10.7.06

muutos

muutos

vaikka huoneessa ei kasvaisi
ainutkaan pelargonia,
mullan tuoksu
voittaa iän karttuessa
kaikki parfyymit ja tuoksuvoiteet.

Se on painovoima, jota
elämä kuljettaa
suonissa vähän kerrallaan
- mullan tuoksuinen

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on hieno, tuot ikääntymisen ja kuoleman lähestymisen hilja esiin, kauniisti, vaikka runo ei sinänsä ole "kaunis".

Mayatar kirjoitti...

Todella kaunis teksti kuoleman vääjäämättömyydestä meissä joka hetki. Toisaalta mullan tuoksu on lohdullinen kuva, koska se liittyy vääjäämättömästi uuden kasvuun. Kiitos kauniista runosta.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Tui
Kiitos kannustuksesta. Tarkoititko, että runo ei ollut runokieliopillisesti kaunis.

mayatar
Kiitos. Jotain tällaista juurui hain: luonnollinen, lohdullinen, peruuttamaton ja jo nyt läsnäoleva ei vasta joskus tuonnempana.

Anonyymi kirjoitti...

tää oli tosi hyvä asapainoinen ja herkkä ja kuvasi tosi vyin hajun kautta vanhenemista, pidin paljon

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Kiitos Emmi!

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitin pikemminkin sisällöllisesti, ehkä se johtuu siitä, että minun on vaikea ajatella kuolemarunoa "kauniina" eli siis sangen subjektiivinen kommentti taas. Runokieli puolestaan on kaunista ja runo on minusta kokonaisuutena erittäin onnistunut ja ajatuksia herättävä. Se on vääjäämätön, lohdullisuus on vähän niin ja näin, mutta pakkohan runon sisältö on allekirjoittaa.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Tui
Kiitos selvennyksestä. Kuolema toisaalta voi olla myös kaunis. Pappina olen kuullut monen omaisen puhuvan kauniista kuolemasta. Mutta ymmärrän pointtisi.

auriga
suonissa virtaava painovoima on vanhenemista, joka ei pysähdy hetkeksikään, painovoima siksi että se kutsuu meitä takaisin maan multaan, josta meidät on otettu.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Minulle tutumpia ovat Raamatun kertomukset

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Nimi puujalka tuli hetken mielijohteesta. Jokaisella meistä on 'puujalkamme' mikä tekee matkasta hidasta ja kompuroivaa. Siinä on viittaus myös puujalkavitseihin.

Minun pappani (äidin puolelta) sai luodin nivusiin ja meinasi menettää jotakin muuta kuin jalan. Ymmärrykseni mukaan hän ei ole kompuroinut mitään jaloistaan - varsinkaan sitä, mikä pelastui.

Mitä Lindgrenin sukuun tulee epäilen sukulaisuutta vaikka olenkin porilainen syntyjään. Isäni oli Raimo (s. 1944-1995), Hänen isänsä Johan Arttur (sanottiin Artuksi s.1910). Hänen isänsä Iisakki Vihtori (myöhemmin muutti nimekseen Ratakaski s.1874). Kankaanpään Veneskoskelta (Soikkalaisia). Iisakki otti sukunimen Lindgren vaimoltaan Hilmalta.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Niin. Netissä syntyy ihmeellisiä kytkentöjä.