Burn in
Ole sinä palava pensas
jotta kaipaava sydän
voisi hetken
tuntea vetoa
verhon tuolle puolen.
Pala roihuten
mutta
kuluttamatta
itseäsi loppuun.
Toinen versio runotorstaille
Sunnuntai-iltana
Päänsärky hellittää
viikon töiden jälkeen
Ajatuksissa vielä
tapaamani ihmiset,
vaikutelmat
Sanat, jotka sanoin
lohdutukseksi
kuolemansuruun
Nimi,
joka kastejuhlassa
lausuttiin:
VENLA.
Tällä runolla osallistuin runotorstain aiheeseen tämä hetki Runon ohjeissa oli rajaus. Runossa on oltava vain 20 sanaa, ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Jännä, useat ovat tarjonneet monta vaihtoehtoa. Kun runosuoni pulppuaa, on vaikeaa olla rajoittavissa.
Ensimmäinen runo kosketti hyvin henkilökohtaisesti juuri viime viikon tapahtuminen johdosta. Mieleeni tuli sydän.
Toinen runo on taas jotenkin luettelemainen ja toteava. Näin se menee ja eipä siitä enempää. On hautajaisia ja ristiäisiä, liukuhihnaa. Kai olo voi olla tyhjä sellaisen jälkeen. Koin runon tyhjänä.
Hyvin erilaiset runot. Kuin vastakohdat.
Koskettavat runot.
Nietin että minkä verhon tuolle puolen..... sielläkö se pensas palaa. Mutta ekasta pidin enemmän kuin tokasta, toista voisi kehitellä pidemmälle.
Kiitos kommenteista heidir, hilkka ja genoveeva. Koska ajattelin, että kielikuva palavasta pensaasta on tuttu en selitellyt sitä yhtään enempää. Mooses kohtasi Jumalan palavassa orjantappurapensaassa, joka ei tuntunut siitä palamisesta kärventyvän mitenkään. Se ei 'loppuunpalanut'.
Runo ei silti ole vain papeille tarkoitettu. "Ole sinä palava pensas" on kehotus tuoda pyhän läsnäoloa toisille ihmisille, katoavaisuuden verhon raottamista. Itse kukin voi toki tulkita parhaansa ja mielikuvituksensa mukaan.
Jälkimmäinen runo on ehkä keskeneräisyydestä tai luettelomaisuudestaan huolimatta enemmän sen hetkistä tuntemusta kuvaava tilanne. Työt oli saatu illalla pakettiin ja oma henkinen tila siinä oli aika tyhjä. En kokenut olleeni liukuhihnalla. Kaiken luovankin touhun jälkeen, kun on itsensä pistänyt työssä peliin, tulee hetki, jolloin on vedettävä henkeä. Asiat, jossa on ollut mukana on myös henkisesti työstettävä pois mielestään, mutta hetken aikaa ne kuitenkin vielä majailevat tietoisuudessa. Mutta myönnän, että ei se ollut mitenkään mallikelpoinen runo. Itsekin pidän palavasta pensaasta enemmän.
Pidin molemmista runoista! Ensimmäisessä runossa pappi ikään kuin kehottaa itseään: ole sinä palava pensas. Sitähän papin tehtävä myös on, eikö?
Toinen runo herätti myös ajatuksia, kysymyksiäkin. Tuli ensin mieleen, sisältyykö nimeen jokin merkitys, mutta Venlahan tulee Vendelasta eikä kai tarkoita mitään erityistä. Silti nimi lopussa kuulostaa jotenkin arvoitukselta.
Luin Tuomo edellisen kommenttisi kunnolla vasta nyt. Totta, että me kaikki voisimme olla palavia pensaita. Ja samalla voisin sanoa papille, että armahda itseäsi. Sanoisin, että ole sinä Ihminen toisille ihmisille. Sekin riittänee huonompana päivänä. :)
Tulleet kivasti muotiin vanhat nimet. Kirjoittelen jossain myös nimistä. En nyt tähän hätään muista montako Venlaa Suomessa on kastettu. Männistön muorin Venla-tyttönen, Juhanin vaimo on arvoitus.
Kiitos Sahrami ja Helanes. Jos voisimme olla edes ihmisiä, siinäkin olisi pyhyyttä kylliksi.
Venla oli ihan oikeasti sen lapsen nimi, joka kastettiin.
Lähetä kommentti