Viime sunnuntaina olin äänessä kurkku jälleen kipeänä. Kolmannen adventin teema ei ole ehkä joulua odottavan kuulijan mieleen, kun puhutaan Johannes Kastajasta. Saarnaa varten minulla oli oikeastaan ihan hyvä perusidea tai rakenne, mutta toteutus jäi tavnomaiseksi ja vähän latteaksi. Se olisi vaatinut vielä työstämistä. Itse saarnatilanteessa kyllä puheen loppu muuttui jonkin verran, mutta tässä versiossa kirjoitetussa versiossa se ei näy.
Perusrakenne tekstin äärellä löytyi siitä, että siinä jokaisella on joitakin odotuksia. Johanneksella oli odotuksia Jeesuksen suhteen. Ihmisillä oli odotuksia Johannes Kastajan suhteen. Meillä on odotuksia toisten ihmisten suhteen. Mutta voidaanko meiltä myös jotakin odottaa? Voiko Jumala odottaa meiltä jotakin?
saarna löytyy saarnatuoliblogista
Mitä muihin kuulumisiin tulee, niin papin työ adventtiaikana on olla pikkujouluissa ja pikkujouluissa sekä vielä joissakin pikkujouluissa. Omaa joulua ei ole juuri mitenkään vielä valmistanut - enkä jouluyön messun saarnaa. Olen ollut lähes täysin vanhojen eväiden varassa. Tämä viikko tulee olemaan edellä kuvatulla tavalla aika vilkas. Toivon kuitenkin, että Kristukselle tulisi tilaa minunkin sydämessäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti