5.4.07

armon rima

Armon rima alhaalla

armon rima alhaalla
sille joka sen ylittää tai alittaa
Armoa tarjolla sillekin
joka kaikesta valittaa.

Armon koura kiinni siinä
joka byrokratiassa hotkitaan
Armon jälki takamuksessa
jota persukselle potkitaan

armo vuoteena väsyneelle
hautana pois nukkuneelle
rakkauden merenä hukkuneelle

* * *

viimeinen häpäisy ranteesi viiltää
et putoa kädeltä, joka armon rajat piirtää

* * *

oli toivosi jo mennyt varmaan -
armo tekee murtumia karmaan


Runotorstain 41. haaste nimeltään armo

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jollakin sitä täytyy olla enemmän kuin toisella. Armoa.
Kuka sen on jakanut? Toinen joutuu anomaan ja pyytämään. Toisella sitä on niin paljon, että sitä pystyy jakamaan muillekkin.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Minun mielestäni armo on kaikille sama - ainakin sellainen armo, josta hengellisessä mielessä puhutaan: Jumala armo. "Hän antaa armonsa paistaa niin hyville kuin pahoille" Tämän armon suhteen kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Jumalalle ihmisten pärstäkerroin ei merkitse mitään. Mutta armo ei tarkoita välttämättä menestystä elämässä, rikkauksia, säästymistä syövältä.

Sanaa armo käytetään vähän erilaisissa yhteyksissä niin kuin runotorstain runot osoittavat. Minulle armo tarkoittaa ensisijassa Jumalan ominaisuutta hänen suhteessaan ihmmiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle tulee sanasta armo aina mieleen sanonta "antaa armon käydä oikeudesta". Minusta siinä tiivistyy aika hyvin se olennaisin. Objektiivisesti ja _oikeuden_ mukaan voi jokainen olla vähän mitä sattuu.. kaikki näkevät toistensa viat helposti. Mutta armoa on olla vetämättä toista niistä tilille? Näin ajattelisin armoa ihmisten välisissä suhteissa.

Mitä taas Jumalaan tulee, niin minusta armoa näkyy vähän joka päivä, ihan vain koska tämä pallo jatkaa pyörimistään. Joku tiukka tuomari varmasti olisi jo aikaa sitten tehnyt lopun koko hommasta, koska me ihmiset yleisesti ottaen olemme taipuvaisia sähläämään, sotimaan ja tunaroimaan. :) Armosta täällä ollaan, ei oikeudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo viimeinen kommentti antoi aiheen tähän. Viime päivien tiedot ilmastomuutoksen todennäköisestä kulusta antavat aiheen olettaa, että "joku tiukka tuomari" = luonto on jo asialla. Eikä enää tarvitse puhua mistään ohimenevistä koettelemuksista, joilla joku, jokin meitä muka koettelee. Tämä nyt vain menee näin.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia näkökulmia! Eniten puhutteli tuo runon alku armon rimasta.

Kaksi kohtaa ei minulle avautunut, ehkä siksi, että henkilökohtaisten mielleyhtymien ansiosta ajatukset kulkivat aivan toisaalle kuin sanaan armo, jonka käsitän lämpimäksi ja lohdulliseksi sanaksi, viimeiseksi toivoksi; kun kaikki muu on mennyt, jää vielä armo. Ne kohdat olivat: Armon jälki takamuksessa / jota persukselle potkitaan (vuodesta 1995 lähtien jatkuvaa saneerausta työpaikalla) ja toinen kohta: rakkauden merenä hukkuneelle (pikkuveli hukkui 25-vuotiaana). Runon kohdat olivat varmaan vertauskuvia?

Tuomo Lindgren kirjoitti...

peggy g.
armon ja oikeuden vertaaminen keskenään on valaisevaa. rakkauden etiikka antaa armon käydä oikeudesta. Oikeudenmukaisuus taas antaa kaikille sen, mikä hänelle kuuluu.

helanes
Siinä näyttää olevan ihan riittävästi koettelemusta, että ihmiset saisi pidettyä tämän maapallon elinkelpoisena. Sitä mukaa kun merenpinta nousee, saattaa täyttyä myös erään Armollisen mitta ja alkaa viimeiset käräjät.

mehtäsielu
persauksille potkiminen ei tässä yhteydessä tarkoita potkuja työpaikalta, vaan enemmänkin sitä, että jotakuta saamatonta ihmistä täytyy potkia perseelle, että asiat etenevät. Se on armoa, että niitä ihmisiä on kannustamassa toisia elämässä eteenpäin.

rakkauden meri hukkuneelle runossa tarkoitti kirjoittaessani sitä, että Jumalan armonmeri ympäröi myös sitä ihmistä, joka on päätynyt elämässään epätoivoiseen ratkaisuun.

Allyalias kirjoitti...

Mielenkiintoisia ajatuksia armosta. Hyvä, jos armon rima ei ole turhan korkealla.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

allyalias
juu. Ei se kai muuten olisikaan armoa. Armon rimaa ei voi pudottaa. Onko tässä ajatuksessa mitään mieltä? En ole varma.