saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha
Maailman tunnetuin puhe - vuorisaarna - päättyy talon sortumiseen. Jeesus sijoittaa kuulijansa vertausta käyttäen kahteen ryhmään. He ovat joko järkeviä tai tyhmiä rakentajia. Järkevä rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle.
Minulla oli jo hyvissä ajoin käsitys siitä mihin suuntaan tätä saarnaa kuljetan ja myös hyvin aikaa valmistamiseen. Kuitenkin tuntuu, että jäin tämän saarnan kanssa jumiin. En kyennytkään liikkumaan siinä niin kuin olisin halunnut. Nyt tämä jäi tönköksi ja karkeaksi - siis muodottomaksi, jotenkin ahtaaksi. Sisältökin jäi siksi fraasien toistamiseksi. Olen syönyt liikaa: pää ja sydän on rasvaa täynnä. Ei siellä mikään liiku. Olen pahoillani.
Olen lukenut viimeaikana pari retoriikkaa käsittelevää kirjaa. Jos Jeesuksen puhe on maailman tunnetuin puhe, onko se arvioitavissa retoriikan sääntöjen mukaan? En ole asiantuntija. Teen vain joitakin huomioita.
- Puheensa aluksi Jeesus huomioi hyvin kuulijakuntansa: Köyhiä ja nälkäisiä rääsyläisiä, kaikkensa menettäneitä - hän julistaa heitä autuaiksi. Hätkähdyttävä aloitus, jolla voittaa kuulijoiden mielenkiinto ja sympatiat puolelleen.
- Jeesuksen asia käsittelee erityisesti Jumalan lain tulkintaa. Siinä tämä lempeyden esikuva ehkä odotuksista poiketen kiristää ruuvia niin että poksahtaa. Merkittävää on, että Jeesus perustelee argumenttinsa yksin omaan valtaansa vedoten. Siinä hän poikkeaa kaikista muista puhujista. "Olette kuulleet sanotuksi ... mutta minä sanon teille"
- Jeesus ei huumorilla kosiskele kansaa puolelleen. Papit laukovat vitsejä, Jeesuksen ei tarvinnut. Hänen sanoissaan oli vetovoimaa ilmankin.
- Puheen loppu jättää kuulijat vahvan tunteen valtaan. Ihmisen ikuinen kohtalo on riippuvainen suhteesta Jeesukseen. Joko talo kestää viimeisen tuomion tsunamin tai se luhistuu maahan asti - ja ihminen sen mukana.
Olen samanaikaisesti lukenut erittäin mielenkiintoista Daniel Nylundin teosta: Nauru on vakava asia. Taidan tehdä siitä seuraavan kirjoituksen. Nylundin oivaltavia ja oppineita kirjoituksia löytyy netistä Ystävyyden majatalo
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
-
▼
elokuuta
(22)
- aakkostehtävä - alkuääniä
- runotorstai - kuokka
- puujalan puupäivä
- apostoli Tuomas
- God in a Shrinking Universe
- Jumala vai jumalakuva
- Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla
- Sodomaakin pahempi
- ainakin kymmenen sanaa
- onnellisuus on koiranhäntä
- onnellisuuspillereitä
- Runotorstai - On lottovoitto syntyä suomeen
- Liitutaulu
- Yläasteen aloituskirkko
- kirjakysely
- Runotorstai - taudinkantaja
- Palvelija väistyy
- Nauroiko Jeesus?
- Flickr
- saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja...
- Kuvamerkintöjä
- runotorstai - matka
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
Tietoja minusta
webstats
10 kommenttia:
Luin saarnan ja mikä tunnelma minulle jäi? Ahdistava...
Jeesus käskee ja komentaa. Ehkä se tyyli sopi niihin aikoihin? Mutta mikä sopisi tänä päivänä?
Hetkinen... Eihän Jeesus käskenytkään. Hän vain totesi: "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle."
Miksi minulle tuli sitten sellainen olo, että nyt minua kohdellaan kuin tyhmää ja minun pitää sokeasti totella, eikä käyttää omia aivojani tai sydäntäni?
Ehkä johtuu viimeisellä tuomiolla pelottelulla?
Tunnelma saarnassa tosiaan oli vähän sellainen kuin amerikkalaisissa katastrofielokuvissa. Uhkaava taivas, kohta rysähtää ja hiekalla olevat talot sortuvat. Sankarit pelastuvat kalliotaloissaan.
Tästä sinun kirjoittamasta kohdasta olen täysin samaa mieltä: "Sitä hiekalle rakentaminen on, että ihminen rakentaa elämänsä omaan varaansa. Hän luottaa viisauteensa, varallisuuteensa, syntyperäänsä, omaan kovuuteensa, omiin pelitaitoihinsa ja bisneksiinsä. Raamatun mukaan tämä on sama kuin rakentaisi hiekan päälle eli toisin sanoen tyhjän päälle. Raamatun kielikuvissa Jumala taas on kallio."
Olisko saarnaa voinut kehittää tuosta siihen suuntaan, että tulisi esiin ohjaava, rakastava ja armahtava Jumala eikä tulta ja tappuraa syöksevä vihainen Jumala?
Olisin halunnut saarnan loppuun jotain sellaista, mistä ihmiset saisivat oivaltavan ajatuksen. Valaistuksen. Idean. Eikä vain lähdetä kirkosta ahdistuneena ja ajatellen: "Okei, tehdään sitten niin kuin sanotaan, ettei käy huonosti."
Tuliko nyt liikaa kommentteja?
Aloitin lukemaan tuota naurujuttua, mutta pysähdyin alkuun, missä puhuttiin vauvan hymyilemään ja nauramaan oppimisesta.
Tuli mieleeni ranskalaisen synnytyslääkärin, Frédérick Leboyerin kirja synnytyksistä, joissa vauva ei itke vaan on hiljaa, jopa hymyilee(?) :)
Tämän sivun alareunasta löytyy pari kuvaa alle vuorokauden ikäisistä hymyilevistä vauvoista: http://www.eco-action.org/dt/bwv4.html
Voiko olla kauniimpaa näkyä!
(Leboyerin koko kirja Birth without violence vuodelta 1974 löytyy tuolta: http://www.eco-action.org/dt/bwv1.html)
Anteeksi, että tämä kommenttini taisi olla hieman off topic ;)
Kävin Saarnatuolissa, Sepä oivallinen blogi.
"Meidän tuleekin pelätä" on asiallinen huomautus. Ellen pelkää myrskyä en rakenna kunnollista taloa. Ei tietenkään sillä tavalla pelätä että vapistaan ja menetetään toimintakyky, vaan terveellä tavalla.
Rakennusohje sopii meille jokapäiväiseen elämään. Ellei työn perusta ja pohja ole hyvä, ei mistään tule mitään. Hyvin valmisteltu on puoleksi tehty.
Kielikurssilaisistanikin aina huomaan mikä mättää. Ne joilla on heikko pohja, eivät saa itselleen kartutetuksi vankkaa kielitaitoa ennen kuin opettelevat ensin perusasiat, mutta sepä ei olekaan niitä helpoimpia tehtäviä jälkikäteen. Ensin aivopesu Omolla, sitten aloitamme uudelleen tyhjästä.
Hahmo:
Kokemuksesi saarnasta ahdistavana saattaa osittain kuvastaa juuri sitä, että itsestänikin tuntui saarna jäävän vähän kesken. Pettävältä hiekalta ei päästy kunnolla kalliolle, joka kestää. Se oli oma pettymykseni myös saarnan suhteen. Mutta niitä kun ei voi loputtomiin valmistaa. Toisaalta pitkäkään aika ei ole riittävästi, jos ajatukset kiertävät kehää. Ne on saarnattava ajallaan.
"Jeesus käskee ja komentaa" Vuorisaarnassa Jeesus tulkitsee kymmenen käskyn lakia. Hän osoittaa mikä on lain oikea henki. Toisaalla hän sanoo, että "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat..." Mark 7:21.
Jumalan lain mitta ei ole vain ulkonaisissa teoissa, vaan myös asenteissamme. Samaa asennetta edellyttää vuorisaarnassakin esiintyvä kultainen sääntö: Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevänteille , tehkää te heille"
Se ei kai sinänsä ole paha tai ahdistava asia, että on olemassa lakeja ja käskyjä. Tietysti joku voi kokea ne holhoavana. Mutta koska ne ovat Jumalan käskyjä, niissä edellytetään nöyrtymistä Jumalan edessä - ei ihmisten. Nöyrtyminen on sinunkin mainitsemaa itsevarmuudesta ja omavoimaisuudesta luopumista.
Viimeinen tuomio on tietysti vaikea asia. Usko ei voi perustua helvetinpelkoon. Mutta ajatus viimeisestä tuomiosta on osa kristinuskoa. Jeesus puhuu siitä melko paljon. Siitä ei voi siis täysin vaietakaan. Eikö saman ahdistavan saarnan pidä meille 'kuolema' pelkällä olemassaolollaan. Kuolema pelottaa ja ahdistaa, mutta ei se poistu sillä, että sen olemassaolo kielletään.
Myönnän kuitenkin, että homma jäi vähän pyörimään paikalleen. Evankeliumin vapauttava ilo ei tullut esiin.
Sahrami
Ei se ollut aiheen vierestä. Mainitsinhan Daniel Nylundin kirjoituksen, jota olit käynyt lukemassa. Tulen toivottavasti lähipäivinä laittamaan muutaman ajatuksen kirjan herättämänä. - Kävin katsomassa valokuvat. Kyllä ne hymyileviltä näyttivät.
Rita
Uusimmat saarnat laitan tuonne saarnatuoliblogiin. ne löytyvät myös kotisivultani. Mielenkiintoista oli kuulla käytännön kokemuksestasi.
Onnistuuko aivopesu Omolla? Mahtaako tulla syväpuhdasta?
Tuomo:" Viimeinen tuomio on tietysti vaikea asia. Usko ei voi perustua helvetinpelkoon. Mutta ajatus viimeisestä tuomiosta on osa kristinuskoa. Jeesus puhuu siitä melko paljon. Siitä ei voi siis täysin vaietakaan. Eikö saman ahdistavan saarnan pidä meille 'kuolema' pelkällä olemassaolollaan. Kuolema pelottaa ja ahdistaa, mutta ei se poistu sillä, että sen olemassaolo kielletään."
Minä en pelkää kuolemaa enää. Enkä elämää. Elämähän on matka kohti kuolemaa. Mihin sitten joudun? Viimeiselle tuomiolle? Synnyn uudesti? Taivaaseen? Jonnekin muualle? Sitähän minä en voi tietää. Uskon, että Jumala huolehtii minusta, kun on sen aika. Hän tietää mitä sitten tapahtuu. Nyt täytyy keskittyä tähän päivään, lähimmäisiin ja elämiseen niin, että voi kulkea matkaansa levollisena.
Täytyy opetella rakastamaan lähimmäisiä ja itseään päivä päivältä paremmin. Kilvoitella siinä. Pieniä askelia, pieniä asioita. Siitä elämä muodostuu. :)
En ennättänyt aikaisemmin kommentoiaan mutta aihe on liian mielenkiintoinen, jotta voisin sen jättää.
Olen käsittänyt Jeesuksen käskyjen noudattamisohjeiden tarkennukset siten, että koska ne koskee myös ajatuksia niin ihmisen on turha edes yrittää tuomita niiden perusteella toista ihmistä. Ainoastaan Jumala voi todella tietää ja tuntea ihmisen.
Sehän ei tietenkään ole estänyt meitä ihmisiä tuomitsemasta toisiamme myös mielikuviemme tai ajatustemme perusteella. Tuomioita jaetaan niin läheltä kuin kaukaakin, mutta siihen ei ole ilmeisestikään Jumalalta lupaa saatu. Hakemuksia on kyllä tehty.
pikkuliina
Sinulla on hyvä huomio. Jeesuksen käskyjen tarkennus sopii ei vain siihen kun tarkastelemme itseämme vaan myös siihen, miten arvioimme muita. Jeesus sanookin vuorisaarnassa: älkää tuomitko. Hakemukset jotka mainitsit ilmeisesti hylättiin käsittelystä puutteellisesti täytettyinä.
Juutalainen sananlasku sanoo jotakin tähän tapaan ei tule tuomita ihmistä ellei ole kulkenut hänen saappaissaan. Toisen asemaan asettuminen on terveellinen näkökulman vaihdos
Vuorisaarnasta tuli mieleen eräs kirja, josta keskustelin siskoni kanssa viime viikolla. Kyse on Waltarin "unohdetusta" mestariteoksesta. Kaikki tietävät Sinuhe egyptiläisen, mutta kuinka moni on lukenut valtakunnan salaisuuden? Se on Waltarin toiseksi viimeinen teos ja sai aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton.
Luin kirjan vuosia sitten ja pidin siitä kovasti. Erityisen väkevänä koin kirjan loppuosan kohtauksen, joka liittyy vuorisaarnaan. Enempää en paljasta, ettei mene spoileriksi. Suosittelen!
-gs, olikohan offtopikkia?
Tiedän Waltarin kirjan olevan olemssa, mutta en ole lukenut sitä. Sinuhe on todellakin tutumpi. Taitaa jäädä kirjan lukeminen kuitenkin vasta eläkepäiviin.
Lähetä kommentti