Luin Sammeli Juntusen pienen kirjasen Horjuuko kirkon kivijalka. Vaikka Juntusen kirja on puheenvuoro, jolla hän pyrkii nostamaan päivänvaloon kirkossa piileksivää 'vierasta teologiaa', teos on hyödyllinen ennen kaikkea siksi, että hän kansantajuisesti pystyy selittämään kirkon opetusta ja vertaamaan sitä ajassamme vallitsevaan ajatteluun.
Kirkon perinteistä opetusta syytetään kuivasta opillisuudesta ja kankeasta dogmaattisuudesta. Sammeli osoittaa muutamin vedoin miksi kirkon opillinen rajankäynti on ollut tärkeää - ja miksi se on tärkeää edelleen. Hän puhuu mm. kolminaisuusopista ja opista, jotka koskevat Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä.
Erityisesti kirja on kirkollinen vastaus sen tyyppiseen ajatteluun, jota kuulee sanottavan muodossa: kukin tulee omalla uskollaan autuaaksi. Tai kukin tulee omalla jumalakuvallaan autuaaksi. Nykyään on muodikasta ajatella, että kullakin on oma jumalakuvansa, käsityksensä jumalasta tai jumalauudesta. Oleellista näyttää olevan se, onko tuo kuva ihmisen elämää kannustava tai rampauttava - ei se, onko sillä tekemistä totuuden kanssa. Suhteellisten totuuksien aikana suositaan ajatusta, että jokin on totta henkilölle itselleen. Mutta onko jokin totta minun omasta psyykeestäni riippumatta. Jos kirkon opetus jää vain puheeksi jumalakuvista eikä Jumalasta itsestään, evankeliumilta on pohja poissa.
Viime sunnuntaina katsoin tietokoneeltani Raamatun suurta draamaa DeMillesin ohjaaman Kymmenen käskyä. Elokuva on spektaakkeli. Matti Paloheimo ei anna sille korkeaa arvosanaa kirjassaan Uskonto elokuvassa. Se hänen mukaansa on aiheeltaan mitä uskonnollisin, mutta pinnan alla ei sitä enää olekaan. Sen perusasenne on halu mielllyttää ja viihdyttää - siis tehdä yhtiölleen rahaa. Moosesta näyttelikin aikansa 'raaka-arttu', iso lihaksikas mies, Charlton Heston.
Tavallisen katsojan näkökulma ei ole noin kriittinen. On totta, että rakkaustarina ujutettiin kertomukseen mukaan ja elokuva on viihteellinen. Mielestäni elokuva tämän kuorrutuksen ohella kuitenkin tavoittaa jotakin siitä jännitteestä, mikä Raamatun omilla sivuilla on. Yhden ihmisen elämän kohtalo: Egyptin aarteet olivat Mooseksen käsissä, mutta tietoisuus omasta alkuperästä orjakansaan kuuluvana sai hänet valitsemaan mutakuopan rikkauksien sijaan. Mutta myös kansojen kohtalo Jumalan väkevän käden alla kuvataan. Exodus meren halki kuivin jaloin on aina kiehtonut mieliä. Juuri vapautuneen kansan vaihtoehdot olivat ensialkuun masentavat: kuolla egyptiläisten miekkaan tai kuolla mereen hukkumalla. Jumala voi avata mahdottomassa tilanteessa oven, joka ei ole ihmisten vallassa. Mooses on vanhan testamentin messiashahmo - hän on kansan odottama vapauttaja.
Mitä Sammelin mainitsemiin 'jumalakuviin' tulee, ensimmäisen käskyn jatko kuuluu: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa..." Jumalakuvat tulee särkeä. DeMillesin elokuvassakin kultainen sonni räjähti kappaleiksi aitoon Hollywood-tyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti