aakkostehtävä - alkuääniä

A auts!
B boom! bul bul bul...
C kamoon
D ding dong
E ei!
F flapati flapati, sanoi puhjennut rengas
G gulp,
H ho hoo, haloo, huh huh!
I iik
J joo, jaa juu
K köh köh! kuuluuko
L lal lall laa! lujempaa
M mmm… maiskutus ja makunautinto
N no niin
O oih, ooh
P pöö! puh. pam!
Q quq quu!
R rrrnn rrnn – traktorin ääntä
S shh!
T tööt!
U ups! uuaa uuaa
V vroom! vauhtia
W wuh – sanoi palava bensas
X ex tiä kato, sano yx porilaine
Y ysk! Ysk! Yhyy!
Z tsädäm!
Å åååå – ruotsalaiset ymmällään
Ä ärrin mörrin ärränpäitä
Ö öööö - poliitikon käytetyin sana

Tehtävään ryhdytty Rita Mentorin ja Kimmon innostamana

runotorstai - kuokka

Maasta olet
sinä tullut,
kuokan iskulla
kuollut.
Peltomiehen
kämmenellä
multa
veren peittää.


runotorstai

puujalan puupäivä

Tänään on puupäivä. Puupäivä merkitsee viittä vuotta. Tasan viisi vuotta sitten meidät vihittiin avioliittoon Laitilan kirkossa... ilmankos olenkin puujalka.

Ei vaan Lutherin sanoin voin sanoa: Jumalan armosta tämä avioliitto lahjoitti minulle suuren onnen.

apostoli Tuomas

Laitoin tällaisen kuvan omaan profiiliin. Apostoli Tuomas on siis heppu, josta oma nimeni juontuu. Kuvan kaverilla on parempi rusketus kuin minulla eikä sillä ole silmälaseja. Muuten olemme saman näköisiä.

God in a Shrinking Universe

God in a Shrinking Universe

Hieman tasokkaamma teologiaa täältä!

Jumala vai jumalakuva

Luin Sammeli Juntusen pienen kirjasen Horjuuko kirkon kivijalka. Vaikka Juntusen kirja on puheenvuoro, jolla hän pyrkii nostamaan päivänvaloon kirkossa piileksivää 'vierasta teologiaa', teos on hyödyllinen ennen kaikkea siksi, että hän kansantajuisesti pystyy selittämään kirkon opetusta ja vertaamaan sitä ajassamme vallitsevaan ajatteluun.

Kirkon perinteistä opetusta syytetään kuivasta opillisuudesta ja kankeasta dogmaattisuudesta. Sammeli osoittaa muutamin vedoin miksi kirkon opillinen rajankäynti on ollut tärkeää - ja miksi se on tärkeää edelleen. Hän puhuu mm. kolminaisuusopista ja opista, jotka koskevat Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä.

Erityisesti kirja on kirkollinen vastaus sen tyyppiseen ajatteluun, jota kuulee sanottavan muodossa: kukin tulee omalla uskollaan autuaaksi. Tai kukin tulee omalla jumalakuvallaan autuaaksi. Nykyään on muodikasta ajatella, että kullakin on oma jumalakuvansa, käsityksensä jumalasta tai jumalauudesta. Oleellista näyttää olevan se, onko tuo kuva ihmisen elämää kannustava tai rampauttava - ei se, onko sillä tekemistä totuuden kanssa. Suhteellisten totuuksien aikana suositaan ajatusta, että jokin on totta henkilölle itselleen. Mutta onko jokin totta minun omasta psyykeestäni riippumatta. Jos kirkon opetus jää vain puheeksi jumalakuvista eikä Jumalasta itsestään, evankeliumilta on pohja poissa.

Viime sunnuntaina katsoin tietokoneeltani Raamatun suurta draamaa DeMillesin ohjaaman Kymmenen käskyä. Elokuva on spektaakkeli. Matti Paloheimo ei anna sille korkeaa arvosanaa kirjassaan Uskonto elokuvassa. Se hänen mukaansa on aiheeltaan mitä uskonnollisin, mutta pinnan alla ei sitä enää olekaan. Sen perusasenne on halu mielllyttää ja viihdyttää - siis tehdä yhtiölleen rahaa. Moosesta näyttelikin aikansa 'raaka-arttu', iso lihaksikas mies, Charlton Heston.

Tavallisen katsojan näkökulma ei ole noin kriittinen. On totta, että rakkaustarina ujutettiin kertomukseen mukaan ja elokuva on viihteellinen. Mielestäni elokuva tämän kuorrutuksen ohella kuitenkin tavoittaa jotakin siitä jännitteestä, mikä Raamatun omilla sivuilla on. Yhden ihmisen elämän kohtalo: Egyptin aarteet olivat Mooseksen käsissä, mutta tietoisuus omasta alkuperästä orjakansaan kuuluvana sai hänet valitsemaan mutakuopan rikkauksien sijaan. Mutta myös kansojen kohtalo Jumalan väkevän käden alla kuvataan. Exodus meren halki kuivin jaloin on aina kiehtonut mieliä. Juuri vapautuneen kansan vaihtoehdot olivat ensialkuun masentavat: kuolla egyptiläisten miekkaan tai kuolla mereen hukkumalla. Jumala voi avata mahdottomassa tilanteessa oven, joka ei ole ihmisten vallassa. Mooses on vanhan testamentin messiashahmo - hän on kansan odottama vapauttaja.

Mitä Sammelin mainitsemiin 'jumalakuviin' tulee, ensimmäisen käskyn jatko kuuluu: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa..." Jumalakuvat tulee särkeä. DeMillesin elokuvassakin kultainen sonni räjähti kappaleiksi aitoon Hollywood-tyyliin.

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Järkyttävä kuvaus orjuudesta tämän päivän Sudanissa.

Sodomaakin pahempi

Tänään toimitin sanajumalanpalveluksen. Jostakin syystä saarnavuorollani tekstit ovat viimeaikoina olleet aika synkkiä ja vakavia. Tai sitten olen ollut sokea tekstien iloisemmalle puolelle. Toisaalta Nylundin kirjoituksesta rohkaistuneena voin hyväksyä sen, että aina ei tarvitse olla hauskaa ja iloista - joskus elämän tosiasioiden äärellä hymy voi hyytyä. Tänään Jeesuksen sanat ovat varsin vakavia. Jeesus moittii niitä kaupunkeja, joissa hän on vaikuttanut. Olin jälleen juuttuneena lähtöasemiin. Mitä ihmettä tästä voi sanoa? Minkälainen jännitekenttä Jeesukseen sanoista muodostuu. Tiedostin koko ajan, että saarnatekstin tutkimista ja hahmottamista olisi pitänyt tehdä kurinalaisemmin. Minun tapani on kuitenkin ollut enemmänkin 'aistia tekstin ilmaa' ja tulla jonkin näkökulman valtaamaksi. Tuota 'humahtamista ja hullaantumista' tekstin äärellä ei tapahtunut. Saarna oli vain kirjoitettava. Tietysti jotakin ideaa ja näkökulmaa yrittää siihen saada. Parhaan näkökulman sain Heikki Palvan Raamatun tietosanakirjasta. Muutama lause on suora kopio hänen Sodomaa käsittelevästä tekstistä.

Löytyy saarnatuoli.blogista

ainakin kymmenen sanaa

Minut haastettiin muodostamaan kymmenen sanaa nimen tai nimimerkin ensimmäisestä kirjaimesta. T-kirjain oli helpompi. Koitan sanoa sen pelkästään t-alkuisilla sanoilla.

Taivallan tuhansien toisten tallaamalla Tiellä, taivastiellä. Tulen Totuuden taukotupaan: Tuulen tuivertaessa, tulen tuikkiessa tarina tuottaa tietoisuuden taaksejääneestä, tästä ja tulevasta. Tiellä on tarkoitus. Tuskankin tullessa Toivo tavoittaa turvallisuutta. Teen työtä tuottaakseni: toivoa, tarkoitusta tasapuolisuutta.

Taivaanisästä tapaan tunnustaa: Toinen on Toinen, tuntematon, tavoittamaton, tietämätön. Toisaalta tulee tunnetuksi Testamenteissa, tuossa taivaallisessa tuoksussa.

onnellisuus on koiranhäntä

Tartu hetkeen älä onneen
sillä onnellisuus on koiranhäntä.
Et saa sitä juoksemalla kiinni



kesytön ja vapaa

Onni, viekas kettu
kävi luonani salaa
kesyttömänä kulkee vapaana,
kutsumatta jälleen palaa