Kirjojen aloituksia - arvaustehtävä

Gnothi seauton blogissaan sai minut innostumaan tehtävästä. Mistä ovat peräisin seuraavien kirjojen aloitukset.


1. Rakkaat vanhempani! Ennen kaikkea täytyy teidän tietää ja myös todella uskoa, että voin hyvin. Valitettavasti voin kirjoittaa teille vasta nyt, mutta sillä tavalla ovat nämä kymmenen päivää menneet. Se mikä vankilassa tavallisesti kuvitellaan erityisen epämiellyttäväksi, nimittäin tietyt ulkonaisen elämän rajoitukset, ei merkillistä kyllä todellisuudessa näyttele juuri mitään osaa...

2. Miksi kirjoittaa kirja ”hyvästä elämästä”? Joidenkin mielestä hyvästä elämästä puhuminen hipoo ihmisen pilkkaamista. Pahassa maailmassa ihmistä ei saa lyödä unelmilla, jotka eivät ole hänen ulottuvillaan. Tosi elämä voi olla joko siedettävä tai sietämätön, enempää siltä ei voi odottaa.

3. Suuri olet Sinä, Herra, ja sangen ylistettävä, suuri on Sinun voimasi ja määrätön Sinun viisautesi. Ja sinua tahtoo kiittää ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi, ihminen, joka aina kanta mukanaan kuolevaisuuttansa, kantaa mukanaan syyllisyytensä todistusta, todistusta siitä, että Sinä olet ylpeitä vastaan.

4. Harvat työt, joihin kuuliaisuus on minut velvoittanut, ovat koituneet minulle niin vaikeiksi kuin nykyinen tehtäväni kirjoittaa rukoukseen liittyvistä kysymyksistä. Ensinnäkin minusta nimittäin näyttää, ettei Herra ole antanut minulle siihen riittävää hengellisyyttä eikä halua, ja toiseksi olen kolmen kuukauden ajan kärsinyt häiritsevistä äänistä päässäni ja niin suuresta heikkoudesta, että vain vaivoin suoriudun välttämättömistäkin kirjoitustehtävistä.

5. Olen Jumalan armosta kristitty ihminen, teoiltani suuri syntinen, kutsumukseltani koditon vaeltaja, kaikkien alhaisinta säätyä, paikasta toiseen kulkija. Omaisuutta minulla on korppupussi selässä ja pyhä Raamattu povellani – ja siinä kaikki.

6. Ihmisen maailma on kaksitahoinen hänen kaksitahoisen kommunikointinsa mukaisesti. Ihmisen kommunikointi on kaksitahoista niiden perussanojen kaksitahoisuuden mukaisesti, jotka hän voi sanoa. Perussanat eivät ole yksittäisiä sanoja, vaan sanapareja. Ensimmäinen perussana on sanapari...

7. Kaikki luonnolliset sielunliikkeemme noudattavat lakeja, jotka muistuttavat aineen maailmassa vallitsevaa painovoimaa. Ainoa poikkeus on armo.

8. Hoosianna Daavidin Poika. Kiitetty olkoon hän. Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen.

9. Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.

10. Oletkos kristitty? Vastaus: Olen. Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus: Sen tähden, että olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.

11. Tuuli nousi hiljaisena ja viileänä ja vetäisi nuorukaisen mukaansa. Taivaalle levittyi loimuavien tähtien kudos, avaruus oli kukkia täynnä, ja maan päällä höyrysivät kivet päivän helteestä vielä kuumina. Taivaan ja maan täytti syvä hiljaisuus, vuosisatojen luoma ja hiljaisuuttakin hiljasiempi, itse yön ääni. Lepo ja rauha vallitsi, Jumala oli sulkenut silmänsä, aringon ja kuun, ja mennyt levolle. Oli pimeää, keskiyön aika.