt laitonta tulkintaa tekstin äärellä. Mutta vaikka minä en saanut riittävästi unta, niin sain kuitenkin levon.