Lasiin lentänyt lintu

Lasiin lentänyt lintu

Kuuntelen hälyäänten vaipuessa hämärään
Kuuntelen kuinka Hiljainen on
Sydämeen kätketty kaipaus

Suojele tuo ääni kolhuilta
puhalla eloon
lasiin lentänyt lintu
siipensä loukannut


Runotorstain 40. haasten aiheena kaunein sana

Free Hugs Campaign

Lacrymosa

Tällainen kappale löytyi You Tuben kätköistä. Biisin esittää Evanescence. Tällainen nimi ei sano minulle yhtään mitään. Ehkä joku lukijoista tietää. Minusta paketti oli kaiken kaikkiaan kiehtova ja yllättävä.

enkeli pimittää tietoja Marialta

Tänään olen ollut saarnavuorossa. Päivän aiheena on Marian ilmestyspäivä. Minua kiinnosti kaksi näkökulmaa. Ensiksi, miksi Maria on niin suosittu, vaikka Jeesuksen suhde äitiinsä näyttää vähintäänkin ongelmalliselta.

Maria on erityisen suosittu vanhoissa kirkkokunnissa. Suomalainen luthertutkija Anja Ghiselli on hyvin sanonut siihen syyn. On helpompi samaistua äitiin, joka menettää poikansa kuin Jumalaan, joka uhraa poikansa. Toinen kiinnostava kysymys on Marian hämmästyminen. Hän hämmästyi enkelin tervehdystä ei enkeliä itseään. Mitä siinä tervehdyksessä oli niin ihmeellistä vai oliko mitään?

Saarna löytyy tuttuun tapaan saarnatuoliblogista. Kotvan kuluttua se ilmestyy myös kotisivulleni höyhen

House & Cameron - Beautiful thing

Löysin tämän ensin Leonooran sivuilta. Nyt haluan jakaa saman pätkän teidän kanssanne.

Koti

Koti

Kotini on siellä
missä elämä jaetaan
haavat nuollaan
leipä vuollaan

Kotini on siellä,
missä kynä ja paperi
siellä missä ajatusten asukit
tekevät vuoteensa
tietokoneen ruudulle
kansioiden kätköön

Kotini on kirjojen katveessa
se on lämpöisessä unessa
yhteisissä unelmissa
sinussa ja minussa


Tällä runolla olen mukana runotorstain aiheessa, joka on
kodikas, kotoisa

Paratiisin piina

Luulin - se on uusi Eden
jossa kaikki sujuu kuin ajatus
Lähteellä olen elämän veden
rajana vain mielikuvitus

Vaan ei voittaminen ole kivaa
puuttuu hommasta haaste
Toiset eivät tavoita mun rimaa
Ovat kuin jätös ja saaste

Niin toiveesi täyttyi
mutta sielusi huutaa
Ajatus ei auta
on löydettävä muuta.


vastaus runotorstain haasteeseen "mitä tekisit, jos sinulla olisi kyky muokata todellisuutta ajatuksen voimalla"

Sielun juuri

Peter Halldorfilta on suomennettu viimevuonna kirja ‘Helig rot’ nimellä ‘Sielun juuri’. Häneltä on suomennettu muitakin teoksia mm. 21 kirkkoisää ja Sielun hyvä vieras - kirjoituksia Pyhästä Hengestä. Peterin kieli on kirkasta ja selkeää. Sitä on helppo suositella kenelle tahansa luettavaksi sillä se ei jätä lukijaansa vain ajatusten tasolle. Se auttaa ottamaan askeleita hengelliseen aikuisuuteen. Seuraavassa pieni sukellus kirjan maisemiin suurelta osin kirjan omin sanoin.

Tympääntyminen on yleinen oire ihmisellä. Tympääntymisen hetkinä ajattelet, että tarvitset nyt jotakin uutta. Et kehity etkä saa aikaiseksi mitään. – On aika vaihtaa asuntoa, saada uusi työpaikka. Tee shoppailukierros, hanki uusia vaatteita. Matkusta jonnekin. Tympääntyminen ja levottomuus kuuluu yhtä hyvin myös uskonelämän alueelle.

Mitä autiomaan isät sanovat? Kun meistä tulee kärsimättömiä, kokeneiden neuvot tiivistyvät yhteen ainoaan sanaan: odota. Tärkeät asiat elämässä vievät aikaa. Niiden täytyy saada viedä aikansa. Odottamisessa itsessään tapahtuu kypsyminen, elämän syveneminen, kun taas jatkuvat liikkeellelähdöt, nopeat vaihdokset ja levottomat kokeilut tekevät meistä pinnallisia ja juurettomia.

Juuri se tosiasia, että mitään ei tapahdu on odottamasi merkki. Kyllästyminen on merkki, että entiset pelit eivät enää toimi. Vaikka miten ponnistelet jotta uusien projektien avulla saisit lisää vauhtia elämääsi, et tule olemaan tyytyväinen. Odottamalla vastaat kutsumukseesi. Mutta odottaminen on vaikeaa, jos elämänprojektissa kello tikittää vailla ikuisuusperspektiiviä.

Nykyään ikuisuusnäköala (suuri aika) on kadonnut elämää suuntaavana asiana jopa kristittyjen näköpiiristä. Siksi elämän onni näyttää riippuvan siitä, miten paljon sisältöä ehditään tunkea siihen reppuun, jonka kuolema sulkee. Sille, jonka matka päättyy kuolemaan, repun täyttäminen on koko elämän sisältö. Sille, jonka on tarkoitus jatkaa matkaa, kevyempikin matkavarustus riittää. Niin kauan kuin ihminen arvioi elinaikaansa ikuisuuden horisonttia vasten, ei ajatuksen ajan loppumisesta tarvitse merkitä jotakin lannistavaa ja kauhistavaa. Pieni aika on upotettu suureen aikaan. Kaiken kaipauksen ei välttämättä ole pakko saada täyttymystään omana elinaikana.

Elämää verrataan välillä puutarhanhoitoon. Siinä ei ole kai mitään outoa, että rikkaruohoja kitketään pois. Mutta on toinen asia, jossa vasta-alkaja joutuu hämmennyksiin. Hän varoo karsimista. Hänellä ei ole sydäntä perata pois osaa taimista, koska ajattelee, että niillä kaikilla on oikeus elää. Karsimisen vaikeus on siinä, että on karsittava hyvää - ei rikkaruohoja, vaan kasveista, joita mielellämme haluaisimme puutarhaan.

Karsiminen on sattuva kuva askeesista ihmisen elämässä. Pieni pala maankamaraa, joka on meidän elämämme ei voi ravita miten paljon kasvillisuutta tahansa. Emme voi ehtiä ja tehdä ja kaikkea, mitä mahtuu toivelistallemme, ja odottaa samaan aikaan elävämme rikasta sisäistä elämää. Jos karsimme lukemattomien kirjojen pinoa, jos perkaamme osan huomiotamme vaativista sisäisistä äänistä, jos leikkaamme pois oksia, jotka saavat elämän harittamaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Se tekee kipeää, mutta kuitenkin se on välttämätön toimenpide.

Askeesi merkitsee rajojen asettamista omalle elämälle. Luopumista. Ei luopumisen itsensä takia, eikä edes siksi, että se mistä luovutaan on pahaa. Vaan vapauden varjelemisen tähden. Pyrkiäksemme keskittymään. Askeesi ymmärretään usein väärin. Se ei ole taistelua ruumista vastaan. Ruumis ei ole vihollinen. Se on taistelua ruumiin sisällä uskon voittamiseksi.

Uskosta puhuessaan Peter viittaa George Bernanosin Maalaispapin päiväkirjaan. Voiko ihminen menettää uskonsa samoin kuin hän kadottaa kukkaronsa? ”Ei ihminen kadota uskoaan. Se vain lakkaa heijastamasta hänen elämäänsä, siinä kaikki.” Uskoa ei voi ansaita eikä kadottaa. Se muodostuu kohtaamisesta ja annetaan lahjana. Mikä voi riistää ihmiseltä uskon? Jos usko lakkaa heijastamasta ihmisen elämää, johtuu se siitä, että jokin muu on alkanut heijastaa sitä, synti nimittäin. Synti ei ole ensisijaisesti moraalinen käsite. Se on haava, joka ei parannu. Niin kauan kuin se ei ole parantunut, meissä on jotakin, joka tuntee vetoa sitä kohti, mikä ei ole Jumalasta. Emme tahdo enää tunnistaa omaa itseämme emmekä syvällä sisimmässämme asuvaa puhtaudenkaipuuta, joka itse asiassa on meidän syvin minuutemme.

Bernanos: Synti eli epäpuhtaus ei tapa sitä minua itseäni ja Jumalaa koskevaa ymmärrystä, jota kutsutaan uskoksi. Mutta se tappaa kaipauksen sitä kohtaan. Kun kaipaus katoaa, katoaa samalla uskon muutosvoima ihmisessä. Siksi usko on olemukseltaan enemmän taistelua kuin hiottuja ajatuksia. Ei niinkään älyllistä taistelua kuin kamppailua itsensä säilyttämiseksi puhtaana. Ihminen ei kadota uskoaan, mutta hän voi menettää puhtautensa.

Kutsumuksesta Halldorf sanoo, että se on kätketty sinapinsiemeneen. Sille on tunnusomaista, että se kohtaa meidät hyvin epädramaattisesti. Me odotamme sokaisevaa välähdystä ja yliluonnollisia merkkejä, kun tunnusomaista kutsullemme on dramatiikan puuttuminen. Lisäksi se tavoittaa meidät usein elämän näennäisesti epähengellisten äänten ja sattumusten kautta. Etsimämme helmi ei koskaan ole kaukana. Tee sitä mitä jo teet, mutta anna sydämesi muuttua!

Katariina soittaa pianoa

tässä on vanha video Katariinasta lokakuulta 2004. Kokeilin siirtää sitä You tubeen.

Leffaterapiaa

Leffaterapiaa

Mikael Saarisen kirja Leffaterapiaa johdattaa katselemaan elokuvia uudella tavalla. Elokuvat ovat kuin uniasi. Sinä olet terapeutti, joka tulkitsee niitä sen perusteella, minkälaisia tuntemuksia ne sinussa herättävät. Tarkoitus ei tietenkään ole analysoida elokuvaa tai sen ohjaajaa, vaan omaa itseä elokuvan kautta. Joten samalla kun olet terapeutti olet myös se, joka on terapian tarpeessa. Elokuvat ovat sinun uniasi.

Katsoessasi elokuvaa sinussa herää kehon muistot ja tunteet eloon; tukahdutettuja tunteita, toiveita, tarpeita ja intohimoja. Elokuvat johdattavat meitä suoraan tunteiden ja vaistojen kerroksiin. Siksi ne voivat olla erinomainen ”oikotie traumojen, obsessioiden, fobioiden ja manioiden käsittelyyn.” Tarkastelemalla omia tunteitaan elokuvan äärellä, voit päästä parempaan itsetuntemukseen ja käsitellä elämäsi ongelmia. Katsot ’ulkopuolisin’ silmin omaa elämäntilannettasi sen kriisejä ja haasteita.

Kirjan perusoivallus on hyvä. Miksi sellaista ei ole aikaisemmin kirjoitettu. Elokuvat luultavasti ovat aina toteuttaneet niitä ajatuksia, joita Mikael kirjassa esittää. Elokuvat hoitavat katsojaa. Kyyneleitä vuodatetaan hämärissä teattereissa. Voisikin väittää, että juuri siksi sali pimennetään, jotta katsojat saisivat itkeä rauhassa ja salaa. Elokuvat hoitavat. Mikael haluaa tuoda tunteet tietoisuuteen ja käsittelyyn. Myös vaikeat tunteet heräävät: viha, pelko, tuska. Niitäkin olisi hyvä tutkia. Mikä ne aiheuttaa ja mitä niiden johdosta pitäisi toimia?

M. Saarisen kirja on enemmänkin työkirja. Alustavan idean esittelyn jälkeen hän käy läpi noin viisikymmentä elokuvaa, mitkä hän on sijoittanut kahdeksan teeman ympärille. Kunkin teeman alle tulee useampi elokuva. Muutama poikkeusta lukuunottamatta esiteltävät elokuvat ovat 2000-luvulta, vuoden parin takaisia. Ne lienevät vuokraamoissa vielä aika helposti saatavilla. Joukossa on niin ulkomaisia kuin kotimaisia elokuvia. Luonnollisesti kotiterapeutti voi luokitella muita katsomiaan elokuvia saman seulan läpi. Työkirjan idea tulee esille erityisesti siinä, että ensin pitää valita elokuva, katsoa se ja hankkia havaintoaineisto tunteistaan. Vasta sitten tutustutaan kirjan aineistoon kyseisestä elokuvasta.

Kirjan loppuun Mikael on lisännyt liitteeksi tunnesanastoa laajentamaan repertuaariamme. Mukana on myös eräänlainen kaavake, jonka avulla voi elokuvan kohtauksessa esiintyviä tunteita kirjata ylös ja samalla omia tunteitaan. Mietin olisiko rippikoulussakin tai isoskoulussa mahdollista käyttää tällaista tunteiden tunnistamiskaavaketta johonkin lyhyeen elokuvapätkään.

Farkut joskus siniset

farkut joskus siniset

poika soitteli ärränpäitä
kuin kanttori kiirastorstain
virsiä

veisuussa oli monta värssyä
itkuvirressä kauhun kirot
ja raesadetta lupasi sen tupaan
joka häneltä pölli tupakat

Niin ja
farkut olivat jo haalistuneet
vaikka silmät vielä siniset

ja elämän kuluttamat kasvot
väsyneet viiteentoista ikävuoteen
mutta näytettävä vain on
että ei tässä mitään


Runotorstain aiheena sininen

Paratiisin hiekkaa

Puhuin eilen lyhyesti kihlaparille. Ajatuksen kulku löytyy blogistani sormus annettu merkiksi. Lähtökohta puheelle on Riikka Juvosen lause esipuheessaan kirjaan Sinetiksi sydämeesi.

Ostin muuten tuon kuvassa näkyvän kirjan Suomalaisesta kirjakaupan löytönurkasta alta kympillä. Sen hinta on ollut neljän kympin luokkaa. Siinä on sekä Juvosen, että piispa W. Riekkisen tekstejä. Tarkoitukseni on saada lisää näkökulmia ja syvyyttä vihkipuheisiin ja tietysti elämän isoon asiaan rakkauteen itseensä.

Mitä ne papit niitä vanhoja juttuja

Kun yllä olevaa kahta kuvaa katsoo, voisi ajatella että siinä on sama näyttelijä ensin nuorempana ja sitten vanhempana. Ne ovat kuitenkin kaksi eri näyttelijää, mutta olin ne itse sotkenut ajatuksissani samaksi henkilöksi. Jälkimmäinen kaveri Hugh Laurie tunnetaan viimeaikaisista roolistaan tv-sarjassa House. Kuvan Jeesusta on esittänyt Robert Powell Zeffirellin ohjaamassa evankeliumitoisinnossa. Molemmat kaitaposkisia kavereita.

Tämä sekaannus on käynyt mielessäni kun vierailin Leonooran sivulla kuuntelemassa yhtä hienoa You tubessa esitettyä biisiä 'its a beautiful thing'. Taustalla pyöri pätkiä House-sarjasta. Kommentissani muistelin H. Laurien esiintyneen Jeesuksena. Leonoora kysyi, miksi papit juuttuvat aina kahdentuhannen vuoden takaisiin juttuihin. Voisimmeko laittaa nuo vanhat asiat syrjään ja elää tätä päivää? "miten sielunpaimenet voisivat välittää lähimmäisenrakkautta kasvoista kasvoihin tukeutumatta aina mytologiaan ja fantasiaan." Luulen, että moni muukin on tullut ajatelleeksi jotakin samanlaista.

Luonnollisesti lähimmäisenrakkautta ei toteuteta 'jeesustelemalla' vaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Mutta tämä lähimmäisenrakkauden etiikka perustuu johonkin. Se perustuu 2000 vuotta sitten eläneen Jeesuksen käskyyn. Uskolle Jeesus on kulmakivi, jolla koko rakennus pysyy pystyssä. Tuo kaksi tuhatta vuotta vanha juttu on uskovalle ovi yhteyteen Jumalan kanssa. Muiden ovien takana käsitykseni mukaan ihmisen on vähän kuin demarien vaalimainoksessa tarjottava jotakin päästäkseen sisään.

Jeesuksen vapaapäivä

Jeesus vietti poikien kanssa kaikessa rauhassa vapaapäivää. Sitten yksi nainen tuli huutamaan kauheasti, kun Jeesus ei suostunu parantamaan hänen lastaan. Mitä tapahtui? Lue sunnuntain saarna täältä

Kulkukoira

Aamupäivällä toteutimme lasten aamukirkon. Meillä on sellainen kerran kuukaudessa. Paikalla on koululaisia alaluokilta. Aiheena käytin tulevan sunnuntain evankeliumia, kertomusta kanaanilaisesta naisesta, jolle ei Jeesukselta tahdo herua sympatiaa.

Lasten kirkon saarna löytyy täältä. Kulkukoira löytää kodin.

Ex libris

Olen suunnitellut ja piirtänyt itselleni ex libriksen. Opiskeluvuosina piirsin parikin sellaista, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa suunnittelemani tekeleen liimannut kirjan sisäsivulle. Suunnitteluun ja toteutukseen meni vain osa yhdestä illasta. Eli paljon työtunteja ei kulunut eikä päänvaivaa muutenkaan. Mutta olen tyytyväinen tekeleeseen.

Opiskeluaikana suunnittelemassani kirjamerkissä oli kaukoidän vaikutteita. Nyt teema pelkistetysti hakee aiheensa vain kristillisestä aihepiiristä ja etunimistäni. Nimeni Tuomo Antero tulee apostolien nimistä: Tuomas ja Andreas. Tuomas tunnetusti oli epäilijä ja opetuslapsista se, joka näki ylösnousseen viimeiseksi. Hän oli sanonut opetuslapsille, jotka kertoivat hänelle nähneensä Jeesuksen elävänä, että hän ei usko, ellei pistä sormiaan Jeesuksen haavoihin. Hänen uskonsa vaati todisteita. Kuvan oikeassa alanurkassa on Jeesuksen käsi ja ranteessa naulanjälki, jolla Jeesus todisti hänelle henkilöllisyytensä. Andreas puolestaan oli opetuslapsista se, joka tuli Jeesuksen seuraan ensimmäisenä. Hän on vahvan uskon esikuva. Andreas kärsi marttyyrikuoleman ristiinnaulittuna X-muotoiseen ristiin. Edellistä ristiä kutsutaankin andreaanristiksi. Sanoista Ex libris näkyy tässä vain eX ja tuo X saa kunnian merkitä toista nimeäni.