Toinen kysymys

Toinen kysymys, joka minulle esitettiin ei ollutkaan vain yleisesti naisten pappeutta koskeva kysymys. Vaan minulta kysyttiin, "onko oikien, että esim. naispappeutta vastuttavia vastaan ollaan hyökätty ja jopa erotettu pappisviroista".

Tosiasia on, että pappeus kirkossa on avattu naisille. Tilanne on kärjistynyt. Edelleen kysymys aiheuttaa ongelmia seurakunnissa. Tässä vaiheessa ei tietääkseni ole ketään erotettu virasta. Minulla ei todellakaan ole mitään viisastenkiveä siihen, miten tämän ongelma saataisiin ratkaistua.

Mielestäni yhteistyöhön saman kirkon sisällä pitäisi kaikkien pystyä, vaikka työntekijöiden välillä olisikin syviä erimielisyyksiä. Tiedän, että tilanne on molempien osapuolien kannalta hankala. Toivon, että yhteisymmärrys löytyy. Mutta ei keskustelullekaan ole paljon tilaa. Piispa Kari Mäkinen sanoitti asian ytimekkäästi: "Mistä neuvotellaan, jos on olemassa vanhoillisten jyrkkä ei yhteistyölle ja kirkolla syrjinnän kieltävä kanta." (Kotimaa 25.1.07)

Tavallisissa työtaistelutilanteissa kutsutaan valtakunnan sovittelija paikalle tekemään ehdotus, jossa osapuolet pääsevät molempia tyydyttävään ratkaisuus. Voisiko kirkon piirissä olla jotakin vastaavaa? Tilanne on niin toisenlainen, että sitä ei ratkaista samanlaisin konstein.

Jos 'vanhoillisten' ehdottomuus säilyy, luulen sen merkitsevän avointa repeämää kirkossa ja oman hiippakunnan perustamista, kuten Ruotsissa on yritetty (Missionsprovins). Tosin kynnys oman kirkkokunnan perustamiseen on ehkä liian suuri. Kansankirkko on hyvä työnantaja. On eri asia joutua marginaaliin kirkon sisällä kuin koko yhteiskunnassa. Inhimillisesti ajatellen niin toimeentulo kuin toiminnan uskottavuus on turvatumpi kirkon sisällä.