Kun yllä olevaa kahta kuvaa katsoo, voisi ajatella että siinä on sama näyttelijä ensin nuorempana ja sitten vanhempana. Ne ovat kuitenkin kaksi eri näyttelijää, mutta olin ne itse sotkenut ajatuksissani samaksi henkilöksi. Jälkimmäinen kaveri Hugh Laurie tunnetaan viimeaikaisista roolistaan tv-sarjassa House. Kuvan Jeesusta on esittänyt Robert Powell Zeffirellin ohjaamassa evankeliumitoisinnossa. Molemmat kaitaposkisia kavereita.
Tämä sekaannus on käynyt mielessäni kun vierailin Leonooran sivulla kuuntelemassa yhtä hienoa You tubessa esitettyä biisiä 'its a beautiful thing'. Taustalla pyöri pätkiä House-sarjasta. Kommentissani muistelin H. Laurien esiintyneen Jeesuksena. Leonoora kysyi, miksi papit juuttuvat aina kahdentuhannen vuoden takaisiin juttuihin. Voisimmeko laittaa nuo vanhat asiat syrjään ja elää tätä päivää? "miten sielunpaimenet voisivat välittää lähimmäisenrakkautta kasvoista kasvoihin tukeutumatta aina mytologiaan ja fantasiaan." Luulen, että moni muukin on tullut ajatelleeksi jotakin samanlaista.
Luonnollisesti lähimmäisenrakkautta ei toteuteta 'jeesustelemalla' vaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Mutta tämä lähimmäisenrakkauden etiikka perustuu johonkin. Se perustuu 2000 vuotta sitten eläneen Jeesuksen käskyyn. Uskolle Jeesus on kulmakivi, jolla koko rakennus pysyy pystyssä. Tuo kaksi tuhatta vuotta vanha juttu on uskovalle ovi yhteyteen Jumalan kanssa. Muiden ovien takana käsitykseni mukaan ihmisen on vähän kuin demarien vaalimainoksessa tarjottava jotakin päästäkseen sisään.
4 kommenttia:
Kai se on eräänlaista itsekkyyttäkin ettei pysty (kuten minä) hyväksymään, saati uskomaan läheskään kaikkea sitä mitä meille täällä ihmisten maailmassa mm. vakuutellaan totuuksiksi.
Eikös Jeesuskin sanonut kyselijöille ja utelijoille, että miksi ette ajattele itse...tosin eri sanoin, en vain nyt sitä sanasta sanaan muista.
Uskon asioista on tietenkin vaikeaa useinkin puhua, koska siinä saattaa loukata, tahtomattaankin.
Itse olen lapsesta asti joutunut pähkäilemään näitä uskon asioita monelta kannalta. Mummoni oli vanhoillislaestadiolainen. Se ainainen helvetin tulella pelottelu ja itsetunnon nuijiminen syntiseksi syyllistämällä, jätti moniin hänen vaikutuspiiriinsä läheisesti kuuluneille itsearvostukseen parantumattomia haavoja.
Tietenkään ilman noita kauan sitten tapahtuneita tapahtumia, ja kirjoituksia niistä...millainenhan maailma olisikaan? No uskontoja on silti lukemattomia mistä valita.
Itse uskon, että Jeesus oli todella historiallinen henkilö, mutta sen jälkeen tuleekin sitten paljon vastausta vaille jääviä kysymyksiä, joihin myös viisaat tutkijat ja raamatun selittäjät ovat yrittäneet vastata, ja yrittävät edelleen.
Raamatunkohta, jossa Jeesus vastaisi kyselijöille, "miksi ette ajattele itse" tai jotakin vastaavaa ei tule mieleeni.
Jeesuksen esittämä rakkauden etiikka vaatii tosin ihmistä miettimään itse ja asettamaan itsensä toisen asemaan. Raamatullinen etiikka ei siis ole vain sudenpentujen käsikirjasta oikeiden vastausten apinamaista kopioimista. Raamattu ei ole siis mikään valmiiden vastausten kokoelma, josta löytyy elämän jokaiseen yllättävään tilanteeseen oikea ja lopullinen vastaus.
kerroit lapsuudessasi esiintyneestä ahdistavasta uskonnollisuudesta. Aivan varmasti sellainen jättää jälkensä. Toivon voivani jättää omalle lapselleni terveen elämän perustan.
Minun taustani on kovin toisenlainen kuin sinun. Olen yksinhuoltaja/työläisperheen kasvatti. Hengellistä painostusta ei ole siis esiintynyt lainkaan - jos ei paljon muutakaan hengelliseen elämään kuuluvaa tai kasvattavaa perinnettä. Mutta ihan ihmiseksi tässä on kasvanut.
Toivon, että haavat parantuvat ja että kipinä 'elämää suurempaan' säilyy.
En vieläkään ole tarkistanut tuota tekstiä, mutta muistista nousi hieman lisää "valaistusta":... miksi ette mieti itse mikä on oikein ja mikä väärin...oliko kyseessä tilanne jossa Jeesus tuskastui hänelle esitettyihin kysymyksiin...No, ehkä se raamatunkohta tulee vastaan joskus, niin voin tarkistaa asian.
Tuskin olen siitä untakaan nähnyt :D
Minuun ei niinkään mummon ahdasmielisyys vaikuttanut, mutta moniin muihin kyllä, eräs sairastui mieleltään, alkoholi on muodostunut monelle vaikeaksi ongelmaksi...tietenkään kaikkea ei voi selittää mummon jatkuvilla saarnoilla ja kehoituksilla parannuksen tekemisestä, synnintuntoon heräämisestä.
Nämä ihmiset puhuvat samoista uskonasioista humalapäissäänkin, vaikka mummoa ei keskuudessamme enää ole.
Itse ymmärrän nykyisin erittäin hyvin mummon käyttäytymistä siinä maailman- ja henkilökohtaisessa elämäntilanteessaan.
Tuo "elämää suurempi" on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ilmaus tässä yhteydessä.
Elämämme on jo aikamoinen ihme sinänsä, kaikkinensa.
Se mahtava voima, joka liikuttaa maailmankaikkeutta, (siihen me ihmiset emme pysty) tiedämme sen salaisuuksista vielä niin kovin vähän...mutta ihmeen sitkeä ja utelias on ihmiskunta!
Lähetä kommentti