16.10.06

Terve ja sairastunut uskonnollisuus

Olemme seurakunnassa järjestäneet nyt syksyllä kerran kuukaudessa torstai-iltoja nimellä Avoimet ovet. Viime keväänä kokoonnuimme kaksi kertaa kuukaudessa. Nyt voimavarat eivät ole riittäneet tiiviimpään toimintaan. Olen ollut huono värväämään ihmisiä siihen mukaan. Idea on käsitellä illoissa aiheita, jotka voisivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Eli ilta sisältää alustuksen ja keskustelua. Keväällä yksi ilta käsitteli mm. da Vinci -koodia. Nyt syksyllä on kokoonnuttu kaksi kertaa. Ensin oli aiheena uskon sanaton viestintä ja viimeksi 'terve ja sairas uskonnollisuus'. Molemmilla kerroilla ovat joutuneet tyytymään minun alustuksiini. Pienessä seurakunnassa ei ole mahdollista turvautua suuripalkkaisiin luennoitsijoihin.

Vaikka en ole mikään asiantuntijasuuruus, mielestäni keskustelua vähemminkin tiedoin on hyvä saada aikaan. Terveellistä luennoitsijallekin on suostua siihen, että ei tiedä kaikesta kaikkea. Monella papilla on nimittäin taipumus siihen, että heidän olisi tiedettävä aina oikeat vastaukset. Jos jostakin asiasta ei ole lopullinen totuus hallinnassa, mitään ei oikein uskalleta sanoa.

Sellainen asennoituminen on minusta kieroutunut. Minä taidan puolestani taidan kuulua siihen toiseen puoliskoon pappeja, jotka puhuvat asioista, joista eivät mitään tiedä, vaikka muut tietäisivät paremmin. Mutta puolustan toimintaani sillä, että jonkun on avattava suunsa. Viisaat pääsevät kyllä keskustelussa pätemään jos haluavat.

Terveeseen uskonnollisuuteen kuuluu myös epävarmuuden sietäminen.

5 kommenttia:

Johannes Knektman kirjoitti...

Tuli tuosta mieleeni, että voisihan moisen tilaisuuden järjestää virtuaalisesti, järjestääköhän kukaan moisia keskustelutilaisuuksia virtuaalimaailmassa? Habbo hotellissahan taisi olla jo kirkko, mikä mielestäni on hauska idea.

Tietenkään siinä ei saavuteta läheskään samaa kuin IRL tilaisuudessa.

Ansku kirjoitti...

"Terveeseen uskonnollisuuteen kuuluu myös epävarmuuden sietäminen."

Tärkeä ja hyvä huomio.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Seurakunnassa näiden virtuaalisten tilaisuuksien järjestäminen tuntuu vielä kaukaiselta. Teknisesti näiden toteuttaminen olisi mahdollista, vaatisi tosin paljon yhteistä suunnittelua. Voisi joissakin jutuissa onnistua - jos olisi tarpeeksi nimekäs opettaja kysymyksessä ja vuorovaikutus toteutettaisiin luontevalla tavalla. Mutta seurakunnilla on vielä hyvin vähän minkäänlaista yhteistyötä. Ajatus kuulostaa silti mielenkiintoiselta.

Toisaalta minusta tuntuu vähän hölmöltä, jos opetus jätetään muutamien vetovoimaisten opettajien varaan. Ihmiset ovat tottuneet television ja radion ja cd-soittimien kautta huipputason esityksiin. Se merkitsee vieraantumista tavallisten ihmisten elämästä. Jos joku osaa soittaa vähän pianoa tai vilua, mutta ei ole virtuoosi, häntä halveksitaan. Hänen soittoaan ei vaivauduta kuuntelemaan. Sama pätee muihin esiintyjiin. Trendi on huolestuttava, jos tavallisen seurakunnan tavalliset papit ja kanttorit eivät enää kelpaa - vaaditaan 'huippuesiintyjiä'.

Niin - mikä on IRL tilaisuus?

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Johannes knektman:
Tarjoamasi linkin takaa löytyi aika mielenkiintoinen juttu. Netissä näkyminen ja vaikuttaminen tulee olemaan suuri haaste.

Johannes Knektman kirjoitti...

IRL = In Real Life, vaikka olenkin keski-ikäinen (Itse kylläkin kutsun itseäni keksi-ikäiseksi:) äijänköriläs, niin kun sitä on tehnyt töitä virtuaalimaailman kanssa yli 15 vuotta, niin nuo termit ja lyhenteet, ajalta jolloin kaista oli kapea, ovat tarttuneet tekstiini kuin takiaiset.

Kuulostaa kummalta etteivät tavalliset papit kelpaa, heillä ainakin minun kokemukseni mukaan on paljonkin mielenkiintoista sanottavaa, toisaalta agnostikkona mielenkiintoni kohteet saattavat olla erilaisia kuin seurakuntien aktiivijäsenten.

Minä muuten nautin taitavien amatöörien esityksistä yleensä enemmän kuin loppuunhiotuista ammattilaisesityksistä, amatööreillä esityksistä paistaa tekemisen ilo - ei tietenkään ole mahdotonta huomata moista iloa ammattilaistenkaan esityksissä, se vain on harvinaisempaa - joka vaikuttaa huomattavasti tunnelmaan.

Uskoisin että kirkon on jatkossa kannatavaa näkyä netissä muutenkin kuin piispainkokouksen päätösten tsm. virallisten papereiden muodossa (Esim. yksi tapa ovat nämä blogisi), sillä juuri se nuoriso, jota muutoin on hivenen hankala saada mukaan on helpoiten tavoitettavissa netistä.