Jospa saisinkin sitä, mitä tarvitsen... Olin tänään kauppakeskuksessa. Sellaisessa ympäristössä voi erehtyä haluamaan monenlaista. Jos näitä toiveita sattuu sanomaan ääneen ja saa jouluna, voi hyvin käydä niin, että vähän päästä toivotut tavarat ovatkin turhia, liikaa... Entä jos joku osaisikin ostaa minulle runokirjan, jota tarvitsen juuri nyt, tai levyllisen musiikkia, joka puhuu jota tarvitsen... Siinä olisi jotakin, toivon että niin tapahtuisi...
(Tarvitsen tietysti myös astianpesuainetta ja keittörättejä, mutta näitä en toivoisi joululahjaksi.)
Hei Tuomo/ Puujalka Vastasin Kimmon haasteeseen kirjoittaa tarina käyttämällä toisten bloggareiden kirjoittamia lauseita. Käytin lausettasi ja jos et ole vielä tätä haastetta saanut niin nyt sinut haastan tähän kierrätykseen.
Joululahjalistat olen kirjoittanut blogiini. Haluan antaa lahjoja, jotka ilahduttavat saajaa ja ystäväni myös haluavat antaa lahjoja, jotka ilahduttavat saajaa. Haluan saada lahjoja, jotka ilahduttavat minua ja antajaa.
Kiitos vastauksista. Kysymystä haluttiin kääntää vähän toiseen suuntaan. Tärkeämpi on antaa kuin saada ja huomata silloin toinen ihminen. Mutta vaikka se onkin tärkeämpää silti, jokainen kuulee itselleen esitettävän toiveen: mitä haluat lahjaksi. Ystäväsi tuskin pitävät vastausta hyvänä, jos sanoo: toivon vain vähän rakkautta. Joulu on toiveiden esittämisen aikaa.
Marikki pohti kysymyksessä juuri sitä ongelmaa mikä tässä nousee eteen. Haluamme yhtä ja toista ja tarvitsemme taas kipeämmin jotakin muuta. Toisaalta lahjoihin liittyy muutakin kuin käytännöllisyys. Toisen huomioiminen ja hemmottelukin. Niissä on viestejä.
Parhaat lahjat ovat sellaisia, että joku osaa yllättää mieluisalla tavalla.
Vaikka kuinka on yleviä aatteita, niin lapset toivovat joululta vähän muutakin kuin aikaa ja rakkautta. Juhlassa saa olla juhlan tuntua, lahjojen vaihtoa. Mutta kaikessa toki voi mennä liiallisuuksiin.
Minä henkilökohtaisesti innostun saadessani sellaisen lahjan joka ei millään tavalla sovi minulle. Kuten taannoin saamani vaaleanpunainen - kuulemma erittäin tyylikäs(?) - solmio (Pukeudun vain mustaan ja lapseni joka lahjan antoi hyvin tietää sen), innostuin siitä suunnattomasti ja työpaikan pikkujouluissa se aiheutti ansaittua hilpeyttä.
Joten vastaukseni on: Ei kumpikaan, jotain jota en tarvitse ja jota en halua, yllättäkää minut! (Mutta ei härskeillä, tai kauppojen muka-hauskoilla lahjoilla.)
9 kommenttia:
Hyvä kysymys, jonka sisältämän vastakkainasettelun kierrän vastaamalla:
lahjojen suhteen tärkeintä on herätä kiitollisena huomaamaan mitä kaikkea hyvää omassa elämässä jo on
ja toiseksi tärkeintä voisi olla herätä huomaamaan mitä lähimmäinen voisi tarvita
ja kolmanneksi tärkeintä voisi olla päästää elämästään pois ne asiat jotka estävät näkemästä edellämainittuja
-gs
Tärkeämpi on antaa - aikaa ja rakkautta.
Tärkeintä on huomata toinen ihminen.
Jospa saisinkin sitä, mitä tarvitsen... Olin tänään kauppakeskuksessa. Sellaisessa ympäristössä voi erehtyä haluamaan monenlaista. Jos näitä toiveita sattuu sanomaan ääneen ja saa jouluna, voi hyvin käydä niin, että vähän päästä toivotut tavarat ovatkin turhia, liikaa... Entä jos joku osaisikin ostaa minulle runokirjan, jota tarvitsen juuri nyt, tai levyllisen musiikkia, joka puhuu jota tarvitsen... Siinä olisi jotakin, toivon että niin tapahtuisi...
(Tarvitsen tietysti myös astianpesuainetta ja keittörättejä, mutta näitä en toivoisi joululahjaksi.)
Hei Tuomo/ Puujalka
Vastasin Kimmon haasteeseen kirjoittaa tarina käyttämällä toisten bloggareiden kirjoittamia lauseita.
Käytin lausettasi ja jos et ole vielä tätä haastetta saanut niin nyt sinut haastan tähän kierrätykseen.
Joululahjalistat olen kirjoittanut blogiini.
Haluan antaa lahjoja, jotka ilahduttavat saajaa ja ystäväni myös haluavat antaa lahjoja, jotka ilahduttavat saajaa. Haluan saada lahjoja, jotka ilahduttavat minua ja antajaa.
Kiitos vastauksista. Kysymystä haluttiin kääntää vähän toiseen suuntaan. Tärkeämpi on antaa kuin saada ja huomata silloin toinen ihminen. Mutta vaikka se onkin tärkeämpää silti, jokainen kuulee itselleen esitettävän toiveen: mitä haluat lahjaksi. Ystäväsi tuskin pitävät vastausta hyvänä, jos sanoo: toivon vain vähän rakkautta. Joulu on toiveiden esittämisen aikaa.
Marikki pohti kysymyksessä juuri sitä ongelmaa mikä tässä nousee eteen. Haluamme yhtä ja toista ja tarvitsemme taas kipeämmin jotakin muuta. Toisaalta lahjoihin liittyy muutakin kuin käytännöllisyys. Toisen huomioiminen ja hemmottelukin. Niissä on viestejä.
Parhaat lahjat ovat sellaisia, että joku osaa yllättää mieluisalla tavalla.
Vaikka kuinka on yleviä aatteita, niin lapset toivovat joululta vähän muutakin kuin aikaa ja rakkautta. Juhlassa saa olla juhlan tuntua, lahjojen vaihtoa. Mutta kaikessa toki voi mennä liiallisuuksiin.
Minä henkilökohtaisesti innostun saadessani sellaisen lahjan joka ei millään tavalla sovi minulle. Kuten taannoin saamani vaaleanpunainen - kuulemma erittäin tyylikäs(?) - solmio (Pukeudun vain mustaan ja lapseni joka lahjan antoi hyvin tietää sen), innostuin siitä suunnattomasti ja työpaikan pikkujouluissa se aiheutti ansaittua hilpeyttä.
Joten vastaukseni on: Ei kumpikaan, jotain jota en tarvitse ja jota en halua, yllättäkää minut! (Mutta ei härskeillä, tai kauppojen muka-hauskoilla lahjoilla.)
Saada sitä mitä haluaa
- sitä tarvitsee, ainakin jos koskaan ei ole saanut, sitä mitä haluaa ;-)
Hyvää ja rauhallista Joulua :)
Lähetä kommentti