Kaksi kuolemaa

Olen ollut todistamassa kahta kuolemaa. Viime viikolla käännyttyäni Nakkilan rampista Poriin menevälle pikatielle ja oltuani jonossa jo tukevassa kiihdytyksessä, kissa säntäsi ojan pohjalta suoraan edessä olevaa autoa päin pää kopsahtaen puskuriin. Iskun voimasta kissa pyörähti ajoradan reunaan. Kaikki tapahtui valehtelematta alta sekunnin eikä edellä ajavalla kuskilla olisi ollut mahdollisuuksia reagoida tilanteeseen. Eikä hän reagoinutkaan, vaan jatkoi matkaa niin kuin minäkin ja perässä tulijat. En tiedä varmasti kuoliko kissa. Ihminen kuolisi, jos saisi auton päähänsä 80 km/h.

Tänään huomasin maassa kävelevän mehiläisen. Se käveli minua kohti ja sitten spiraalin muotoisesti kaarsi ympyrää ja jäi paikalleen - kuoli siihen. Olen joskus aikaisemminkin nähnyt eläimen kuolevan omia aikojaan. 80-luvun puolessa välissä pidättelin kesäsadetta Keski-Porin kirkon oven syvennöksessä. Pyysin Jumalaa ilahduttamaan minua, että toisi jonkun pikkulinnun minua viihdyttämään. Niin tapahtuikin. Parin metrin päähän pyrähti linnun poikanen piipittämään. Tepasteli ohitseni ja jatkoi piipittämistä. Koska se ei lähtenyt mihinkään, lähestyin sitä. Lopulta pidin tuota pikkulintua kädessäni ja lauloin sille. Lintu alkoi käyttäytyä oudosti. Laskin sen maahan. Se levitti siipensä, painoi poskensa maahan ja kuoli jalkojeni juureen. Lintu sai viimeisen leposijansa ison puun juurelta kirkon alttarin puoleiselta päädyltä.

Kissa loikkaa
mehiläinen raahustaa
Lintu halaa maata

käyn minäkin
kohti kuolemaa vaik en
sitä ajatella saata



heidir on pohtinut viimeisessä postauksessaan perhosen kuolemaa