enkelikirkko

tänään on ollut 4. joulupäivä eli ns. viattomien lasten päivä. Kirkollinen aihe on ollut Betlehemin lastensurma ja pyhän perheen pako Egyptiin. Kirkoissa tosin aika laajalti ympäri Suomea on MLL:n toiminnan kautta ns. enkelikirkkoperinne. Sellainen on myös meillä Harjavallassa. Nämä enkelikirkot ovat aika suosittuja, koska lapset (tällä kertaa esikouluikäiset) puetaan enkeleiksi ja he kulkevat hämärää kirkkosalia kynttilät kädessä ja laulavat joulu- ja enkelilauluja.

Kirkollinen aihe ja tämä enkelikirkko eivät saumattomasti sovi yhteen. Halusin kuitenkin saada jotenkin myös päivän kirkollisen aiheen enkelikirkkoon mukaan. Puheeni käsitteli siksi perheen pakoa Egyptiin. Koitin tehdä sen lapsimyönteisellä tavalla. En esimerkiksi puhunut Betlehemin lastensurmasta mitään. Sellaisella puheella ei juuri olisi mitään saavuttanut.

Linkin takaa Taas mennään aasilla voi tarkistaa, olenko onnistunut tehtävässä mitenkään.

Jos Heikki Mäki-Pesola sattuu lukemaan tekstiä. Kiitän häntä viimeisestä puhelinsoitosta. Oikeastaan siitä puhelusta johtuen tulin vilkaisseeksi erästä hänen saarnaansa. Saarnassa mainittu aasin pelko ja luimistelevat korvat olivat lähtölaukaus tälle puheelle, mikä ei oikein tahtonut millään syntyä. Kiitos Heikille siitä - ja kiitos Jumalalle johdatuksesta.