.
Pöly
hylätyn paras ystävä
taivaasta
uskollisesti laskeutuva
lämmin peitto
kyyneleitä
sillä ei voi pyyhkiä
mutta niin kuin
aika parantaa haavat
pöly peittää muistot
runotorstain aihe: Hylätty
Jos osallistun vielä uudella runolla, minua kiinnostaisi siinä miettiä, mikä ero on hylkäämisellä ja luopumisella. Vastaus voisi olla tämänsuuntainen: luopumiseen kuuluu suru, hylkäämiseen viha ja häpeä. Esineitä hylätään niiden arvottomuuden ja käyttökelvottomuuden tähden - ihmisen kohdalla sama asia merkitsee juuri häpeää, arvon riistämistä.
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
-
▼
lokakuuta
(16)
- Rakkaus on tarina
- Pöly
- Vanhemmuuden viisi sormea
- Van lindGren
- Vaatteiden joukossa valokin
- Siirtykää betaan
- I have a dream
- Saarnatuoliblogissa: 19 sunnuntai helluntaista - l...
- Terve ja sairastunut uskonnollisuus
- eroparin vihkisormukset
- betaan
- Ihana ääni
- Ylpeys elpyy
- Kingdom of Heaven - Taivasten valtakunta
- Eroateria
- ristinmerkki otsaasi
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
12 kommenttia:
Hylätty itse peittyy pölyyn, mutta myös hylätyn kipeät muistot saavat vähitellen pölyverhon eteensä.
Ehkä runossa tuo jäi vähän puutteellisesti esitettyä.
Luopumisen ei tarvitse olla surullista. Ehkä aika on kypsä luopumiseen. Tai luovun ilolla toisesta takistani kun voin antaa sen viluiselle.
Hylkäämisenkään ei tarvitse olla huono homma, jos hylkään huonon tavan.
Olipa hyvä kun tulin tänne. Aioin hylätä tämän viikon aiheen masentavana, mutta eihän sen tarvitse sitä ollakaan!
Kiitos kommentista. Ajattelin ehkä hylkäämistä ja luopumista enemmän ihmisten välisenä asiana en suhteessa tavaroihin.
Raamattukin kehottaa luopumaan huonoista tavoista Ef 4:25, Kol 3:8.
Sanotaan, että iloista antajaa Jumala rakastaa.
Luopumiseen liittyy siis myönteinen aspekti: antaessaan saa.
Näissä tapauksissa luopuminen on vapaaehtoista. Mutta kun on menettänyt jotakin tärkeää, mitä ei olisi halunnut antaa, siitä seuraa suru.
Toisaalta koko elämä on luopumista jostakin. Osittain vapaaehtoisesti, osittain ei, jolloin se voi olla todella surullista ja raastavaa. Ajatellaanpa vain toisiinsa kiintynyttä pariskuntaa. Harvoin he kuolevat samanaikaisesti, ja voi olla rakkauden osoitus sekin, että ei haluaisi toisen jäävän kaipaamaan ja yksin ikävään. Kaikki on suhteellista.
Sen sijaan hylätyksi tulemisessa ei tuntuisi olevan mitään positiivista, mutta vois se sitä ollekin, jos hylkääjä on ihmisenä suoraan sanoen roisto. Mutta sen ymmärtää vasta paljon myöhemmin. Silloin kuten ihan oikein runossasi totesit, että aika parantaa haavat.
Pidin runosta juuri tällaisena.
kiitoksia paperineuvokselle ja tuille. Ihmisten välisessä hylkäämisessä ei ole minustakaan mitään positiivista.
Mutta joskus voi tulla tuuli joka puhaltaa pois pölyn ja kuinka sitten toimitaan kun kaikki paljastuu?
Mikähän tuo pölyt nostattava tuuli olisi hylätyn kannalta? Hyvässä tapauksessa pöly on tehnyt jo tehtävänsä eikä vanhojen asioiden paljastuminen tee enää kipeää. Mutta jos se saa maailman sekaisin, niin pölyä onneksi laskeutuu koko ajan lisää.
Pöly, jopa taivaasta uskollisesti laskeutuvana peittona, on vähän niinkuin vitsaus mielestäni. Ymmärrän, että se tarkoittaa unohdusta, mutta . . . Ehkä mulla on liian paljon pölyä huushollissa . . .
Onneksi toi pöly on ullakon pölyä.
Mutta vaikka se olisi vitsaus, niin eikö voisi ajatella niin kuin siivoustouhussa, että märkää pyyhitään märällä (tai kostealla rätillä) samoin ikäviä asioita korjataan ikävillä jutuilla. Hmm. Meneeköhän se noin?
Tässä tapauksessa se toimisi ikävä pöly peittää ikävät muistot. Mutta minään toimintaohjeena en edellistä ohjetta suosittele. Suomalaiset ovat ottaneet sen turhankin tosissaan: viinalla hukutetaan murheet.
Tuomo, kyllä tuo pöly on ihan hyvä vertaus. Olet pitkämielinen mies.
Kiitos kohteliaisuudesta 'tilkku'.
Lähetä kommentti