Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa. Tässä lauseessa on yhdistetty kaksi voimakasta kuvaa: lapset ja linnut. Lapsella sielun lintu ei ole vielä pahasti haavoittunut. Sen siipi ei ole maassa, vaan lapsen siivin pystyy vielä lentämään.
Edelliseen taustaan nähde uutinen muuttolintujen rajusta vähenemisestä tekee surulliseksi: "Tutkijat ovat huolissaan kaukaa Afrikasta Eurooppaan muuttavien muuttolintujen määrän rajusta vähenemisestä. Tutkituista lajeista yli puolen kannat olivat vähentyneet tai kadonneet monissa osissa Eurooppaa." Tämä on Ylen nettisivulta.
Onko niin, että myös maapallon siipi on maassa - ei vain ihmisen?
31.5.06
30.5.06
Viettäkäämme viimeistä päivää
"Jos huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istuttaisin omenapuun." Tämä kuuluisa lause on sijoitettu Lutherin suuhun vaikka hänen suustaan se tuskin on karannut. Minä en lukeudu Kekkilän multasormisiin miehiin - siitä huolimatta, että puutarhanhoito on niitä elämän suuria asioita. Puu jää istuttamatta, vaikka ymmärrän teon vertauskuvallisen voiman.
Jos olisi tiedossa, että huomenna kymppiuutisten jälkeen euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy maahan, mitä sinä tekisit? (oletetaan myös, että Bruce Willis ja muut öljynporaajat eivät ole pelastamassa maailmaa) Miten käyttäisit viimeisen vuorokauden? Mikä siinä vaiheessa nousee tärkeäksi?
Yhteiskunta menisi sekaisin. Mitkään palvelut eivät pelaisi, koska ketään ei kiinnostaisi ammattiin liittyvät asiat. Jos vanhainkodin vanhukselta jäisi vaipat vaihtamatta, kukaan ei piittaisi, jos joku jäisi hissiin jumiin, kukaan ei tulisi auttamaan, sillä kuollaanhan tässä kuitenkin.
Mutta oletetaan, että tilanne säilyisi jotakuinkin ennallaan ja sinulla olisi vain huominen.
Onko tärkeää silloin viimeinen ateria, niin kuin kuolemaantuomitulla. Onko tarve ripittäytyä, mihin edelliselle henkilölle myös annetaan mahdollisuus? Viimeinen savuke on myös kuolemaantuomitun toivelistalla. Töyssytätkö pääsi täyteen viinaa, koska humala on olotiloista paras. Joutuisitko paniikkiin ja huutaisit hysteerisenä?
Luulen, että siinä tilanteessa tärkeää olisi saada viettää aika läheistensä kanssa ilman ihmeellisempiä juttuja. Ehkä Raamattua - evankeliumeita lukisin. Ehkä miettisin miten voisin toimia niin, että tyttäremme ei tarvitsisi pelätä. Tärkeäksi tulee kai siis sovinto itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Mutta tiedä häntä, olisiko tunnelma jotenkin kireä. Millään kevyellä vitsillä ei laukaista tilannetta. Torsti Lehtinen on muistaakseni sanonut kuolemaa kaikkein suurimmaksi humoristiksi. Harva se olisi, joka silloin nauraa. Parasta tässä kaikessa on se, että ei ole yhtäkään amerikkalaista tuottajaa tai ohjaajaa, joka tekee tapahtumasta patriottisen action-leffan. Pitäisikö Tarja Halonen retorisesti mallikelpoisen puheen kansalaisille? Pääministerin sormimerkki olisi jokatapauksessa paikallaan. (meni jo vähän aiheen sivuun)
Monissa toimituskeskusteluissa kuulen, että tuolla meteoriitilla on nimi: syöpä. Sen edellä on kuurosateita, mutta isoin rysäys tulee kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Näissä tapauksissa melkein poikkeuksetta on haluttu jatkaa elämää normaalilla tavalla. Kukaan ei ole pistänyt ranttaliksi. Hiljaisuudessa ja läheisten saattamana matkaa tehdään. Läheisille se ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikkein vaikeimmat askeleet ovat ne, jotka kulkevat kuolevan vuoteelle. Miten lohdutat kuolevaa?
Elämän arvoja on hyvä toki miettiä, vaikka ei huomenna kuolisikaan.
Jos olisi tiedossa, että huomenna kymppiuutisten jälkeen euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy maahan, mitä sinä tekisit? (oletetaan myös, että Bruce Willis ja muut öljynporaajat eivät ole pelastamassa maailmaa) Miten käyttäisit viimeisen vuorokauden? Mikä siinä vaiheessa nousee tärkeäksi?
Yhteiskunta menisi sekaisin. Mitkään palvelut eivät pelaisi, koska ketään ei kiinnostaisi ammattiin liittyvät asiat. Jos vanhainkodin vanhukselta jäisi vaipat vaihtamatta, kukaan ei piittaisi, jos joku jäisi hissiin jumiin, kukaan ei tulisi auttamaan, sillä kuollaanhan tässä kuitenkin.
Mutta oletetaan, että tilanne säilyisi jotakuinkin ennallaan ja sinulla olisi vain huominen.
Onko tärkeää silloin viimeinen ateria, niin kuin kuolemaantuomitulla. Onko tarve ripittäytyä, mihin edelliselle henkilölle myös annetaan mahdollisuus? Viimeinen savuke on myös kuolemaantuomitun toivelistalla. Töyssytätkö pääsi täyteen viinaa, koska humala on olotiloista paras. Joutuisitko paniikkiin ja huutaisit hysteerisenä?
Luulen, että siinä tilanteessa tärkeää olisi saada viettää aika läheistensä kanssa ilman ihmeellisempiä juttuja. Ehkä Raamattua - evankeliumeita lukisin. Ehkä miettisin miten voisin toimia niin, että tyttäremme ei tarvitsisi pelätä. Tärkeäksi tulee kai siis sovinto itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Mutta tiedä häntä, olisiko tunnelma jotenkin kireä. Millään kevyellä vitsillä ei laukaista tilannetta. Torsti Lehtinen on muistaakseni sanonut kuolemaa kaikkein suurimmaksi humoristiksi. Harva se olisi, joka silloin nauraa. Parasta tässä kaikessa on se, että ei ole yhtäkään amerikkalaista tuottajaa tai ohjaajaa, joka tekee tapahtumasta patriottisen action-leffan. Pitäisikö Tarja Halonen retorisesti mallikelpoisen puheen kansalaisille? Pääministerin sormimerkki olisi jokatapauksessa paikallaan. (meni jo vähän aiheen sivuun)
Monissa toimituskeskusteluissa kuulen, että tuolla meteoriitilla on nimi: syöpä. Sen edellä on kuurosateita, mutta isoin rysäys tulee kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Näissä tapauksissa melkein poikkeuksetta on haluttu jatkaa elämää normaalilla tavalla. Kukaan ei ole pistänyt ranttaliksi. Hiljaisuudessa ja läheisten saattamana matkaa tehdään. Läheisille se ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikkein vaikeimmat askeleet ovat ne, jotka kulkevat kuolevan vuoteelle. Miten lohdutat kuolevaa?
Elämän arvoja on hyvä toki miettiä, vaikka ei huomenna kuolisikaan.
29.5.06
koti-isäilyä
Nyt on tyttö laitettu nukkumaan ja voi hetken hengähtää. Vaimo on ollut kesätöissä ja kotiin tultuaan sanoi puolileikillään tahtovansa kotiäidiksi. Olen ollut tänään koti-isänä ja ihmettelen kuinka kotiäidit ja koti-isät oikein kestävät sitä myllytystä.
Jos töissä tapaakin vaikeita asiakkaita, heidän kanssaan saa asiat ennen pitkää hoidettua. Lapsi ei päästä vapaalle, ennen kuin hän nukahtaa. Tiedän, että kaikki moralistit nyt nostavat sormeaan ja kauhistelevat: ei asiakassuhde ja suhde lapseen ole rinnastettavissa. Ei olekaan, mutta väsymys on. Ja niinhän monet kotiäidit valittavat miehillensä, että nämä eivät ymmärrä, kuinka raskasta lapsen kanssa on touhuta.
Kun tänään laitoin tyttöä päiväunille, arvatkaa olinko itse unen tarpeessa? Olimme molemmat kaksi tuntia täydessä horroksessa. Erona oli vain se, että tytöllä oli herätessä pää hiestä märkä ja minulla tukka muuten vain sekaisin.
Jos töissä tapaakin vaikeita asiakkaita, heidän kanssaan saa asiat ennen pitkää hoidettua. Lapsi ei päästä vapaalle, ennen kuin hän nukahtaa. Tiedän, että kaikki moralistit nyt nostavat sormeaan ja kauhistelevat: ei asiakassuhde ja suhde lapseen ole rinnastettavissa. Ei olekaan, mutta väsymys on. Ja niinhän monet kotiäidit valittavat miehillensä, että nämä eivät ymmärrä, kuinka raskasta lapsen kanssa on touhuta.
Kun tänään laitoin tyttöä päiväunille, arvatkaa olinko itse unen tarpeessa? Olimme molemmat kaksi tuntia täydessä horroksessa. Erona oli vain se, että tytöllä oli herätessä pää hiestä märkä ja minulla tukka muuten vain sekaisin.
28.5.06
kaksi kirjaa
Kesän tuntua on tänään pikkusateista huolimatta koettu. Nurmikonleikkuu on päässyt alkuun. Koko pihaa en saanut vielä parturoitua, mutta hyvän osan kuitenkin. Samoin ulkogrillillä on paistettu makkaraa.
Minulla on mieluisa tehtävä. Sain lahjakortin kirjakauppaan. Kutkuttava tilanne. Voin valita kaksi kolmenkympin kirjaa.
Minulla on mieluisa tehtävä. Sain lahjakortin kirjakauppaan. Kutkuttava tilanne. Voin valita kaksi kolmenkympin kirjaa.
27.5.06
Painava höyhen
Haluaisin kotisivulleni höyhenelle selkeämmän ja kevyemmän rakenteen. En vain tiedä mitä tai miten tehdä. En myöskään tiedä mitä oikeastaan haluaisin. Olen kerännyt kotisivulle pääasiassa työssä pitämiäni erilaisia puheita. Puheiden määrä on kasvanut niin runsaaksi, että hakeminen on joskus vaikeaa.
Saarnasivua helpottaa se, että järjestys on vuosikertojen ja pyhäpäivän nimen mukaan. Mutta esimerkiksi päivänavauksissa ei ole mitään logiikkaa. Olen niitä sijoittanut sinne sitä vauhtia, kun olen puheita pitänyt. Jonkinlainen tietokantamuoto on ehkä ratkaisu. En vain tunne tietokonemaailmaa niin paljon, että osaisin etsiä oikeita asioita. Tärkeää olisi nähdä esimerkkejä hyvistä ja toimivista sivuista, joissa perusratkaisut olisivat omalta kannalta hyödyllisiä.
Saarnasivua helpottaa se, että järjestys on vuosikertojen ja pyhäpäivän nimen mukaan. Mutta esimerkiksi päivänavauksissa ei ole mitään logiikkaa. Olen niitä sijoittanut sinne sitä vauhtia, kun olen puheita pitänyt. Jonkinlainen tietokantamuoto on ehkä ratkaisu. En vain tunne tietokonemaailmaa niin paljon, että osaisin etsiä oikeita asioita. Tärkeää olisi nähdä esimerkkejä hyvistä ja toimivista sivuista, joissa perusratkaisut olisivat omalta kannalta hyödyllisiä.
blogimeri
Olen vajaan kuukauden tutustunut blogien ihmeelliseen maailmaan. Ensituttavuuden perusteella tämä maailma näyttää niin rajattomalta, että ahdistun. Kaikkia blogeja ei voi lukea eikä tarvitse. Vielä vähemmän niitä kaikkia voi kommentoida. Tekstiä, ajatuksia on niin tuhottoman paljon. Yhden eliniän voisi viettää tämän rajattomuuden keskellä ja silti olisi vain raapaissut pintaa. On siis tehtävä valintoja oman ajankäytön suhteen.
Olenko itsekäs ja kirjoittelen vain omia juttujani vai vierailenko muita sivuja lukemassa ja kommentoimassa? Sitten pitäisi vielä olla aikaa kaikkeen muuhun. Sanoinkin jo ahdistuvani.
'Osallistuminen' vain papilliseen monologiin ei ole viisasta. Luotan siihen, että ajan myötä asiat etenevät kuten pitääkin, sopusointu löytyy ja ahdistus vähenee.
Olenko itsekäs ja kirjoittelen vain omia juttujani vai vierailenko muita sivuja lukemassa ja kommentoimassa? Sitten pitäisi vielä olla aikaa kaikkeen muuhun. Sanoinkin jo ahdistuvani.
'Osallistuminen' vain papilliseen monologiin ei ole viisasta. Luotan siihen, että ajan myötä asiat etenevät kuten pitääkin, sopusointu löytyy ja ahdistus vähenee.
26.5.06
25.5.06
Mitä on naamarin takana
Yhtye Lordin jäsenet ovat hyvin pelanneet korttinsa. He haluavat näyttää julkisuudelle vain naamionsa, mutta pysyä sen takana piilossa. - Voi olla että kysymys on taitavasta mainostempusta.
Eräs kaveri vertasi lehtien kuvahäväistystä Muhammedskandaaliin. Oivallus on rajuudessaan puhutteleva. Sillä kohun mittakaava Suomessa on melkoinen. Olemmeko jonkin pyhäinhäväisyn äärellä? Suomalaiset tiedotusvälineet ovat pääasiassa kunnioittaneet bändin jäsenten toivomusta säilyä tuntemattomana suurelle yleisölle. Miksi? Ei ole mielestäni millään tavalla moraalisesti ala-arvoista näyttää euroviisuvoittajien kasvoja.
Toki bändin jäsenillä jälleen on oma näkemyksensä asiasta ja varmasti on fiksua toimia sen mukaan pelkästä ystävällisyydestä heitä kohtaan. Mutta kohu joka tästä paljastuksesta nousi osoittaa takana olevan muitakin intressejä kuin vain yksityisyyden suojelu. Kohtalaisen pienestä asiasta kuitenkin on kysymys.
Mitä ihmiset oikeastaan haluavat nähdä? He haluavat kai varmistaa, onko yhtyeen jäsenillä oikeasti riittävää katu-uskottavuutta pukea väkivaltaa, voimaa ja kuolemaa tihkuvat rooliasut päälle – vai paljastuuko alta joku hintelä ja itsestään epävarma pelkuri, joka ei pärjää ilman tätä rooliasuaan. Löytyykö voimaa yhtään naamarin takaa.
Voimaa tänä päivänä yritetään hakea ja paljon. Kiroilemalla sitä on ennen saanut ja väkijuomaa nauttimalla. Heikko ei saa olla – jos on, sitä ei missään nimessä sitä saa näyttää. Kun edelliset eivät aina tehoa tai niitä ei voi käyttää, ulkoista tehostetta on hankittava muilla keinoin. Keskeytin ammattikoulun aikanaan melko äkillisesti. Jotta sain riittävästi rohkeutta astua opetajien eteen, pukeuduin mustaan nahkatakkiin. Naamaria minulla ei kuitenkaan ollut.
Eräs kaveri vertasi lehtien kuvahäväistystä Muhammedskandaaliin. Oivallus on rajuudessaan puhutteleva. Sillä kohun mittakaava Suomessa on melkoinen. Olemmeko jonkin pyhäinhäväisyn äärellä? Suomalaiset tiedotusvälineet ovat pääasiassa kunnioittaneet bändin jäsenten toivomusta säilyä tuntemattomana suurelle yleisölle. Miksi? Ei ole mielestäni millään tavalla moraalisesti ala-arvoista näyttää euroviisuvoittajien kasvoja.
Toki bändin jäsenillä jälleen on oma näkemyksensä asiasta ja varmasti on fiksua toimia sen mukaan pelkästä ystävällisyydestä heitä kohtaan. Mutta kohu joka tästä paljastuksesta nousi osoittaa takana olevan muitakin intressejä kuin vain yksityisyyden suojelu. Kohtalaisen pienestä asiasta kuitenkin on kysymys.
Mitä ihmiset oikeastaan haluavat nähdä? He haluavat kai varmistaa, onko yhtyeen jäsenillä oikeasti riittävää katu-uskottavuutta pukea väkivaltaa, voimaa ja kuolemaa tihkuvat rooliasut päälle – vai paljastuuko alta joku hintelä ja itsestään epävarma pelkuri, joka ei pärjää ilman tätä rooliasuaan. Löytyykö voimaa yhtään naamarin takaa.
Voimaa tänä päivänä yritetään hakea ja paljon. Kiroilemalla sitä on ennen saanut ja väkijuomaa nauttimalla. Heikko ei saa olla – jos on, sitä ei missään nimessä sitä saa näyttää. Kun edelliset eivät aina tehoa tai niitä ei voi käyttää, ulkoista tehostetta on hankittava muilla keinoin. Keskeytin ammattikoulun aikanaan melko äkillisesti. Jotta sain riittävästi rohkeutta astua opetajien eteen, pukeuduin mustaan nahkatakkiin. Naamaria minulla ei kuitenkaan ollut.
Neuvoja puujalalle
Sain viestin sähköpostiini tästä blogista, että siinä jotkin asetukset estivät kommenttien kirjoittamisen. Toivon asian nyt korjaantuneen. Minusta oli erittäin ystävällistä ja huomaavaista, että hän näki vaivan kirjoittaa minulle asiasta. Pistä hyvä kiertämään - tällainen elokuvakin on olemassa. Nyt olisi minun vuoroni tehdä jotakin hyvää.
Olen tänään jotakin jo tehnytkin. Mutta siitä koitui hyvää perheelleni - ja siis samalla itselleni. Vein peräkärryllisen oksia kaatopaikalle. Harjavallassa on käytöstä poistettu kaatopaikka, jonne voi kuitenkin viedä haravointi- ja puutarhajätettä. Aikaisemmin keväällä olen vienyt sinne pihaltamme noin seitsemän jätesäkillistä männyn neulasia. Nyt on pensasaitaa vähän kevennetty ja muutakin siistimistä tehty.
Tarkkasilmäiset huomasivat, että se peijoonan pappi on tehnyt pyhätöitä. Puolustukseksi sanottakoon, että olimme koko perhe jumalanpalveluksessa - olohuoneessa television välityksellä. Kolmivuotias tyttäremme tosin ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lapsikuoron laulamista hän kyllä tuli ihastelemaan.
Siitä tuli mieleeni, että minulla on huomenna lasten aamukirkko enkä ole paljon sitä vielä miettinyt.
Haa. Kerronpa vielä yhden kohdan saamastani postista. Kirjoittaja ihmetteli, miksei meillä luterilaisilla ole yhtä hienoja juhlia kuin ortodokseilla, kuten Johannes Kastajan pään kolmannen löytämisen juhla. Mielikuva, mikä minulle tästä pään löytämisestä tulee on seuraava. Ajatelkaa riemullista löytäjää, joka tanssien karkeloi ja tvistaa Johanneksen pää kainalossaan. Voi sitä riemua ja meininkiä! Vastastaukseni ihmetteliljälle oli luvattoman niukkasanainen, mutta toivoin, että meillä joskus voisi olla yhtä hauska juhla kuten: Lutherin kuudes haudassa kääntymisen juhla.
Olen tänään jotakin jo tehnytkin. Mutta siitä koitui hyvää perheelleni - ja siis samalla itselleni. Vein peräkärryllisen oksia kaatopaikalle. Harjavallassa on käytöstä poistettu kaatopaikka, jonne voi kuitenkin viedä haravointi- ja puutarhajätettä. Aikaisemmin keväällä olen vienyt sinne pihaltamme noin seitsemän jätesäkillistä männyn neulasia. Nyt on pensasaitaa vähän kevennetty ja muutakin siistimistä tehty.
Tarkkasilmäiset huomasivat, että se peijoonan pappi on tehnyt pyhätöitä. Puolustukseksi sanottakoon, että olimme koko perhe jumalanpalveluksessa - olohuoneessa television välityksellä. Kolmivuotias tyttäremme tosin ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lapsikuoron laulamista hän kyllä tuli ihastelemaan.
Siitä tuli mieleeni, että minulla on huomenna lasten aamukirkko enkä ole paljon sitä vielä miettinyt.
Haa. Kerronpa vielä yhden kohdan saamastani postista. Kirjoittaja ihmetteli, miksei meillä luterilaisilla ole yhtä hienoja juhlia kuin ortodokseilla, kuten Johannes Kastajan pään kolmannen löytämisen juhla. Mielikuva, mikä minulle tästä pään löytämisestä tulee on seuraava. Ajatelkaa riemullista löytäjää, joka tanssien karkeloi ja tvistaa Johanneksen pää kainalossaan. Voi sitä riemua ja meininkiä! Vastastaukseni ihmetteliljälle oli luvattoman niukkasanainen, mutta toivoin, että meillä joskus voisi olla yhtä hauska juhla kuten: Lutherin kuudes haudassa kääntymisen juhla.
24.5.06
Kirjoja kirjastosta vai kirjakaupasta
Seurakunnassamme oli tänään kirjamyyntinäyttely. Kuulun niihin ihmisiin, jotka viihtyvät kirjojen parissa. Mukavin harrastukseni opiskeluaikana Helsingissä oli kiertää antikvariaatteja. Täällä päin divareita ei ole. Parhaat divarit teologin kannalta on Helsingissä. Miksi kirjojen hinnat pitää olla niin kovat ja korkeat. Mielestäni 20 on sopiva hinta kirjasta kuin kirjasta. Yli kolmenkympin ja neljänkympin kirjat ovat ryöstöä. Näitä ryöstöhintaisia kirjoja on varsinkin teologisella alalla. Teologit tunnetusti tarvitsevat paljon kirjoja. He yleensä lukevat paljon ja hankkivat itselleen käsikirjaston. Ja kun täällä landella divareita ei ole, kirjat on hankittava pääasiassa uusina.Mutta ostappa sitten kirjoja tuohon neljänkympin hintaan.
On asialla hyväkin puolensa. Kirjan hankintaa joutuu harkitsemaan. Heräteostoksena sellaista ei juuri tee. Onko se kirjakauppiaan etu. Ei ole. Jos kirjat olisivat halvempia. Heräteostoksina tulisi ostettua paljon turhaakin kirjaa, jotka antikvariaattien kautta pääsisivät uudelleen kiertoon. Sellaisessa yhtälössä voittaisivat kaikki.
On asialla hyväkin puolensa. Kirjan hankintaa joutuu harkitsemaan. Heräteostoksena sellaista ei juuri tee. Onko se kirjakauppiaan etu. Ei ole. Jos kirjat olisivat halvempia. Heräteostoksina tulisi ostettua paljon turhaakin kirjaa, jotka antikvariaattien kautta pääsisivät uudelleen kiertoon. Sellaisessa yhtälössä voittaisivat kaikki.
23.5.06
Kuka rakastaisi mörköä
Kävin yläasteella pitämässä aamunavausta. Aihe oli tietysti ajankohtainen lordivillitys. Tein Lordin pukeutumisesta eräänlaisen 'psykoanalyysin'.
Heidän musiikkinsa suuntautuu teini-ikäisille, jotka elävät elämässään murrosvaihetta. Olen näkevinäni bändin monsterilookissa murrosikäisen sisäistä kuohuntaa. Kuolemaa pursuvat kuvat näyttävät ulospäin sen, miltä heistä sisimmässä tuntuu; minkälaiseksi he kokevat itsensä.
Kokemus vastaa metamorfoosia läpikäyvän murrosikäisen ongelmaa. He muuttuvat lapsen kehosta aikuisen ruumiiseen. Monsterifiilikset nousevat herkästi, jos ei pidä muutoksen lopputuloksesta. Kun toukka kuoriutuu perhoseksi, sillä on vielä hetken aikaa toukan tunne-elämä ja ajatukset, joka pitää perhosen värikkäitä siipiä monsterimaisina.
Would you love a monsterman - näin tuo yhtye laulaa suoraan teinimutanttien sydämiin. Kuka rakastaisi tällaista mörköä? Rakkautta he kaipaavat niin kuin jokainen, vaikka iho hilseilee ja finnit paukahtelevat.
Heidän musiikkinsa suuntautuu teini-ikäisille, jotka elävät elämässään murrosvaihetta. Olen näkevinäni bändin monsterilookissa murrosikäisen sisäistä kuohuntaa. Kuolemaa pursuvat kuvat näyttävät ulospäin sen, miltä heistä sisimmässä tuntuu; minkälaiseksi he kokevat itsensä.
Kokemus vastaa metamorfoosia läpikäyvän murrosikäisen ongelmaa. He muuttuvat lapsen kehosta aikuisen ruumiiseen. Monsterifiilikset nousevat herkästi, jos ei pidä muutoksen lopputuloksesta. Kun toukka kuoriutuu perhoseksi, sillä on vielä hetken aikaa toukan tunne-elämä ja ajatukset, joka pitää perhosen värikkäitä siipiä monsterimaisina.
Would you love a monsterman - näin tuo yhtye laulaa suoraan teinimutanttien sydämiin. Kuka rakastaisi tällaista mörköä? Rakkautta he kaipaavat niin kuin jokainen, vaikka iho hilseilee ja finnit paukahtelevat.
21.5.06
Kivikovaa (hard rock) hallelujaata
Minulla oli aamulla jumalanpalvelus. Eilen illalla euroviisujen lomassa saarnaa kirjoitettiin. Isoimmat valmistelut olivat olleet aikaisemmin. En pitänyt suomalaisten laulusta, mutta omia tietysti kannustettiin - ainakin toinen puoli minusta kannusti heitä. Mihinkään lordihuumaan en ole siis vajonnut.
Olen aika valmis nukkumaan. Unet jäivät vähäisiksi. Saarnan perusrakenne oli mielestäni hyvä, mutta toteutus jäi vielä vajaaksi. Eksegeesissäni otin tiettyjä vapauksia. Laajensin esimerkkikertomuksia vertauskuvan suuntaan. Yritin muokata saarnaa sujuvaan ja selkeään muotoon, mutta silti minusta tuntuu, että se jäi liian paperimaiseksi.
Olen aika valmis nukkumaan. Unet jäivät vähäisiksi. Saarnan perusrakenne oli mielestäni hyvä, mutta toteutus jäi vielä vajaaksi. Eksegeesissäni otin tiettyjä vapauksia. Laajensin esimerkkikertomuksia vertauskuvan suuntaan. Yritin muokata saarnaa sujuvaan ja selkeään muotoon, mutta silti minusta tuntuu, että se jäi liian paperimaiseksi.
19.5.06
Riparimurheita ja saarnahuolia
Rippikoulua toteutettaessa kaikkein suurin harmi koituu siitä lisätyöstä, mitä lintsareille tai aiheellisistakin syistä poissaolleille riparilaisille on järjestettävä. Puuttuvia tehtäviä, oppitunteja on paikkailtava. Kun alkuperäisessä suunnitelmassa ei ole sitä asiaa huomioinut, että on oltava poissaolijoille jokin varasuunnitelma niin jälkeenpäin korvaavien tehtävien laatiminen ja sopiminen vie energiaa.
Hyvällä suunnittelulla tällaiset harmit pysyisivät pieninä, mutta oma suunnittelu ei ole ihan niin hyvää.
Iloinen olen siitä, että tulevan leiriryhmän kanssa menemme Luvian kirkkoon jumalanpalvelukseen ja sieltä tutustumaan Porin ortodoksikirkkoon.
Tulevana pyhänä toteutan sanajumalanpalveluksen yksin. Aiheena on rukoussunnuntai. Evankeliumissa kaveri menee yöllä lainaamaan naapurista leipää. Kovan inttämisen jälkeen hän saa mitä pyytää. Hmm. Kävisiköhän vastaava tänäpäivänä: Jos puhelinmyyjä kauppaisi sinulle lehtiä klo 02.30, tilaisitko? Rinnastus ei välttämättä ole paras. Retorista taitoa joka tapauksessa Jeesus on vertauksissaan osoittanut.
Hyvällä suunnittelulla tällaiset harmit pysyisivät pieninä, mutta oma suunnittelu ei ole ihan niin hyvää.
Iloinen olen siitä, että tulevan leiriryhmän kanssa menemme Luvian kirkkoon jumalanpalvelukseen ja sieltä tutustumaan Porin ortodoksikirkkoon.
Tulevana pyhänä toteutan sanajumalanpalveluksen yksin. Aiheena on rukoussunnuntai. Evankeliumissa kaveri menee yöllä lainaamaan naapurista leipää. Kovan inttämisen jälkeen hän saa mitä pyytää. Hmm. Kävisiköhän vastaava tänäpäivänä: Jos puhelinmyyjä kauppaisi sinulle lehtiä klo 02.30, tilaisitko? Rinnastus ei välttämättä ole paras. Retorista taitoa joka tapauksessa Jeesus on vertauksissaan osoittanut.
18.5.06
Irja Askolan sormi
osoittaa syvälle sydämen pimeyteemme, kun hän sanoo Kirkko ja kaupunkilehden mukaan: "Kaikilla niillä elämänalueilla, joilla naisten elintilaa on kavennettu, uskonnon tulkinnalla on tärkeä osuus." Tämä on aika synkkä arvio siitä miten Jumalan nimi sotketaan ihmisen pahuuteen.
Kun väkivaltaa ja alistamista perustellaan uskonnolla, otetaan Jumalan nimi likaiseen peliin mukaan. Siinä marssitaan säälittä toisen käskyn ylitse. Katekismuksen tulkinta ei jätä tilaa selittelylle: Kun Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin.
Mutta yleensä silloin, kun alistamme toista lukutaitomme on vääristynyt.
Kun väkivaltaa ja alistamista perustellaan uskonnolla, otetaan Jumalan nimi likaiseen peliin mukaan. Siinä marssitaan säälittä toisen käskyn ylitse. Katekismuksen tulkinta ei jätä tilaa selittelylle: Kun Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin.
Mutta yleensä silloin, kun alistamme toista lukutaitomme on vääristynyt.
17.5.06
Puujalkana Tuulikarissa
Olin tänään seurakuntamme leirikeskuksessa Eurajoen Kuivalahdella Tuulikarissa. Jos minulla olisi ollut digikamera mukana, voisin tähänkin liittää kauniin ja aurinkoisen merenrantamaiseman. Yöpakkasista huolimatta päivät ovat ihania ja kesäisiä.
Laitan kuitenkin vanhan kuvan tänne mukaan leirikeskuksesta.
Tämä eilen tekemäni blogi pääsi jo siellä pitämääni hartauteen mukaan. Meren rannalla kun oltiin, niin aihe sai olla merellinen. Puhuin heille siksi digitaalisesta merestä joka nykyään yhdistää ihmisiä niin kuin meret ennen yhdistivät eri kansoja. Meret olivat kauppiaiden käyttämiä valtateitä. Puhuin heille laivojen loki-kirjasta. Nykyään digitaalisella merellä pidetään web-blogeja.
Mutta varsinainen juttu oli blogini nimi puujalka. Elämän aalloissa ei yleensä kukaan selviä menettämättä jotakin. Kristitty eroaa muista ihmisistä siten, että hän tiedostaa olevansa synnin tähden rampa. Jokainen kristitty kulkee siksi ontuen.
Puujalkaan liittyy vielä yksi elämän lopulliseen kohtaloon liittyvä Jeesuksen sana. Mark 9:45 "Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin."
Jeesus muistuttaa meille elämän syvimmistä arvoista. Miten tahansa kolhimmekin itsemme elämässä, on silloinkin parempi menettää ajallisia etuuksiaan kuin iankaikkisia.
Laitan kuitenkin vanhan kuvan tänne mukaan leirikeskuksesta.
Tämä eilen tekemäni blogi pääsi jo siellä pitämääni hartauteen mukaan. Meren rannalla kun oltiin, niin aihe sai olla merellinen. Puhuin heille siksi digitaalisesta merestä joka nykyään yhdistää ihmisiä niin kuin meret ennen yhdistivät eri kansoja. Meret olivat kauppiaiden käyttämiä valtateitä. Puhuin heille laivojen loki-kirjasta. Nykyään digitaalisella merellä pidetään web-blogeja.
Mutta varsinainen juttu oli blogini nimi puujalka. Elämän aalloissa ei yleensä kukaan selviä menettämättä jotakin. Kristitty eroaa muista ihmisistä siten, että hän tiedostaa olevansa synnin tähden rampa. Jokainen kristitty kulkee siksi ontuen.
Puujalkaan liittyy vielä yksi elämän lopulliseen kohtaloon liittyvä Jeesuksen sana. Mark 9:45 "Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin."
Jeesus muistuttaa meille elämän syvimmistä arvoista. Miten tahansa kolhimmekin itsemme elämässä, on silloinkin parempi menettää ajallisia etuuksiaan kuin iankaikkisia.
16.5.06
Miltä kuvat näyttävät täällä
Kokeilen miten kuvan liittäminen onnistuu. Tässä tapauksessa olen laittanut kuvan tyttärestämme Katariinasta.
Katariina syö rusinoita ja otti kuvaan mukaan muikean ilmeen, että varmasti kaikki tietäisivät hänen olevan 'rusinatyttö'.
nina honkasen uskonasioita
Yhteishyvässä 4/2006 Nina Honkanen kirjoitti kolumnissaan 'uskon asioita' juuri sillä tavalla kirkosta kuin toimittajat Suomessa siitä yleensä kirjoittavat: väheksyen. Aiheen uskontoa koskevaan kirjoitukseen oli antanut vierailu Chartresin huikaisevan kauniissa katedraalissa sekä kristinuskoa pilkkaava kohukirja da Vinci -koodi.
On outoa, että se hyvyyden ja kauneuden kokemus, mitä hän kirkossa koki, ei antanut aihetta sanoa ainuttakaan hyvää asiaa siitä uskonnosta, mikä tuon kauneuden oli saanut aikaan. Päin vastoin hän palautti mieleensä niitä ennakkoluuloja, joita hänen mieleensä kirkosta oli jo syvälle iskostettu: Kirkko on naisvihamielinen ja seksuaalikielteinen. Feminiinisyyden hyväksyminen olisi ongelman ratkaisu. Se hänen mukaansa toisi mukanaan aidon rakkaudellisuuden ja hengellisyyden. Jos kirkon johtajat Suomessa tämän tajuaisivat, myös kirkon jäsenkato korjaantuisi.
Myönteistä kirjoituksessa oli se, että aidolle hengellisyydelle on kaipausta ja sille haluttaisiin tilaa. Kun naispappeus toteutettiin Suomessa yli kymmenen vuotta sitten, odotukset olivat korkealla, mutta tämä Honkasen kaipaama feminiinisyys ei ole saanut "tavallisia kuolevaisia" lähentymään kirkkoon.
Jos 'kansan syvät rivit' halutaan säännöllisiksi kirkossakävijöiksi, silloin ehtoollisviini täytyisi vaihtaa kaljaan ja tuopin kokoa reilusti suurentaa. Tuskin pyhyys tällä tavoin yhtään lisääntyisi kirkon sisällä tai sen ulkopuolella, saatikka ihmisten sydämessä. Toinen yhtä mielenkiintoinen vaihtoehto on tehdä kirkosta pyhän yhdynnän keskus.
Honkanen on hyvin lukenut Dan Browninsa, kun näyttää ammentavan sieltä teologiset oivalluksensa. Seksuaalikielteiseen kirkkoon tarvitaan syvälle käyvä muutos. Sen tarjoaisi kristillisyys, joka hyväksyy "intohimon hengellisenä kokemuksena." Ehdotus on kuin suoraan da Vinci-koodin sivuilta.
Onko kirkko seksuaalisuuden tukahduttaja? Jospa kirkko onkin seksuaalisuuden puolella ja haluaa suojella sitä. Kahden ihmisen välinen rakkaus ja intohimo on pyhää, siksi se avioliiton sitein siunataan ja suojataan. Kirkko suosittelee avioliittoa, jossa vastuuntuntoinen, molempia osapuolia kunnioittava intiimi rakkaus saa kukoistaa. Mutta yhdyntä säilyköön kahden ihmisen välisenä asiana. Se ei ole julkista, sitä ei tarvitse hengellistää eikä ritualisoida, saatikka tuoda kirkon alttarille.
Jos järjestäisimme pyhää yhdyntää kirkon alttarilla, pornolehtiä ei ehkä tarvittaisi, mutta tulisiko Nina Honkanen kumppaneineen jumalanpalvelukseen, jossa ateriayhteys (ehtoollinen) korvattaisiin sukupuoliyhteydellä. Suosittelen lämpimästi Jeesuksen asettamaa ehtoollista. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ole enää kristinuskoa.
Vanha totuus on se, että kirkon ovia ihminen alkaa aukoa vasta sitten kun hän etsii sielunsa pelastusta. Silloin tärkeää ei ole feminiinisyys tai maskuliinisuus, vaan saada aikaan sovinto Jumalan kanssa.
Ps.
Eikö ole yllättävää, että "seksuaalikielteisessä" kristinuskossa ruumiillisuus on jopa siinä määrin pyhä ja arvokas asia, että Jumala on katsonut sen tuonpuoleiseen todellisuuteen kuuluvaksi. Sitä tarkoittaa uskontunnustuksessa maininta ruumiin ylösnousemuksesta. Taivas ei ole höttöistä leijailua. Maittava ateria, äänekäs pieraisu ja ruokalepo kaiken tämän päälle kuuluvat taivaan iloiseen todellisuuteen. Aamukahvin kanssa saa onneksi lukea jotakin muuta kuin hesaria.
Tietyssä vaiheessa kun ehdotetaan suuria muutoksia kristinuskoon olisi hyvä miettiä omia käsityksiään ja kysyä, onko se mitä edustan enää kristinuskoa, vaan jotakin muuta. Meillä on uskomisen vapaus. Kaikkea, mitä uskotaan ja mihin uskotaan, ei silti tarvitse väittää kristinuskoksi. Miksei kristinuskokin saa olla sellainen kuin se on. Kaikki muutkin uskonnot yleensä hyväksytään sellaisenaan, mutta vain kristinuskon pitäisi muuttua kunkin henkilökohtaisten mieltymyksen mukaan? Eikö kristinuskossakin ole lupa rajata sen sisältöpuolta, niin kuin vanhoissa uskontunnustuksissa on tehty. Kaikki usko ei ole kristinuskoa. Tietyt opit rajautuvat kristillisen uskon ulkopuolelle. Kristinuskolla on ydinsisältö, vaikka painotuseroja on tulkinnassa. Painotuseroista huolimatta ekumeenisissa suhteissa on olemassa uskon sisältöön kuuluvia minimi, mikä määrittelee uskon kristilliseksi.
Onko tässä kenties taustalla pelko, että valtausko ei hyväksy käsityksiämme, siksi haluaisimme kuulua sen sisäpuolelle. Se tuo sittenkin meille jotakin lohtua, jota emme muualta saa.
On outoa, että se hyvyyden ja kauneuden kokemus, mitä hän kirkossa koki, ei antanut aihetta sanoa ainuttakaan hyvää asiaa siitä uskonnosta, mikä tuon kauneuden oli saanut aikaan. Päin vastoin hän palautti mieleensä niitä ennakkoluuloja, joita hänen mieleensä kirkosta oli jo syvälle iskostettu: Kirkko on naisvihamielinen ja seksuaalikielteinen. Feminiinisyyden hyväksyminen olisi ongelman ratkaisu. Se hänen mukaansa toisi mukanaan aidon rakkaudellisuuden ja hengellisyyden. Jos kirkon johtajat Suomessa tämän tajuaisivat, myös kirkon jäsenkato korjaantuisi.
Myönteistä kirjoituksessa oli se, että aidolle hengellisyydelle on kaipausta ja sille haluttaisiin tilaa. Kun naispappeus toteutettiin Suomessa yli kymmenen vuotta sitten, odotukset olivat korkealla, mutta tämä Honkasen kaipaama feminiinisyys ei ole saanut "tavallisia kuolevaisia" lähentymään kirkkoon.
Jos 'kansan syvät rivit' halutaan säännöllisiksi kirkossakävijöiksi, silloin ehtoollisviini täytyisi vaihtaa kaljaan ja tuopin kokoa reilusti suurentaa. Tuskin pyhyys tällä tavoin yhtään lisääntyisi kirkon sisällä tai sen ulkopuolella, saatikka ihmisten sydämessä. Toinen yhtä mielenkiintoinen vaihtoehto on tehdä kirkosta pyhän yhdynnän keskus.
Honkanen on hyvin lukenut Dan Browninsa, kun näyttää ammentavan sieltä teologiset oivalluksensa. Seksuaalikielteiseen kirkkoon tarvitaan syvälle käyvä muutos. Sen tarjoaisi kristillisyys, joka hyväksyy "intohimon hengellisenä kokemuksena." Ehdotus on kuin suoraan da Vinci-koodin sivuilta.
Onko kirkko seksuaalisuuden tukahduttaja? Jospa kirkko onkin seksuaalisuuden puolella ja haluaa suojella sitä. Kahden ihmisen välinen rakkaus ja intohimo on pyhää, siksi se avioliiton sitein siunataan ja suojataan. Kirkko suosittelee avioliittoa, jossa vastuuntuntoinen, molempia osapuolia kunnioittava intiimi rakkaus saa kukoistaa. Mutta yhdyntä säilyköön kahden ihmisen välisenä asiana. Se ei ole julkista, sitä ei tarvitse hengellistää eikä ritualisoida, saatikka tuoda kirkon alttarille.
Jos järjestäisimme pyhää yhdyntää kirkon alttarilla, pornolehtiä ei ehkä tarvittaisi, mutta tulisiko Nina Honkanen kumppaneineen jumalanpalvelukseen, jossa ateriayhteys (ehtoollinen) korvattaisiin sukupuoliyhteydellä. Suosittelen lämpimästi Jeesuksen asettamaa ehtoollista. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ole enää kristinuskoa.
Vanha totuus on se, että kirkon ovia ihminen alkaa aukoa vasta sitten kun hän etsii sielunsa pelastusta. Silloin tärkeää ei ole feminiinisyys tai maskuliinisuus, vaan saada aikaan sovinto Jumalan kanssa.
Ps.
Eikö ole yllättävää, että "seksuaalikielteisessä" kristinuskossa ruumiillisuus on jopa siinä määrin pyhä ja arvokas asia, että Jumala on katsonut sen tuonpuoleiseen todellisuuteen kuuluvaksi. Sitä tarkoittaa uskontunnustuksessa maininta ruumiin ylösnousemuksesta. Taivas ei ole höttöistä leijailua. Maittava ateria, äänekäs pieraisu ja ruokalepo kaiken tämän päälle kuuluvat taivaan iloiseen todellisuuteen. Aamukahvin kanssa saa onneksi lukea jotakin muuta kuin hesaria.
Tietyssä vaiheessa kun ehdotetaan suuria muutoksia kristinuskoon olisi hyvä miettiä omia käsityksiään ja kysyä, onko se mitä edustan enää kristinuskoa, vaan jotakin muuta. Meillä on uskomisen vapaus. Kaikkea, mitä uskotaan ja mihin uskotaan, ei silti tarvitse väittää kristinuskoksi. Miksei kristinuskokin saa olla sellainen kuin se on. Kaikki muutkin uskonnot yleensä hyväksytään sellaisenaan, mutta vain kristinuskon pitäisi muuttua kunkin henkilökohtaisten mieltymyksen mukaan? Eikö kristinuskossakin ole lupa rajata sen sisältöpuolta, niin kuin vanhoissa uskontunnustuksissa on tehty. Kaikki usko ei ole kristinuskoa. Tietyt opit rajautuvat kristillisen uskon ulkopuolelle. Kristinuskolla on ydinsisältö, vaikka painotuseroja on tulkinnassa. Painotuseroista huolimatta ekumeenisissa suhteissa on olemassa uskon sisältöön kuuluvia minimi, mikä määrittelee uskon kristilliseksi.
Onko tässä kenties taustalla pelko, että valtausko ei hyväksy käsityksiämme, siksi haluaisimme kuulua sen sisäpuolelle. Se tuo sittenkin meille jotakin lohtua, jota emme muualta saa.
pyöveleitä onko heitä
Olen viikko pari sitten lukenut kirjan Hannele Klemettilä Keskiajan pyövelit. Aika hyvä arvio kirjasta on osoitteessa:
Mirator.
Itselleni kirja oli kohtalaisen avartava lukukokemus. Onhan siinä tietyä tirkistelyn makua, mutta samalla saa ymmärrystä lisää uskommekin kannalta keskeiseen teemaan, kuolemantuomioon. Pyövelit hoitivat keskiajan kulttuurissa tärkeää virkaa vaikkakin heidän virkansa arvoa ei tunnustettu. He kantoivat kuoleman viranhaltijoina myös vähän syntipukin tointa.
Historiaa käsittelevistä kirjoista tulee yleensä vähän tunkkainen mielikuva. Klemettilä osaa kuitenkin kirjoittaa sujuvalla ja kiinnostavalla tavalla. Hän tietää, mikä tavallista lukijaa kiinnostaa. Viittaukset Suomen tilanteeseen muistuttavat, että asia ei ole meilläkään vieras. Wikipediasta tarkistin, että kuolemantuomio on kokonaan poistettu laistamme vasta 1972. Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio on tullut Tahvo Putkosen osaksi 8. heinäkuuta 1825.
Mirator.
Itselleni kirja oli kohtalaisen avartava lukukokemus. Onhan siinä tietyä tirkistelyn makua, mutta samalla saa ymmärrystä lisää uskommekin kannalta keskeiseen teemaan, kuolemantuomioon. Pyövelit hoitivat keskiajan kulttuurissa tärkeää virkaa vaikkakin heidän virkansa arvoa ei tunnustettu. He kantoivat kuoleman viranhaltijoina myös vähän syntipukin tointa.
Historiaa käsittelevistä kirjoista tulee yleensä vähän tunkkainen mielikuva. Klemettilä osaa kuitenkin kirjoittaa sujuvalla ja kiinnostavalla tavalla. Hän tietää, mikä tavallista lukijaa kiinnostaa. Viittaukset Suomen tilanteeseen muistuttavat, että asia ei ole meilläkään vieras. Wikipediasta tarkistin, että kuolemantuomio on kokonaan poistettu laistamme vasta 1972. Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio on tullut Tahvo Putkosen osaksi 8. heinäkuuta 1825.
Puujalka
Kun hetken mielijohteesta julkaisin tämän blogin, jouduin samalla kertaa ilman ennakkovaroitusta miettimään tälle blogille nimen. Pari ehdotusta näytti olleen jo käytössä. Mutta jokin nimi on annettava. Sanassa puujalka on jonkinlaista kätkettyä voimaa. Se saa mielikuvituksen liikkeelle.
En ole rampa merimies, joka olisi hain hampaisiin menettänyt jalkateränsä. Minulla ei ole jalka poikki. Nimi puujalka tuo mielikuvia: raajarikko, ontuva ja hidas kulkeminen. Elämä usein on kompurointia. Tämä hitaus on se, mikä miellyttää. Ehkä myös se, että jollakin tasolla tuntee itsensä vajaaksi.
Puujalkaan kuuluu myös mielleyhtymä kömpelöistä vitseistä, pujalkavitseistä. Siinä mielessä elämäni on aika puujalkamaista.
oma blogi?
Korvaako tällainen blogi kotisivua? Vai onko tämä parhaimmillaankin vain jokin verkkopäiväkirja.
Mikäli tästä ei ole muuhun kuin tällaisiin pikkujuttuihin, en tiedä kannattaako blogisivua säilyttää. Saattaa olla, että tulen sen poistamaan.
Mikäli tästä ei ole muuhun kuin tällaisiin pikkujuttuihin, en tiedä kannattaako blogisivua säilyttää. Saattaa olla, että tulen sen poistamaan.
Vesipallon kopittelua
Hartaus isosviikkiksellä toukokuussa 2006
Teillä isosilla on opetusta jonkin verran takana ja leirit edessä. Edessä on isosena toimiminen. Nyt on hankittu siihen valmiuksia.
Tuleva tehtävä herättää mielessä kysymyksiä. Miten pystyn tehtävään? Tulenko leiriläisten kanssa toimeen vai tuleeko ongelmia? Hyväksytäänkö minut joukkoon? Osaanko vetää ryhmää? Onko minusta tehtävään?
Me opimme päivällä uuden leikin. Vedellä täytettyjä pieniä ilmapalloja heitettiin rajalta ja toiset ottivat sitä vastaan. Jos ilmapallo putosi se hajosi niin että jäi vain märkä läntti maahan. Isoseksi ryhtyminen tuntuu varmaan tällaiselta vesipallon ilmalennolta. Miten käy alastulo. Otetaanko minut vastaan vai hajoanko vesipallon tavoin. Hajoaako minun sisälläni jotakin? Säilynkö henkisesti ehjänä?
Olet vanhempi kuin rippikoululaiset. Se tuo sinulle tiettyä varmuutta. Sinulla on enemmän kokemusta elämässä. Mutta ikäero on kuitenkin pieni ja jollakulla toisella saattaa olla jo enemmän tietoa ja taitoja.
Kokemus ei tee sinusta isosta. Isoseksi sinut tekee ennen kaikkea Jeesuksen kutsu. 2000 vuotta sitten eli todella ihminen Jeesus maan päällä. Sieltä kaukaa kuuman maan keskeltä ulottuu katkeamaton ketju meidän aikaamme. Ihmiset ovat eläneet ja kuolleet uskossa tähän Jeesukseen. Se on muuttanut heidän elämänsä.
Jeesus antoi kuolleista ylösnoustuaan käskyn, jonka tekin tiedätte. Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä I. P. Ja P.H. nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea sitä, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Sinä olet osana tätä tehtävää ja kutsua. Olet rakentamassa omalta osaltasi kirkkoa. (kertomus kolmesta miehestä, jotka tekevät kaikki samaa työtä: tiilien kasaajasta, joka latoi tiiliä päälletysten ja laittoi laastia väliin; seinän rakentajasta, kirkon rakentajasta.)
Meistä usein tuntuu, että me olemme vain näitä tiiliä toisen päälle latovia ihmisiä. Mutta työllä on paljon suurempi mittakaava: me rakennamme kirkkoa. Syvin totuus on tuo kirkon rakentaminen. Siihen tehtävään teidät on kutsuttu.
Teillä isosilla on opetusta jonkin verran takana ja leirit edessä. Edessä on isosena toimiminen. Nyt on hankittu siihen valmiuksia.
Tuleva tehtävä herättää mielessä kysymyksiä. Miten pystyn tehtävään? Tulenko leiriläisten kanssa toimeen vai tuleeko ongelmia? Hyväksytäänkö minut joukkoon? Osaanko vetää ryhmää? Onko minusta tehtävään?
Me opimme päivällä uuden leikin. Vedellä täytettyjä pieniä ilmapalloja heitettiin rajalta ja toiset ottivat sitä vastaan. Jos ilmapallo putosi se hajosi niin että jäi vain märkä läntti maahan. Isoseksi ryhtyminen tuntuu varmaan tällaiselta vesipallon ilmalennolta. Miten käy alastulo. Otetaanko minut vastaan vai hajoanko vesipallon tavoin. Hajoaako minun sisälläni jotakin? Säilynkö henkisesti ehjänä?
Olet vanhempi kuin rippikoululaiset. Se tuo sinulle tiettyä varmuutta. Sinulla on enemmän kokemusta elämässä. Mutta ikäero on kuitenkin pieni ja jollakulla toisella saattaa olla jo enemmän tietoa ja taitoja.
Kokemus ei tee sinusta isosta. Isoseksi sinut tekee ennen kaikkea Jeesuksen kutsu. 2000 vuotta sitten eli todella ihminen Jeesus maan päällä. Sieltä kaukaa kuuman maan keskeltä ulottuu katkeamaton ketju meidän aikaamme. Ihmiset ovat eläneet ja kuolleet uskossa tähän Jeesukseen. Se on muuttanut heidän elämänsä.
Jeesus antoi kuolleista ylösnoustuaan käskyn, jonka tekin tiedätte. Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä I. P. Ja P.H. nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea sitä, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Sinä olet osana tätä tehtävää ja kutsua. Olet rakentamassa omalta osaltasi kirkkoa. (kertomus kolmesta miehestä, jotka tekevät kaikki samaa työtä: tiilien kasaajasta, joka latoi tiiliä päälletysten ja laittoi laastia väliin; seinän rakentajasta, kirkon rakentajasta.)
Meistä usein tuntuu, että me olemme vain näitä tiiliä toisen päälle latovia ihmisiä. Mutta työllä on paljon suurempi mittakaava: me rakennamme kirkkoa. Syvin totuus on tuo kirkon rakentaminen. Siihen tehtävään teidät on kutsuttu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
