Työkiireet helpottavat hetkeksi

Olen ollut viikon yksin remmissä kun kollegat yrittivät lomailla. Se merkitsi vierailua viikon aikana kaikissa lähetyspiireissä. Lauantaina kolmea hautausta ja sunnuntain jumalanpalvelus yksin toimitettuna. Hommat on siltä osin hoidettu, mutta en erityisesti toivo samanlaisen työrupeaman kasaantumista. Varsinkin kolme siunausta muistotilaisuuksineen samana päivänä yhdelle papille on seurakuntalaisia ajatellen aika huono juttu. Vaikka haluaa antaa parastaan silti oma läsnäolo tilanteissa ei ole sellaista kuin toivoisi.

Muita hauskoja kuulumisia on se, että alkuviikosta kävin Porissa poliklinikalla foniatria tapaamassa. Ongelmani on ollut äänihuulten väsyminen kohtalaisen lyhyenkin laulamisen jälkeen. Nyt on sitten koettu sekin ihme, että nenän kautta voidaan tarkastaa äänihuulten kunto. Luit ihan oikein. Kaikki on mahdollista kun on oikeat välineet ja lääkäreillä on. Kovan googlauksen jälkeen sain selville, että välineen nimi on nasofiberoskooppi ks. kurkunpään tutkimus. Hyvä uutinen oli se, että äänihuulet ovat kunnossa.

Jumalanpalveluksen saarnasta seurakuntalaiset tykkäsivät. Ainakin ne, jotka jotakin siitä sanoivat. Käsittelin ihmisen halua olla erilainen ja halua olla samanlainen; halua personoida (tuunata) tavaransa ja halua jäljitellä esikuviaan. Tällainen näkökulma nousi saarnaan, koska laumasielulampaana oleminen ei vaikuta nykyään kovin houkuttelevalta. Nykyaikainen lammas haluaa vähintäänkin tuunata turkkinsa. Saarnaan pääset tästä.