Laitoin tällaisen kuvan omaan profiiliin. Apostoli Tuomas on siis heppu, josta oma nimeni juontuu. Kuvan kaverilla on parempi rusketus kuin minulla eikä sillä ole silmälaseja. Muuten olemme saman näköisiä.
Tuomas tuntuu sympaattiselta hahmolta epäilyineen ("en usko ennen kuin omin silmin näen...") ja nöyrtymisineen ("minun Herrani ja Jumalani").
Moni ateisti/agnostikko väärinkäsittää uskomisen dogmaattisen otteen ehdoilla järjen poissulkevana asioiden ottamisena annettuina ilman omaa kokemusta - eihän ne näin tarvitse olla! Kuten Tuomaksenkin esimerkki osoittaa - uskominen voi olla kokemusperäistä.
Minä puhun luottamisesta. Luottaminen perustuu johonkin mutta siihen sisältyy myös tuntemattomia tekijöitä.
Tuomas oli mielenkiintoinen kaveri, epäilijähän me hänet tunnemme. Itselleni kerran saarnan valmistuksen yhteydessä kirkastui, että Tuomaksella oli itse asiassa luja usko. Miten lujaa uskoa vaatikaan jäädä toisten opetuslasten joukkoon, niiden jotka olivat kohdanneet Ylösnousseen, vaikka itsellä uskoa ei sillä hetkellä ollutkaan. Upeaa on myös tajuta se, kuinka yhteisön - tässä tapauksessa toisten opetuslasten - usko voi kantaa silloin, kun oma ei riitä. Se on minusta kova juttu.
Kenestäkään opetuslapsesta ehkä Pietarin ohella ei tule kovin selvää kuvaa. Tuomas esiintyy muutaman kerran evankeliumeissa. Tunnetuin niistä lienee juuri tuo 'epäily-kohtaus'. On hienoa, että opetuslasten joukosta voidaan nostaa tällainenkin hahmo esiin: uskon ja epäilyksen kamppailua käyvä ihminen.
Sana 'tuomas' tarkoittaa samaa kuin kaksonen. Gnostilaisissa evankeliumeissa esiintyy ajatus, että Tuomas olisi ollut Jeesuksen identtinen kaksonen. Epäselvyyksien välttämiseksi oli tärkeää, että Jeesus ilmestyi myös Tuomakselle. Jos kaksosteoria pitäisi paikkansa, jouluevankeliumiin olisi tehtävä pieniä muutoksia - seimessä olisi vähän ahdasta.
Kenenkään usko ei toteudu tyhjiössä. Aina meillä on jokin yhteisö, jonka kautta peilaamme uskoamme. Kasvun lakeihin kuuluu kai jossakin murkkuvaiheessa purra äitin ja isän kättä. Joskus taas on väistämätöntä etsiä uusi koti. Mutta koditon usko on pitkällä aikavälillä vahingollista ihmiselle itselleen.
Luin jutun ja se vaikutti olevan ihan ok. Muistan lukeneeni vähän kattavamman selityksen Pentti Lempiäiseltä. Kirjan nimi on muistaakseni Herramme lähettiläät. Hän kirjaa apostoleita koskevaa tietoa ja perimätietoa aika kivalla tavalla.
Monet suomalaisista nimistä juontavat juurensa apostoleihin tai muihin Raamatun nimiin: Matti (Matteus), Pekka (Pietari), Jussi, Juha (Johannes), Antti (Andreas), Jaakko (Jakob), Tommi (Tuomas)... vain joitakin apostoliperäisiä nimiä mainitakseni.
6 kommenttia:
Tuomas tuntuu sympaattiselta hahmolta epäilyineen ("en usko ennen kuin omin silmin näen...") ja nöyrtymisineen ("minun Herrani ja Jumalani").
Moni ateisti/agnostikko väärinkäsittää uskomisen dogmaattisen otteen ehdoilla järjen poissulkevana asioiden ottamisena annettuina ilman omaa kokemusta - eihän ne näin tarvitse olla! Kuten Tuomaksenkin esimerkki osoittaa - uskominen voi olla kokemusperäistä.
Minä puhun luottamisesta. Luottaminen perustuu johonkin mutta siihen sisältyy myös tuntemattomia tekijöitä.
-gs luottaa
Tuomas oli mielenkiintoinen kaveri, epäilijähän me hänet tunnemme. Itselleni kerran saarnan valmistuksen yhteydessä kirkastui, että Tuomaksella oli itse asiassa luja usko. Miten lujaa uskoa vaatikaan jäädä toisten opetuslasten joukkoon, niiden jotka olivat kohdanneet Ylösnousseen, vaikka itsellä uskoa ei sillä hetkellä ollutkaan. Upeaa on myös tajuta se, kuinka yhteisön - tässä tapauksessa toisten opetuslasten - usko voi kantaa silloin, kun oma ei riitä. Se on minusta kova juttu.
Hyvä pointti!
Erilaiset yhteisöt voivat olla voimavara vaikeina aikoina.
Valitettavasti yhteisöt voivat olla myös tukahduttamassa yksilön totuuden etsintää ja ajattelua.
-gs
Kenestäkään opetuslapsesta ehkä Pietarin ohella ei tule kovin selvää kuvaa. Tuomas esiintyy muutaman kerran evankeliumeissa. Tunnetuin niistä lienee juuri tuo 'epäily-kohtaus'. On hienoa, että opetuslasten joukosta voidaan nostaa tällainenkin hahmo esiin: uskon ja epäilyksen kamppailua käyvä ihminen.
Sana 'tuomas' tarkoittaa samaa kuin kaksonen. Gnostilaisissa evankeliumeissa esiintyy ajatus, että Tuomas olisi ollut Jeesuksen identtinen kaksonen. Epäselvyyksien välttämiseksi oli tärkeää, että Jeesus ilmestyi myös Tuomakselle. Jos kaksosteoria pitäisi paikkansa, jouluevankeliumiin olisi tehtävä pieniä muutoksia - seimessä olisi vähän ahdasta.
Kenenkään usko ei toteudu tyhjiössä. Aina meillä on jokin yhteisö, jonka kautta peilaamme uskoamme. Kasvun lakeihin kuuluu kai jossakin murkkuvaiheessa purra äitin ja isän kättä. Joskus taas on väistämätöntä etsiä uusi koti. Mutta koditon usko on pitkällä aikavälillä vahingollista ihmiselle itselleen.
Oletkos lukenut tällaista juttua, jonka on kirjoittanut toinen Tuomas nimestänsä: http://www.ort.fi/ortodoksiviesti/ov0404/min_pyh.htm
Erityisen hyvää analyysia on mielestäni tuo kohta, missä puhutaan Lasaruksesta. :)
Luin jutun ja se vaikutti olevan ihan ok. Muistan lukeneeni vähän kattavamman selityksen Pentti Lempiäiseltä. Kirjan nimi on muistaakseni Herramme lähettiläät. Hän kirjaa apostoleita koskevaa tietoa ja perimätietoa aika kivalla tavalla.
Monet suomalaisista nimistä juontavat juurensa apostoleihin tai muihin Raamatun nimiin: Matti (Matteus), Pekka (Pietari), Jussi, Juha (Johannes), Antti (Andreas), Jaakko (Jakob), Tommi (Tuomas)... vain joitakin apostoliperäisiä nimiä mainitakseni.
Lähetä kommentti