Saksalainen lähetti Tilman Geske ja pastori Necati Aydin sekä Ugur Yuksel
Seuraava selostus on kopioitu sähköpostikirjeestä, jonka olen vastaanottanut. Tekstissä esiintyvien hirvittävyykien vuoksi en ole suomentanut sitä.
[Details of the torture--
* Tilman was stabbed 156 times, Necati 99 times and Ugur’s stabs were too numerous to count. They were disemboweled, and their intestines sliced up in front of their eyes. They were emasculated and watched as those body parts were destroyed. Fingers were chopped off, their noses and mouths and anuses were sliced open. Possibly the worst part was watching as their brothers were likewise tortured. Finally, their throats were sliced from ear to ear, heads practically decapitated.]
Televisiohaastattelussa lähetin puoliso Susanne Tilman ei osoittanut kostonhalua. Toimittajille hän siteerasi Jeesuksen rukousta sotilaille, jotka ristiinnaulitsivat hänet. “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä he tekevät” (Luk 23:34).
Koska kristityt eivät ole paljon älähtäneet näiden teurastusten tähden (mikä omalla tavalla osoittaa suuren länsimaisen enemmistön vieraantuneen uskostaan - he eivät koe näiden murhien koskevan heitä mitenkään), muslimien ei juuri ole tarvinnut selitellä tekojaan. Mutta jos joku piirtää muhammedista pilakuvan, koko muslimimaailma kiehuu. Mielestäni kristityissä maissa olisi syytä mennä itseensä. Mutta ennen kaikkea tapahtumasarja on suureksi häpeäksi koko muslimimaailmalle - kun kaikkein maltillisimmassakin islaminuskoisessa valtiossa on tällaista meininkiä.
Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet. 1 Kor 12:26
7 kommenttia:
Se ettei tästä ole nostettu suurempaa meteliä kristittyjen ja länsimaiden keskuudessa kertoo yhteiskunnastamme jotain hyvin ikävää.
Tällaiset tiedot kristittyjen teurastuksesta herättävät minussa vihaa ja silti tiedän, että Vapahtajan Jeesuksen antama esimerkki on jotakin vallan muuta kuin vihaa ja kostoa. Rakkaus sulattaa vihan.
Olen mielessäni elätellyt ajatusta, että on kaksi uskontoa maailmassa toinen hallitsee ihmisiä pelolla ja toinen rakkaudella.
Luin hiljan Sana-lehdestä kirjailija Outi Nyytäjän haastattelun. Hän siteerasi Emmaus-liikkeen perustajaa Abbé Pierreä: ellemme tunne vihaa, kun näemme ihmisiä pilkattavan ja riistettävän, on selvääkin selvempi, ettemme rakasta heitä.' Hän sanoo, että vihaa tarvitaan. Ei joutavaa kaunan kantamista, mutta vihaa, joka nousee vääryydestä ja panee taistelemaan, jotta oikeus toteutuisi.
Nyytäjällä on muutenkin hyviä kysymyksiä. "Miksi kristillisistä piireistä ei nousta yhteiskunnallista sortoa vastaan. sen sijaan opillisista kysymyksistä ja oikeassaolemisesta kyllä käydään loputonta kissanhännän vetoa?"
Niin. kuka oli paikalla, jos joku tietää, että teko oli tehty Allahin nimessä? Kuka jäi kertomaan tarinan?
Ymmärtääkseni murhaajat kertoivat siitä itse.
Silmä silmästä, hammas hampaasta...
Kun kerran jostain Muhammedin kuvasta nostetaan kohu, tuotakoon sitten myös kaikki muslimien aiheuttamat julmuudet yksityiskohtineen kaikkien tiedoksi.
Sitä voi kukin sydämessään tutkia, kuinka kristillistä se sitten onkaan.
Niin. Kristillisempää toki on vaieta asiat kuoliaaksi. Niin olemme viimeiset vuosikymmenet toimineet.
Lähetä kommentti