Kävimme koko perhe eilen Köyliössä Tuiskulan kesäteatterissa katsomassa näytelmän Anna elämän tulla. Mielestäni on aika hämmästyttävää, että vielä viimeisellä viikolla he keräävät täysiä katsomoja (500-600). Näytelmä on paikallishistoriaa ja sijoittuu sota-aikaan. Evakot tulevat Räisälästä, mutta myös venäläisiä sotavankeja.
Tuiskulan kesäteatteri
Kesäteatterien näytelmät ovat usein hauskoja. Tässäkin hauskuutta riitti ja sitä vanhan ajan elämänmenon luonnikkuutta. Vankien läsnäolo näytelmässä toi siihen kuitenkin aavistuksen toisenlaista todellisuutta.
Näytelmä oli yliladattu isänmaallisilla lauluilla. Minusta esitteessäkin mukana näkyvät Jari Levyn sävellykset Eero Ainesmaan sanoituksin olisivat riittäneet Finlandian lisäksi. Rintamanäkymien mahduttaminen näytelmään mukaan oli muutenkin turhaa. Vähemmällä olisi kai selvitty. Ehkä se oli tarpeen sodan tunnun tuomiseksi katsojan tietoisuuteen. Tiedä häntä.
Muistiini palautui joka tapauksessa isoisäni. Kertoman mukaan hän järkyttyi talvisodassa niin pahasti, että hänstä ei ollut jatkosotaan menijäksi, vaan hän oli sotapoliisina ilmeisesti täällä Satakunnassa. Hän oli niitä näytelmässäkin mainittuja inhimillisiä sotapoliiseja, jotka antoivat nälkäiselle vangille leipää.
Ylläoleva kuva on otettu käsiesitteestä. Oikealla oleva nainen on perhetuttumme. Hänen miehensä taas on ollut äänisuunnittellijana näytelmässä ja hoitanut äänentoiston (meidän vt. nuorisotyönohjaajamme). Laitan kuvan tähän keneltäkään lupaa kysymättä, mutta kun tuo lehtinen jaettiin ilmaiseksi, niin ehkäpä tämä sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti