Meillä on seurakunnassa ollut lauantaina ja sunnuntaina juhlia. Loppiaisena siunattiin seurakunnastamme kaksi lähettiä tulevaan työhönsä Etiopiaan: Aino ja Tauno Pihlava.
tänään sunnuntaina siunattiin kanttori Leena Kivi ja diakoni Minna Uotila tehtäviinsä.
Molemmat toimitukset siis jumalanpalveluksen yhteydessä ja siunaamiset kätten päällepanemisen kautta.
En tiedä mikä olisi paras tapa kuvata 'ulkopuoliselle' tällaisen tapahtuman merkitystä ihmiselle, joka siunauksen saa. Ehkä avioliittoon vihkimisessä on jotakin samaa fiilistä. Nyt paikalla ei ole niin paljon sukulaisia, vaan sitä seurakuntaa, jonka keskellä työskentelet. Siinä joutuu samalla tavalla juhlan keskipisteeksi ja pääasia tapahtuu kirkon alttarilla.
Minut vihittiin papiksi kymmenen vuotta sitten Turussa. Lisäksi jokaisessa seurakunnassa, jossa olen työskennellyt, minut on siunattu virkaan.
Ns. maallisissa tehtävissä luullakseni harvoin pääsee kokemaan vastaavaa. En tiedä tavoitetaanko ei-kirkollisissa tervetulojuhlissa samaa juhlavuutta ja syvyyttä? Ehkä joku lukijoista tietää paremmin. Olisi kiva kuulla kokemuksistanne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti