Meidän hömppölööröllä on erikoinen tapa. Aamulla kun heräillään, hän tietysti kömpii jos ehtii isän ja äidin väliin nukkumaan. Mutta kun noustava on vuoteesta, hän ei halua jäädä sänkyyn nukkumaan, vaan kiirehtii aulassa olevaan nojatuoliin. siinä hän nukkuu vielä vartista puoleen tuntiin.
Ostin eilen alta vitosella Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christ. R-kioskilla myydään vanhoja lättyjä, joita ei enää vuokrata. Aikanaan kävin elokuvissa katsomassa tuon pätkän. Katsoin lauantaina vähän alkua, siihen oli tavoitettu aika hienosti evankeliumien lopun tunnelmia. Tiedän kyllä, että myöhemmin veri lentää ruoskimisessa jne. Mutta on elokuvassa muutakin kuin ruoskimista. Tosin Jeesusta näyttelevässä Jim Caviezelissä on jotakin häiritsevää. Ehkä vaikutelma johtuu hänen muista roolisuorituksistaan muualla - en ole varma.
3 kommenttia:
Upeita nuo aamuhetket - meidän tyttö tykkää myös kömpiä isin ja äidin viereen herättyään. Hyväntuulisena. Arkiaamut vain menevät tyypillisesti niin, että tyttö jää äitinsä kanssa nukkumaan lähtiessäni töihin. Viikonloppuaamut ovatkin sitten luksusta!
- - -
Gibsonin elokuva kuuluu myös minun videokirjastoon. Elokuva oli minulle pettymys. Jäin kaipaamaan hengellistä ulottuvuutta (ymmärrän kyllä, että elokuvassa haluttiin kuvata kärsimystä).
-gs
Kunhan katson koko elokuvan uudestaan, kirjoitan ajatuksiani siitä lisää.
Kiitos kuitenkin kommenteista.
Katsoin juuri Webberin musikaaliin pohjautuvan elokuvan Jesus Christ Superstar. Pidin. Itse musikaalin näkeminen livenä voisi olla hieno kokemus.
-gs
Lähetä kommentti