Minister ecclesiae

Pappisvihkimys
Turun tuomiokirkossa 29.12.1996

Tänään on eräänlainen juhlapäivä. Tasan kymmenen vuotta sitten arkkipiispa John Vikström vihki minut ja neljä muuta teologian maisteria papiksi Turun tuomiokirkossa. Onneksi olkoon myös Pertti A., Marja H., Marjatta O., Ilkka P..

Tätä touhua on nyt katsottu ja koettu kymmenen vuotta. En tiedä olenko paljon oppinut. Sen tiedän, että paljon opittavaa vielä on.

enkelikirkko

tänään on ollut 4. joulupäivä eli ns. viattomien lasten päivä. Kirkollinen aihe on ollut Betlehemin lastensurma ja pyhän perheen pako Egyptiin. Kirkoissa tosin aika laajalti ympäri Suomea on MLL:n toiminnan kautta ns. enkelikirkkoperinne. Sellainen on myös meillä Harjavallassa. Nämä enkelikirkot ovat aika suosittuja, koska lapset (tällä kertaa esikouluikäiset) puetaan enkeleiksi ja he kulkevat hämärää kirkkosalia kynttilät kädessä ja laulavat joulu- ja enkelilauluja.

Kirkollinen aihe ja tämä enkelikirkko eivät saumattomasti sovi yhteen. Halusin kuitenkin saada jotenkin myös päivän kirkollisen aiheen enkelikirkkoon mukaan. Puheeni käsitteli siksi perheen pakoa Egyptiin. Koitin tehdä sen lapsimyönteisellä tavalla. En esimerkiksi puhunut Betlehemin lastensurmasta mitään. Sellaisella puheella ei juuri olisi mitään saavuttanut.

Linkin takaa Taas mennään aasilla voi tarkistaa, olenko onnistunut tehtävässä mitenkään.

Jos Heikki Mäki-Pesola sattuu lukemaan tekstiä. Kiitän häntä viimeisestä puhelinsoitosta. Oikeastaan siitä puhelusta johtuen tulin vilkaisseeksi erästä hänen saarnaansa. Saarnassa mainittu aasin pelko ja luimistelevat korvat olivat lähtölaukaus tälle puheelle, mikä ei oikein tahtonut millään syntyä. Kiitos Heikille siitä - ja kiitos Jumalalle johdatuksesta.

Mitä kuusen alla tapahtui

osallistun tällä tarinameemiin, johon minut on haastettu

Kauan sitten kuulin seuraavan keskustelun
"Neiti. Missä vessa?"
"kuusen alla
Lahjoja ei kuusen alle tule"
"Viihdyin siellä erinomaisesti juuri tuosta syystä."
Jäin hämmästyneenä miettimään, oliko tässä kysymys todellakin siitä, mitä ajattelin
Epäilykseen on aihetta… on ja ei ole
Olen tutkaillut asiaa reilun viidentoista vuoden ajan ja parisen vuotta sitten päädyin seuraavaan käsitykseen.
tämä ukkeli kuitenkin teki niin
hän tarttui
hetkeen jossa purkautuu esiin todellisuus, jonka jälkeen mikään ei enää ole niin kuin ennen
Toivottavasti enää ei löydy lisää yllätyksiä
Joulukuuseni oli VARASTETTU! Oi aikoja! Oi tapoja!

Joulusaarna

Hyvää joulua ystävät!
Olin toteuttamassa seurakunnassamma jouluyön messua. Ääni minulta on mennyt eikä ole palautunut. Pientä kuumeilua ja yskimistä edellisen lisäksi on ollut tänään joulupäivänä. Mutta messumme meni oikein mukavasti. Mukana oli monenlaista toteuttajaa. Oli kiva olla yhdessä sitä tekemässä. Kiitos kaikille mukana olleille.

Saarnassa minulla oli yksi tavoite, saada tutut jouluevankeliumin sanat elämään uudestaan. Niin, että niistä tulisi todellisuutta kuulijan omassa elämässä. Joulusaarna löytyy saarnatuoliblogista Jos Kristus syntyisi tänään

Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa!

Olen tehnyt joulusiivousta ja joulusaarnaa. Näiden kiireiden keskeltä on pikkuhiljaa omakin joulu alkamassa ja syvenemässä ihan joulurauhaan asti. Toivotan kaikille blogiystävilleni ja muillekin lukijoille rauhallista ja hyvää joulua.

Tietoviinaa

Olen tavattoman huonomuistinen. Olenkin huomannut, että kaikki informaatio vaikuttaa minussa viinan lailla.
Ensin tekee hilpeäksi. Sitten kun sitä on saanut päänsä täyteen, tulee paha olo.

Mutta aamulla taas pää on tyhjä. Eilinen tieto on haihtunut viinan lailla taivaan tuuliin – siitä ei ole juuri edes huuruja jäljellä. Älkää siis kysykö minulta, mitä eilen tapahtui tai oliko minulla hauskaa.

haaste lukijoille

Haastan kaikki lukijat vastaamaan kysymykseen

Kumpi on jouluna lahjojen suhteen tärkeämpää - saada sitä mitä haluaa vai saada sitä mitä tarvitsee?

Kolmannen adventtisunnuntain saarna

Viime sunnuntaina olin äänessä kurkku jälleen kipeänä. Kolmannen adventin teema ei ole ehkä joulua odottavan kuulijan mieleen, kun puhutaan Johannes Kastajasta. Saarnaa varten minulla oli oikeastaan ihan hyvä perusidea tai rakenne, mutta toteutus jäi tavnomaiseksi ja vähän latteaksi. Se olisi vaatinut vielä työstämistä. Itse saarnatilanteessa kyllä puheen loppu muuttui jonkin verran, mutta tässä versiossa kirjoitetussa versiossa se ei näy.

Perusrakenne tekstin äärellä löytyi siitä, että siinä jokaisella on joitakin odotuksia. Johanneksella oli odotuksia Jeesuksen suhteen. Ihmisillä oli odotuksia Johannes Kastajan suhteen. Meillä on odotuksia toisten ihmisten suhteen. Mutta voidaanko meiltä myös jotakin odottaa? Voiko Jumala odottaa meiltä jotakin?

saarna löytyy saarnatuoliblogista

Mitä muihin kuulumisiin tulee, niin papin työ adventtiaikana on olla pikkujouluissa ja pikkujouluissa sekä vielä joissakin pikkujouluissa. Omaa joulua ei ole juuri mitenkään vielä valmistanut - enkä jouluyön messun saarnaa. Olen ollut lähes täysin vanhojen eväiden varassa. Tämä viikko tulee olemaan edellä kuvatulla tavalla aika vilkas. Toivon kuitenkin, että Kristukselle tulisi tilaa minunkin sydämessäni.

epäilijän uskontunnustus

Enkeleitä
onko heitä?
kyselee täällä
monta meitä,
joille elämä
on pillereitä
enteitä
linnun teitä
- hauta meidät peitä

koska aiheena oli "huono runo", oli minun laitettava kehiin kestoinhokkini avausfraasiksi

tähdet putoo

Hanki on maassa
Tähdet putoo
Unelmien verkkoa
Aika nyt kutoo

Puikot kalisee -
Ihmettä kaikki,
se mikä syntyy
Elämä on laiffii


runotorstain aiheena Huono runo