Suurin syy kirkosta eronneen hautaan siunaamiselle on siinä, että ihmistä ei saisi hylätä hänen surussaan. Kun omaiset tulevat hakemaan apua, siihen olisi hyvä jollakin tavalla kyetä vastaamaan.
19.7. alkaneessa kesksustelussa toin esille sen kannan, että eroaminen kirkosta ilmaisee riittävän hyvin vainajan oman käsityksen siitä, haluaako hän kirkon toimituksen kohdalleen. Tosiasia kuitenkin on, että meillä ei Suomessa ole mitään yhtä mutkatonta vaihtoehtoa kirkossa tapahtuvalle toimitukselle.
Olisiko sitten hyvä, että kirkosta löytyisi jokin hautauskaava sellaiseen tilanteeseen, jossa tähyspiste on omaisissa ja heidän surussaan eikä vainajassa. Ajattelen juuri sitä, että vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, mutta omaiset ovat kirkon jäseniä. Suru menetyksestä yhdistää, vaikka toivo jälleennäkemisestä saakin erilaisia muotoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti