aakkostehtävä - alkuääniä

A auts!
B boom! bul bul bul...
C kamoon
D ding dong
E ei!
F flapati flapati, sanoi puhjennut rengas
G gulp,
H ho hoo, haloo, huh huh!
I iik
J joo, jaa juu
K köh köh! kuuluuko
L lal lall laa! lujempaa
M mmm… maiskutus ja makunautinto
N no niin
O oih, ooh
P pöö! puh. pam!
Q quq quu!
R rrrnn rrnn – traktorin ääntä
S shh!
T tööt!
U ups! uuaa uuaa
V vroom! vauhtia
W wuh – sanoi palava bensas
X ex tiä kato, sano yx porilaine
Y ysk! Ysk! Yhyy!
Z tsädäm!
Å åååå – ruotsalaiset ymmällään
Ä ärrin mörrin ärränpäitä
Ö öööö - poliitikon käytetyin sana

Tehtävään ryhdytty Rita Mentorin ja Kimmon innostamana

runotorstai - kuokka

Maasta olet
sinä tullut,
kuokan iskulla
kuollut.
Peltomiehen
kämmenellä
multa
veren peittää.


runotorstai

puujalan puupäivä

Tänään on puupäivä. Puupäivä merkitsee viittä vuotta. Tasan viisi vuotta sitten meidät vihittiin avioliittoon Laitilan kirkossa... ilmankos olenkin puujalka.

Ei vaan Lutherin sanoin voin sanoa: Jumalan armosta tämä avioliitto lahjoitti minulle suuren onnen.

apostoli Tuomas

Laitoin tällaisen kuvan omaan profiiliin. Apostoli Tuomas on siis heppu, josta oma nimeni juontuu. Kuvan kaverilla on parempi rusketus kuin minulla eikä sillä ole silmälaseja. Muuten olemme saman näköisiä.

God in a Shrinking Universe

God in a Shrinking Universe

Hieman tasokkaamma teologiaa täältä!

Jumala vai jumalakuva

Luin Sammeli Juntusen pienen kirjasen Horjuuko kirkon kivijalka. Vaikka Juntusen kirja on puheenvuoro, jolla hän pyrkii nostamaan päivänvaloon kirkossa piileksivää 'vierasta teologiaa', teos on hyödyllinen ennen kaikkea siksi, että hän kansantajuisesti pystyy selittämään kirkon opetusta ja vertaamaan sitä ajassamme vallitsevaan ajatteluun.

Kirkon perinteistä opetusta syytetään kuivasta opillisuudesta ja kankeasta dogmaattisuudesta. Sammeli osoittaa muutamin vedoin miksi kirkon opillinen rajankäynti on ollut tärkeää - ja miksi se on tärkeää edelleen. Hän puhuu mm. kolminaisuusopista ja opista, jotka koskevat Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä.

Erityisesti kirja on kirkollinen vastaus sen tyyppiseen ajatteluun, jota kuulee sanottavan muodossa: kukin tulee omalla uskollaan autuaaksi. Tai kukin tulee omalla jumalakuvallaan autuaaksi. Nykyään on muodikasta ajatella, että kullakin on oma jumalakuvansa, käsityksensä jumalasta tai jumalauudesta. Oleellista näyttää olevan se, onko tuo kuva ihmisen elämää kannustava tai rampauttava - ei se, onko sillä tekemistä totuuden kanssa. Suhteellisten totuuksien aikana suositaan ajatusta, että jokin on totta henkilölle itselleen. Mutta onko jokin totta minun omasta psyykeestäni riippumatta. Jos kirkon opetus jää vain puheeksi jumalakuvista eikä Jumalasta itsestään, evankeliumilta on pohja poissa.

Viime sunnuntaina katsoin tietokoneeltani Raamatun suurta draamaa DeMillesin ohjaaman Kymmenen käskyä. Elokuva on spektaakkeli. Matti Paloheimo ei anna sille korkeaa arvosanaa kirjassaan Uskonto elokuvassa. Se hänen mukaansa on aiheeltaan mitä uskonnollisin, mutta pinnan alla ei sitä enää olekaan. Sen perusasenne on halu mielllyttää ja viihdyttää - siis tehdä yhtiölleen rahaa. Moosesta näyttelikin aikansa 'raaka-arttu', iso lihaksikas mies, Charlton Heston.

Tavallisen katsojan näkökulma ei ole noin kriittinen. On totta, että rakkaustarina ujutettiin kertomukseen mukaan ja elokuva on viihteellinen. Mielestäni elokuva tämän kuorrutuksen ohella kuitenkin tavoittaa jotakin siitä jännitteestä, mikä Raamatun omilla sivuilla on. Yhden ihmisen elämän kohtalo: Egyptin aarteet olivat Mooseksen käsissä, mutta tietoisuus omasta alkuperästä orjakansaan kuuluvana sai hänet valitsemaan mutakuopan rikkauksien sijaan. Mutta myös kansojen kohtalo Jumalan väkevän käden alla kuvataan. Exodus meren halki kuivin jaloin on aina kiehtonut mieliä. Juuri vapautuneen kansan vaihtoehdot olivat ensialkuun masentavat: kuolla egyptiläisten miekkaan tai kuolla mereen hukkumalla. Jumala voi avata mahdottomassa tilanteessa oven, joka ei ole ihmisten vallassa. Mooses on vanhan testamentin messiashahmo - hän on kansan odottama vapauttaja.

Mitä Sammelin mainitsemiin 'jumalakuviin' tulee, ensimmäisen käskyn jatko kuuluu: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa..." Jumalakuvat tulee särkeä. DeMillesin elokuvassakin kultainen sonni räjähti kappaleiksi aitoon Hollywood-tyyliin.

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Järkyttävä kuvaus orjuudesta tämän päivän Sudanissa.

Sodomaakin pahempi

Tänään toimitin sanajumalanpalveluksen. Jostakin syystä saarnavuorollani tekstit ovat viimeaikoina olleet aika synkkiä ja vakavia. Tai sitten olen ollut sokea tekstien iloisemmalle puolelle. Toisaalta Nylundin kirjoituksesta rohkaistuneena voin hyväksyä sen, että aina ei tarvitse olla hauskaa ja iloista - joskus elämän tosiasioiden äärellä hymy voi hyytyä. Tänään Jeesuksen sanat ovat varsin vakavia. Jeesus moittii niitä kaupunkeja, joissa hän on vaikuttanut. Olin jälleen juuttuneena lähtöasemiin. Mitä ihmettä tästä voi sanoa? Minkälainen jännitekenttä Jeesukseen sanoista muodostuu. Tiedostin koko ajan, että saarnatekstin tutkimista ja hahmottamista olisi pitänyt tehdä kurinalaisemmin. Minun tapani on kuitenkin ollut enemmänkin 'aistia tekstin ilmaa' ja tulla jonkin näkökulman valtaamaksi. Tuota 'humahtamista ja hullaantumista' tekstin äärellä ei tapahtunut. Saarna oli vain kirjoitettava. Tietysti jotakin ideaa ja näkökulmaa yrittää siihen saada. Parhaan näkökulman sain Heikki Palvan Raamatun tietosanakirjasta. Muutama lause on suora kopio hänen Sodomaa käsittelevästä tekstistä.

Löytyy saarnatuoli.blogista

ainakin kymmenen sanaa

Minut haastettiin muodostamaan kymmenen sanaa nimen tai nimimerkin ensimmäisestä kirjaimesta. T-kirjain oli helpompi. Koitan sanoa sen pelkästään t-alkuisilla sanoilla.

Taivallan tuhansien toisten tallaamalla Tiellä, taivastiellä. Tulen Totuuden taukotupaan: Tuulen tuivertaessa, tulen tuikkiessa tarina tuottaa tietoisuuden taaksejääneestä, tästä ja tulevasta. Tiellä on tarkoitus. Tuskankin tullessa Toivo tavoittaa turvallisuutta. Teen työtä tuottaakseni: toivoa, tarkoitusta tasapuolisuutta.

Taivaanisästä tapaan tunnustaa: Toinen on Toinen, tuntematon, tavoittamaton, tietämätön. Toisaalta tulee tunnetuksi Testamenteissa, tuossa taivaallisessa tuoksussa.

onnellisuus on koiranhäntä

Tartu hetkeen älä onneen
sillä onnellisuus on koiranhäntä.
Et saa sitä juoksemalla kiinni



kesytön ja vapaa

Onni, viekas kettu
kävi luonani salaa
kesyttömänä kulkee vapaana,
kutsumatta jälleen palaa

onnellisuuspillereitä

Myydään onnellisuuspillereitä

Tavallisen tasaiseen onneen 1€

Onnellisuuspillereitä hilpeyteen asti 2€

Onnellisuuspillereitä tuplahilpeyteen 3,5€

Onnellisuuspillereitä ilosta huutamiseen ja vapinaan 10€

Uskomattomaan onneen 20€

Onnesta kankeaksi 30€

Megaonnea 50€

Kun haluat revetä ja haljeta onnesta 100€

Tuplaonnihalkeaminen 175€

Erikoistuplaonnestahalkeaminen 230€

Vielä vahvempi lataus 400€

Niin onnelliseksi, että tekee kipeää 600€

Tätä et kestä 800€

Täysi täjäys 1200€

Suoli tyhjäksi ja aivot pihalle 2000€

No niin. Mitä laitetaan?


tää on interaktiivinen runo. Ehdota runolle muutos tai päätös.

Onnea maksumääräyksellä

onni kahlehdittu purkkiin
puristettu pilleriksi.
Maksumääräyksellä
sosiaalitoimiston tädiltä.
Sisältyy etuihin, joita
yhteiskunnalta vaaditaan

Runotorstai - On lottovoitto syntyä suomeen

On lottovoitto syntyä suomeen

Minä tulen tuhansien järvien maasta
jossa jokaiseen järveen on
yksi lottovoittaja hukkunut

Minä tulen vihreän kullan maasta
jossa kenenkään veri ei ole sinistä
vaan punaista kuten kirveen hamara näyttää

Minä tulen tasa-arvon ja vapauden maasta
se on kansakunnan luja asfalttiperustus
johon lottovoittajilla on aitoa perstuntumaa

Minä tulen tuhansien löylyjen maasta
meillä saunan takana on muukalaisille tilaa

minä tulen haikeiden tangojen maasta
minulla on kolme sähköpostiosoitetta ja kaksi kännykkää,
mutta kukaan lottovoittaja ei halua jakaa onneaan

On lottovoitto syntyä suomalaiseksi
siitä onnesta ihan mielellään halkeaa

Liitutaulu

Kävin koulun ala-asteella pitämässä päivänavauksen. Auditorio oli täynnä koulunsa aloittaneita ihmisenalkuja.

Eilen illalla pääni oli aika jumissa enkä tiennyt, mitä heille kertoisin. Lopulta mieleeni palautui eräs tarina, jonka olen kuullut kauan sitten erään papin saarnan yhteydessä. Tarinassa esiintyy koululaisillekin tuttu asia: liitu, liitutaulu ja pesusieni.

Erityisen iloinen olen siitä, että koulusta löytyi omasta takaa pieni rihvelitaulu, jota sai käyttää havaintomateriaalina. Päivänavaus sai hyvää palautetta, joten suosittelen käyttöä muillekin.

päivänavaus löytyy blogista pieniä puheita

Sen edellä on eilen illalla pitämä kesäillan hartaus, jossa käsittelin blogissakin esiintynyttä aihetta nauroiko Jeesus.

Yläasteen aloituskirkko

Yläasteen väki kokoontui kirkkoon aloittamaan lukuvuottaan. Mitä sanoisin heille? Lähtökohtani on uskonnontuntien mielekkyys ja samalla aina ajankohtainen kysymys: kun maailmalla soditaan uskonnon tähden, niin onko näille pommi repussaan kulkeville annettu liikaa vai liian vähän uskonnon opetusta? Alla oleva linkki vie toiseen blogiini: saarnatuoliin. Puhe on siellä luettavissa.

Fundamentalisteja

kirjakysely

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi ja muita kirjoja
Joku ehkä teistä muistaa vanhan sinikantisen humanitas-sarjan ja siinä kirjat: Paul Tournier, Roolimme ja me. Ernest Dimnet, Ajattelemisen taito. Nämä ovat olleet jonkinlainen alku hengellisellä tielläni. Joten niillä lienee elämääni muuttanut vaikutus. Kristinuskoon sisälle minua nuorena ohjasi ehkä parhaiten C. O. Rosenius kirjoituksillaan. Pidin silloin suuresti myös piispa Eino Sormusen Lutherin ajatteluun johdattavasta kirjasta Kerjäläisiä me olemme.
Näiden lisäksi järjen pintakerrosta syvemmälle ovat päässeet mm. kirjat: Juhani Rekola esseet! esim. Jokainen enkeli on pelottava, Kuitenkin Jumala on... Martti Lindqvistin teokset, Tuomo Mannermaa, Kaksi rakkautta, Tapio Saraneva Isä meidän. Juhani Pallasmaa, Maailmassaolon taide (Pallasmaa kirjoittaa arkkitehdin näkökulmasta esimerkiksi siitä, miten meitä ympäröivät tilat vaikuttavat kokemuksen) Andrei Tarkovski, Vangittu aika; Basho, Harhojen maja; Alan Wats, Zen; Jan Kaplinski Olemisen avara hiljaisuus ja Rajalla jota ei ole; Robert Bly, Rautahannu, matka miehuutee; Antti Alhonsaari, Sisätöissä; Henri Nouwen ja Wilfrid Stinissen; Viimeaikaisista kirjoista Johannes Ojansuun teos Pyhyys ja Daniel Nylundin kirja Nauru on vakava asia, avasivat silmiäni ja olen kiitollinen heille siitä.
2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
edellisiä olen lukenut kynä kädessä. Niitä tulee luettua yleensä edestakaisin.
3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Raamattu. Tämän lisäksi, jos mahdollista, ottaisin mukaan virsikirjan ja jonkin tuhottoman paksun ja suuriarkkisen kirjan, jonka valkeat sivut voisi itse täyttää
4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Markus Kajon ensimmäistä kirjaa nauroin kirjakaupassa yksinäni ääneen. Listaan on lisättävä kaukoidän ajatusmaailmaan luotaavat teokset, mitkä ovat vähentäneet ryppyotsaisuuttani
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin: en muista.
6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Owe Wikström, Johdatus induktiiviseen teologiaan.
7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
 Opiskeluaikana oli pakko lukea jotakin. Tuskastuttavan pitkäveteinen oli Richard Swinburnen tapa kirjoittaa uskonnonfilosfiaa: vatvoi vaikeita käsitteitä sivukaupalla pääsemättä asiassa yhtään eteenpäin.
8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Owe Wikström Pyhän salaisuus. Kesken on yhtä ja toista muutakin.
9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea: Jono on pitkä, mutta seuraavana on Gerard W. Hughes Pyhän Yllättämä ellei joku kirja kiilaa edelle. Nylundin kirja Nauru on vakava asia kiilasi edellisten kirjojen ohi. Lainasin juuri kirjastosta Ilkka Pyysiäisen Synti-kirjan.
10. Yksi kirja, jota käytät muuhun kuin lukemiseen tai katselemiseeen: Kun lapsemme oli pieni, korotimme patjaa kirjalla toisesta päästä. En vain muista mikä kirja pääsi tärkeään tehtävään.

Runotorstai - taudinkantaja

taudinkantaja

Inho valuu sieraimista sisään
ja alan täyttyä kuin pullo -
vatsa, keuhkot, kurkku

pidätän hengitystä
ei kai tuon ihmismöykyn
kuoleminen tartu minuun.

Haavat erittävät visvaa
Ja pää harhaisia ajatuksia

kun vain äkkiä vaihdan lakanan,
niin pääsen tästä kirotusta huoneesta

Palvelija väistyy

Väliaikatietona ilmoitan, että toinen autoistamme on menossa vaihtoon. Ekologisina ihmisinä me tarvitsemme siis molemmat auton. Hyvin on auto minua palvellut. Hankin sen Merikarvialla ollessani vuonna 1997. Kilometrejä sillä on toki vielä jäljellä, mutta toisella omistajalla. Autolla on käyttöarvoa ja tunnearvoa. Rahallista arvoa sille ei enää annettu - lanttiakaan. Sellainen maailma on.

Nauroiko Jeesus?

Olen lukenut Daniel Nylundin kirjaa Nauru on vakava asia. Tosin Nylund ei julkaise niitä kirjoina. Ne on netissä ja ns. ystäväkirjeinä. Suosittelen tutustumista hänen elämäänsä ja ideaansa: Ystävyyden majatalo.

Oli mielenkiintoista huomata, että otsikon kysymykseen meillä on Suomessa kaksi vastakkaista vastausta. Kirkon palkittu pyhien asioiden popularsoija Jaakko Heinimäki laittaa kirjassaan Pyhä nauru. Kirjoituksia uskonnosta ja huumorista Jeesuksen nauramaan vatsa hytkyen. Heinimäki kirjoittaa yleensä hyvin ja hauskalla tavalla. Mutta Daniel kykenee purkamaan koko nauramisen kulttuuria syvällisemmin kuin Heinimäki. Heinimäki omalle roolilleen uskollisella tavalla haluaa kirjoittaa naurusta niin, että lukijakin saa nauraa ja hymyillä. Nylund ei yritä naurattaa, vaikka hän joitakin vitsejä kirjassaan kertookin. Aina ja kaikelle ei tarvitse nauraa. Ihmisen nauruun varsinkin liittyy piirteitä, jotka eivät naurata. Nylund paljastaa, ettei naurun takana aina ole viattomia vaikutteita. Tätä verhoa Heinimäellä ei ole tarvetta raottaa, kun itse on ottanut koomikon roolin.

Nylundin Jeesus ei naura. Vaikka kaikki muut maailmassa nauraisivatkin, Jeesus ei naura - ainakaan sitä naurua, joka on meille ihmisille tavallista: naramme jollekin, jonkun kustannuksella. Tavallisesti meidän naurussa joku jää uhriksi. Ei Jeesus tosikko ollut. Mutta mihin rooliin me tarvitsemme nauravan Jeesuksen? Tarviiko minun nauramiseni puolustuksekseen sen, että Jeesuskin nauroi. Jeesuksen nauramattomuus ei tarvitse olla toimintaohje minulle.

Yritämmekö perustella nauramisella hänen inhimillisyyttään? Nylundin kirjoitus on kokonaan lukemisen arvoinen. Lainaan yhden kohdan: "Ehkä Jeesus ei todistanut inhimillisyyttään nauramalla, vaan antautumalla naurunalaiseksi. Se paljasti hänen ihmisyydestään ja meidän ihmisyydestämme paljon enemmän."

Evankeliumeissa ei ole mainintaa Jeesuksen nauramisesta, mutta siitä on todisteita, että hänelle naurettiin. Evankeliumit tosin kirjaavat pienen osan Jeesuksen elämästä.

Mutta koko sitä naurun historian taustaa vasten, missä naurusta (laughter) tulee kohteensa silpomista (slaughter), Nylundin vastaus kysymykseen, nauroiko Jeesus, on uskottavampi.

"Jeesus tuli kolmen vuoden julkisen toimintansa aikana liian tietoiseksi tavallista arkea hallitsevasta väkivallan dynamiikasta nähdäkseen siinä mitään koomista ulottuvuutta... Hän eli liian lähellä uhriutta vaativan naurun ydintä voidakseen tai halutakseen ottaa siitä mitään komiikan tarjoamaa etäisyyttä."

Flickr

This is a test post from , a fancy photo sharing thing.

saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha

saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha

Maailman tunnetuin puhe - vuorisaarna - päättyy talon sortumiseen. Jeesus sijoittaa kuulijansa vertausta käyttäen kahteen ryhmään. He ovat joko järkeviä tai tyhmiä rakentajia. Järkevä rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle.

Minulla oli jo hyvissä ajoin käsitys siitä mihin suuntaan tätä saarnaa kuljetan ja myös hyvin aikaa valmistamiseen. Kuitenkin tuntuu, että jäin tämän saarnan kanssa jumiin. En kyennytkään liikkumaan siinä niin kuin olisin halunnut. Nyt tämä jäi tönköksi ja karkeaksi - siis muodottomaksi, jotenkin ahtaaksi. Sisältökin jäi siksi fraasien toistamiseksi. Olen syönyt liikaa: pää ja sydän on rasvaa täynnä. Ei siellä mikään liiku. Olen pahoillani.

Olen lukenut viimeaikana pari retoriikkaa käsittelevää kirjaa. Jos Jeesuksen puhe on maailman tunnetuin puhe, onko se arvioitavissa retoriikan sääntöjen mukaan? En ole asiantuntija. Teen vain joitakin huomioita.

- Puheensa aluksi Jeesus huomioi hyvin kuulijakuntansa: Köyhiä ja nälkäisiä rääsyläisiä, kaikkensa menettäneitä - hän julistaa heitä autuaiksi. Hätkähdyttävä aloitus, jolla voittaa kuulijoiden mielenkiinto ja sympatiat puolelleen.
- Jeesuksen asia käsittelee erityisesti Jumalan lain tulkintaa. Siinä tämä lempeyden esikuva ehkä odotuksista poiketen kiristää ruuvia niin että poksahtaa. Merkittävää on, että Jeesus perustelee argumenttinsa yksin omaan valtaansa vedoten. Siinä hän poikkeaa kaikista muista puhujista. "Olette kuulleet sanotuksi ... mutta minä sanon teille"
- Jeesus ei huumorilla kosiskele kansaa puolelleen. Papit laukovat vitsejä, Jeesuksen ei tarvinnut. Hänen sanoissaan oli vetovoimaa ilmankin.
- Puheen loppu jättää kuulijat vahvan tunteen valtaan. Ihmisen ikuinen kohtalo on riippuvainen suhteesta Jeesukseen. Joko talo kestää viimeisen tuomion tsunamin tai se luhistuu maahan asti - ja ihminen sen mukana.

Olen samanaikaisesti lukenut erittäin mielenkiintoista Daniel Nylundin teosta: Nauru on vakava asia. Taidan tehdä siitä seuraavan kirjoituksen. Nylundin oivaltavia ja oppineita kirjoituksia löytyy netistä Ystävyyden majatalo

Kuvamerkintöjä

Kuvamerkintöjä

Kimmo sanoi käyttäneensä Blog This! painiketta. Mikä ihmeen "Blog This!" Mutta löysinpä minäkin sen tuolta ylhäältä. Näppärä apu. Kiitos Kimmolle. Ehkä käytte hänen sivullaan.

runotorstai - matka

Matka tuntemattomaan

Työmatka ei ole matka.
       Lähde maastasi
Kotimatka ei ole matka.
       asuinsijoiltasi ja isäsi kodista
Matka tuntemattomaan,
       siihen maahan,
jossa kartta ei tuo turvaa,
       jonka minä sinulle osoitan.
se on Matka,
       Minä teen sinusta suuren kansan.
mikä kysyy luottamusta,
       Abraham lähti.
että matkalla on tarkoitus.
       Lähdetkö sinä
           matkalle yli pyhän rajan,
              koskemattomille seuduille
                 sinne missä sandaalit riisutaan
              minne ihminen
          ei kutsumatta
       voi mennä