Anopin ystäväperheellä on maatilamatkailua, jossa lapset voivat tutustua eläimiin. Lehmä piti tietysti lypsää silloinkin, kun heillä oli menoa. Se on anopille tuttua hommaa. Siinä sivussa me pääsimme tutustumaan kotieläinpihan moniin ihmeellisyyksiin. Nöpöllä oli ihmettelemistä... ja hauskaa. Kaikki pihan eläimet eivät toki olleet puusta. Nöpö sai silittää ainakin: lehmää ja sen vasikkaa, vuohta, ponia, heppaa, lammasta. Sitten nähtiin vielä ankkoja, riikinkukko, kukko ja kanoja, pupu ja koiria sekä joitakin erikoisia lintuja.
4 kommenttia:
Hauska sattuma: katselin juuri TV:stä lapsia australialaisessa eläintarhassa jossa lapset saivat syöttää koalaa tuttipullosta, leikkiä kengurunpoikasten kanssa jne.
Myös meidän tytöllä riitti ihmettelemistä kun viime viikonloppuna kävimme toisen mummon siskon luona; kymmeniä lampaita, kolme hevosta ja koira. Vähän väliä piti mennä lähemmäksi "kattomaan, kattomaan".
Ja voi sitä riemua, kun talon isäntä oli saanut 70-vuotislahjaksi klassikkojen klassikon - uusvanhat maitokärryt. Ei muuta kuin äiti ja tyttö kyytiin ja isi työntämään!
-gs
Pienen ihmisen jokainen päivä on ihmeitä täynnä - varsinkin kun pääsee näyttämään televisiosta ja tietokoneista riippumatonta, asfaltoimatonta maailmaa - sitä oikeeta...
Täsmälleen näin! Ja saattaapa siinä samalla itsekin oppia yhtä sun toista.
Päivällä leikimme puisilla rakennuspalikoilla; muotoja, kirjaimia, numeroita, eläinkuvia. Ajattelin, että varmaan löytyy tietokonepeli, jolla voi tehdä saman ja paljon muuta. Mutta se ei olisi näin kivaa. Konkretiaa. Lapsi tarvitsee konkretiaa. Eikä isommankaan ole hyvä virtuaalimaailmaan unohtua.
-gs
Lähetä kommentti