itsensä kieltäjä
Jumalien ulottumattomissa
moni itsensä kieltäjä
fariseus publikaanin vaatteissa
tyrkyttämässä ’leskenropoa’
ja hinnoiteltua hymyä
Jumalien ulottumattomissa
moni elämän kieltäjä
vastatuuleen sylkijä
joka atomien rumputulta
pakenee henkisyyden vankilaan
Jumalien ulottumattomissa
valheen nielevä
itsessään kierivä piehtari,
peilitalonsa nahkasohvalla
omaan syleilyynsä tukehtunut
armoako te kaipaatte
vai huumetta, joka
todellisuuden rummunlyönnit
vaimentaa
Tällainen tekele runotorstain haasteeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jyhkeä runo, voimakkaita kuvia. Lopun kysymys sopii hyvin mukaan. Pidin sanasta piehtari, joka on minulle vieras (merkitys lienee piehtaroija?).
juu. Piehtari on uusiosuomea - tätä runoa varten kehitetty.
Itse en juuri pidä tästä runosta. Tämä ei ole kaunis. Häiriöklinikka sanoi asiansa niin kauniisti ja osuvasti, että mulle jäi vain tällaisia pölkkyjä pesään pistettäväksi.
Yleensähän runosi ovat pohtivia ja hiljaisia, tämä on erilainen ja jotenkin "äänekkäämpi". Minusta se sopii annettuun aiheeseen, se haastaa haastetekstin.
Mietin käyttämääsi monikollista sanamuotoa. Koitin kuunnella mitä haluat kertoa, en tiedä kuulenko.
Rinnastaako tuo viimeinen säkeistö armon ja huumeet? Vaimentavatko ne molemmat todellisuutta? Tiedämmekö mikä on totta?
tui
kiitos kannustuksesta
isopeikko
Tarkoitus ei ole rinnastaa armoa ja huumetta. Runossa vain huumeet ovat todellisuuden pakoa - ei armo.
Mielessäni oli enemmänkin de Mellon ajatus ihmisistä, jotka eivät halua parantua, vaan lievitystä kipuihinsa.
Tässä on sitä jotain. Se puhuttelee.
Lähetä kommentti