28.2.07
Sampo, Idols ja klonkkuuntuminen
Mitä yhteistä on Kalevalan Sammolla, Idols-kisoilla ja Klonkulla? Se selviää pikkupuheesta toisessa blogissani
27.2.07
Elämän ylijäämää?
Minulla on tapana muutamista lehdistä kerätä lehtileikkeitä, jos sattuvat minua kiinnostamaan. Tämän tähden lehtipino syntyy tasaista tahtia kirjahyllyyni. Jossakin sopivassa vaiheessa on vain yritettävä kahlata ne vielä läpi, lukea jokin kiinnostava juttu ja tallettaa se tuhoutumiselta. Tänään on ollut sellainen päivä.
Päivän saldona kerrottakoon muutama poiminta. Kotimaan liitteessä ILO 01/07 Olli Seppälä haastatteli filosofi Tuomas Nevalinnaa, joka on arvioinut uskoon kuuluvia asioita. Haastattelun perusteella olisi syytä tutustua filosofin kirjoituksiin läheisemminkin. Uskonnollisten teemojen käsittely ei ole leimaavaa eikä tee filosofistakaan idioottia. Vielä merkittävämpää on se, että puhtaasti filosofisesta näkökulmasta tutkija voi löytää myönteisiä ja mielenkiintoisia asioita kristinuskosta. Ja miksi ei löytäisi.
Nevalinnaa ainakin näyttää kristinuskossa miellyttävän tietty vastavirtaan kulkeva ajattelu. Myös käsitys perisynnistä tuntuu hänestä järkevältä. Juuri siksi etiikka on välttämätöntä. Erittäin kauniisti hän puhuu uskosta kutsuun vastaamisena. "Kutsussa on aina mukana sellaisia ylä-ääniä, jotka eivät ole palautettavissa siihen, mikä on jo käsitettävissä... Uskon kutsu on kuin keskeytetty lause, jota meidän täytyy jatkaa teolla." Tämä ajatus keskeytetystä lauseesta kiehtoo minua. On jokin, joka saa minussa viriämään hengen liikettä, vetää minua puoleensa ja vaatii minua jatkamaan lauseen loppuun.
Sana-lehdessä oli koko aukeaman mittainen juttu otsikolla Kun pappi lankeaa. Itse pappina tunnen myötätuntoa myös julkisuudessa riepoteltuihin henkilöihin. Toki he ovat tehneet virheitä elämässään, toiset enemmän toiset vähemmän. Mutta julkisuuden antama lynkkaus tuntuu kohtuuttomalta.
Sana-lehdessä oli Hectorin pohdintaa suhteestaan Raamattuun. Siitä voi saada käyttökelpoista materiaalia rippikouluopetukseen.
Yleensä talletan riittävän isoja juttuja, en mitään pikkutekstejä, mutta Kotimaa-lehdestä (1.2.07) jäi käteen myös Ari Santaharjun haastattelu Idols-touhuun liittyen. Nuorisokulttuuri on muuttunut osin sellaiseksi, että julkisuuteen hakeudutaan. Televisiossa näkyminen on iso juttu. Idols-formaatti tarjoaa tähän mahdollisuuden. Mutta siinä voi myös haavoittua pahasti. Santaharju summasi hyvin: Vaikka nuorisokulttuuri muuttuu, nuori ihminen ei pohjimmiltaan ole erilainen kuin aiemmin... Erilaiset tv:n pudotuspelikilpailut ovat hyväksyttävämpiä mutteivät kivuttomampia.
Idols-kisat on ymmärtääkseni tarkoitettu alle 30-vuotiaille. Mitäpä jos annettaisiin itsensä munaamisen mahdollisuus myös heitä vanhemmille. Kuka järjestäisi Icon-kisan 30-50 -vuotiaille. Edelliset tulevat nuorison nukkemaisiksi (i doll) ihanteiksi ja jälkimmäiset kuluneiksi, tummuneiksi ja kurppaisiksi ikoneiksi.
Tuo julkkikseksi hakeutumisen vimma sai minut pohtimaan, missä vaiheessa ihminen hyväksyy itsensä ja elämänsä. Mitkä saavutukset riittävät itselle. Täytyykö omaa olemassaoloaan todisaa ja hakea sille hyväksyntää joidenkin tällaisten juttujen kautta. Eikö ihminen voi hyväksyä, että tässä ovat elämäni rajat ja se riittää. Toisaalta ymmärrän myös sen, että rajat on tehty ylitettäväksi. Tuottaa aika isoa tyydytystä, kun pystyy rajojansa koettelemaan ja ylittämään. Se on tavallaan extraa, elämän ylijäämää - ehkäpä tuottaa tunteen, että se on sitä Elämää itseään.
26.2.07
To be or not to be
To be or not to be
Olen kuullut, että
elämällä ei ole vastakohtaa.
Kuoleman vastakohta on
syntymä tai sikiäminen.
Elämällä ei rajaa ei varjoa.
Mutta olla olemassa tai ei olla olemassa,
siinä on yksi ihmeellisimmistä vastakohdista.
Missä minä olin ennen kuin synnyin?
Olinko ei-mitään?
Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen?
Tuleeko minusta ei-mitään?
Mitä on se, että ei ole olemassa?
Mitä on olla olemassa?
Oleminen on elämistä,
Sillä ei ole vastakohtaa.
Se ei merkitse sitä etten kuole vaan sitä,
että elämäni ei määräydy vastakohtien kautta.
Tyhjiin raukeaa vain tyhjät ajatukset.
Täyttymyksen saa, ken sitä hamuaa.
Ajatus 'Elämällä ei ole vastakohtaa' sanottiin elokuvassa Ensimmäinen yhteys.
vastaus Runotorstain haasteeseen: vastakohta
Olen kuullut, että
elämällä ei ole vastakohtaa.
Kuoleman vastakohta on
syntymä tai sikiäminen.
Elämällä ei rajaa ei varjoa.
Mutta olla olemassa tai ei olla olemassa,
siinä on yksi ihmeellisimmistä vastakohdista.
Missä minä olin ennen kuin synnyin?
Olinko ei-mitään?
Mitä tapahtuu kuolemani jälkeen?
Tuleeko minusta ei-mitään?
Mitä on se, että ei ole olemassa?
Mitä on olla olemassa?
Oleminen on elämistä,
Sillä ei ole vastakohtaa.
Se ei merkitse sitä etten kuole vaan sitä,
että elämäni ei määräydy vastakohtien kautta.
Tyhjiin raukeaa vain tyhjät ajatukset.
Täyttymyksen saa, ken sitä hamuaa.
Ajatus 'Elämällä ei ole vastakohtaa' sanottiin elokuvassa Ensimmäinen yhteys.
vastaus Runotorstain haasteeseen: vastakohta
25.2.07
Paasto
Luettuani uusimman postin osoitteesta Gnothi seauton päätin itsekin hankkia tuon tilastointivempaimen sivulleni. Nyt se on asennettu. Asensin sen myös kotisivulleni höyhen. Liikenne ei sivuillani ole kovin vilkasta, mutta on mielenkiintoista nähdä, mitä kautta ihmiset ylipäätään löytävät sivuille.
Kirkossa on siirrytty paastonaikaan. Se ei tarkoita laihdutuskuuria. Joillekin tiettyjen ruoka-aineinen vähentäminen on tärkeä osa paastoa. Minä en ole koskaan sellaista harjoittanut. Olen kehnonlainen paastoaja muutenkin. Raamatun kirjoissa paasto on ennen kaikkea hengellistä ja moraalista heräämistä omaan itsekkyyteen, ahneuteen ja kovasydämisyyteen. Paastonaika kehottaa meitä tarkistamaan elämämme perusteita. Se on kutsu katumukseen ja uuden elämänsuunnan ottamiseen. Paastossa ihminen tajuaa oman syntisyytensä erityisesti syventyessään Jeesuksen kärsimykseen. Minun pahuuteni tähden Jeesuksen elämän loppu oli yhtä piinaa. Jumalan rakkaus minua ja kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan ilmeni näin. Pahuuteni kärki osui Jumalan Poikaan. Voi olla, että ns. valistuneelle ihmiselle tässä ei ole mitään tolkkua. Uskon näkökulma on kuitenkin toinen. Siinä on elämää muuttava voima, joka saa ihmisen rintaansa lyöden sanomaan: mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa - omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni.
Kirkossa on siirrytty paastonaikaan. Se ei tarkoita laihdutuskuuria. Joillekin tiettyjen ruoka-aineinen vähentäminen on tärkeä osa paastoa. Minä en ole koskaan sellaista harjoittanut. Olen kehnonlainen paastoaja muutenkin. Raamatun kirjoissa paasto on ennen kaikkea hengellistä ja moraalista heräämistä omaan itsekkyyteen, ahneuteen ja kovasydämisyyteen. Paastonaika kehottaa meitä tarkistamaan elämämme perusteita. Se on kutsu katumukseen ja uuden elämänsuunnan ottamiseen. Paastossa ihminen tajuaa oman syntisyytensä erityisesti syventyessään Jeesuksen kärsimykseen. Minun pahuuteni tähden Jeesuksen elämän loppu oli yhtä piinaa. Jumalan rakkaus minua ja kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan ilmeni näin. Pahuuteni kärki osui Jumalan Poikaan. Voi olla, että ns. valistuneelle ihmiselle tässä ei ole mitään tolkkua. Uskon näkökulma on kuitenkin toinen. Siinä on elämää muuttava voima, joka saa ihmisen rintaansa lyöden sanomaan: mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa - omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni.
16.2.07
Rojua rannalla
Kerroit minulle hätäsi.
Kuuntelin,
mutta osa minusta
oli liian kaukana;
huolestasi ei tullut
minun huoleni.
Murtunut en mistään
vaikka olisi pitänyt.
Kuin kuollut kala
nousi sydämeni
syvyydestä pintaan,
huuhtoutui rantaan
muun rojun lailla.
Rukoilin kanssasi
ja salaisesti toivoin,
että Henki kantaisi
myös minut
parantajan luokse.
Laitan tämän runotorstain luokkaan. Ehkä tämän voisi ystävyyden nimikkeen alle laittaa.
Kuuntelin,
mutta osa minusta
oli liian kaukana;
huolestasi ei tullut
minun huoleni.
Murtunut en mistään
vaikka olisi pitänyt.
Kuin kuollut kala
nousi sydämeni
syvyydestä pintaan,
huuhtoutui rantaan
muun rojun lailla.
Rukoilin kanssasi
ja salaisesti toivoin,
että Henki kantaisi
myös minut
parantajan luokse.
Laitan tämän runotorstain luokkaan. Ehkä tämän voisi ystävyyden nimikkeen alle laittaa.
Ystävyydestä
Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin. Jos vihamies nöyryyttäisi minua, minä voisin piiloutua. Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni. Ps 55:13-15
Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. Snl 11:13
Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet. Snl 15:17
Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä. Snl 17:9
Paljon ystäviä - vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. Snl 18:24
Älä ehtimiseen käy ystäväsi luona, muuten hän kyllästyy ja alkaa karttaa sinua. Snl 25:17
Kuin heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää. Snl 25:19
Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää, on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli." Snl 26:18-19
Ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu. Snl 27:9
Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi. Snl 27:19
Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. Snl 11:13
Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet. Snl 15:17
Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä. Snl 17:9
Paljon ystäviä - vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. Snl 18:24
Älä ehtimiseen käy ystäväsi luona, muuten hän kyllästyy ja alkaa karttaa sinua. Snl 25:17
Kuin heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää. Snl 25:19
Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää, on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli." Snl 26:18-19
Ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu. Snl 27:9
Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi. Snl 27:19
Blogiystävä
Blogiystävä
en tunne sinua hyvin
kurkistat sieluni taloon,
hymyilet ja lähdet pois
jälkeä jättämättä
luen ajatuksiasi
salaisuuden verhon takaa
liian harvoin kosketan
näppäimistöllä
kaipuuta yhteyteen
jota jokainen tuntee
blogiystävä
laitat viestin laatikkoon
välillä tarkistat
mitä se saa aikaan
tapahtuuko kohtaamista
vai kuljinko ohitse
Ilo välittyy kuitenkin siitä
että olet raapaissut pintaa
vastaus runotorstain haasteeseen: ystävä
en tunne sinua hyvin
kurkistat sieluni taloon,
hymyilet ja lähdet pois
jälkeä jättämättä
luen ajatuksiasi
salaisuuden verhon takaa
liian harvoin kosketan
näppäimistöllä
kaipuuta yhteyteen
jota jokainen tuntee
blogiystävä
laitat viestin laatikkoon
välillä tarkistat
mitä se saa aikaan
tapahtuuko kohtaamista
vai kuljinko ohitse
Ilo välittyy kuitenkin siitä
että olet raapaissut pintaa
vastaus runotorstain haasteeseen: ystävä
12.2.07
Saarijärven Paavo Jobia hurskaampi
Viime sunnuntaina saarna käsitteli kylväjävertausta. Teksti on sikäli hankala, että siinä itsessään on vertaus ja vertauksen selitys. Mitä jää enää saarnaajan tehtäväksi. Perusideani oli korostaa sitä, että Jumalan sana on siemen. Sillä ei ratkaista väittelyitä. Sen tärkein tehtävä on saada kasvun ihme aikaan. Saarijärven Paavo pettuleipänsä kanssa tuli esimerkiksi siitä, mitä tarkoitetaan vertauksen hyvällä maalla ja satakertaisella sadolla.
Saarna löytyy saarnatuoliblogista.
Terveiset myös Kajaanista. Minä olin kuski, kun vaimo kävi käräjillä todistajina. Matkaa yhteen suuntaan tuli 600 km. Tämä kaikki tapahtui viiden minuutin todistamisen tähden. Siitä samasta asiasta heillä oli entuudestaan olemassa jo poliisille annettu lausunto. Meininki oli salissa kuulemma ihan tv:stä tuttu. Todistaja laittaa käden Raamatulle ja vannoo puhuvansa totta.
Saarna löytyy saarnatuoliblogista.
Terveiset myös Kajaanista. Minä olin kuski, kun vaimo kävi käräjillä todistajina. Matkaa yhteen suuntaan tuli 600 km. Tämä kaikki tapahtui viiden minuutin todistamisen tähden. Siitä samasta asiasta heillä oli entuudestaan olemassa jo poliisille annettu lausunto. Meininki oli salissa kuulemma ihan tv:stä tuttu. Todistaja laittaa käden Raamatulle ja vannoo puhuvansa totta.
8.2.07
Muste on loppunut
Kengät piirtävät maan paperille
hitaasti etenevää saippuaoopperaa
Kohtalon viivasta tarkistat,
miten käsikirjoitus jatkuu
Ei lupaa hyvää tyhjän sielun tyhjä katse
Muste on loppunut.
Hankitaan uudet kengät
uusi ilme
toinen tulevaisuus
Vastaus runotorstain haasteeseen. Aiheena oli teksti: "Kengät pystyvät aikaansaamaan muutoksia, ne voivat hävittää menneisyyden ja luoda tulevaisuuden. Lähes koko historian ajan naisten kengät on pidetty piilossa, alushamepilvien ja pullistelevien krinoliinien alle kätkettyinä. Mutta vaikka ne olivat naisen vaatetuksen piilotelluimpia osia, ne samalla olivat ja ovat yhä kaikkein paljastavimpia. Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen."
hitaasti etenevää saippuaoopperaa
Kohtalon viivasta tarkistat,
miten käsikirjoitus jatkuu
Ei lupaa hyvää tyhjän sielun tyhjä katse
Muste on loppunut.
Hankitaan uudet kengät
uusi ilme
toinen tulevaisuus
Vastaus runotorstain haasteeseen. Aiheena oli teksti: "Kengät pystyvät aikaansaamaan muutoksia, ne voivat hävittää menneisyyden ja luoda tulevaisuuden. Lähes koko historian ajan naisten kengät on pidetty piilossa, alushamepilvien ja pullistelevien krinoliinien alle kätkettyinä. Mutta vaikka ne olivat naisen vaatetuksen piilotelluimpia osia, ne samalla olivat ja ovat yhä kaikkein paljastavimpia. Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen."
5.2.07
Paikallislehteen kirjoitus
Lähetin paikallislehti Sydän Satakuntaan hartauskirjoituksen, joka olisi tarkoitus julkaista 8.7. Halukkaat pääsevät tirkistelemään sitä blogistani pieniä puheita jo ennen määräaikaa. Wayne Gretzky antaa elämänohjeen.
2.2.07
Vielä kysymyksiä vieraskirjassa
Minulle esitettiin jatkokysymyksenä seuraavat lihavoidulla kirjoitetut kohdat. Olen niiden perään yrittänyt laittaa joitakin kommentteja.
Haluaisin nyt esittää toisen kysymyksen, koskien kohupappi Markku Koiviston toimintaa.
1) Mitä mieltä olet Markku Koiviston toiminnasta?
En tunne kovinkaan hyvin Markku Koiviston toimintaa. Tiedän, että Harjavallasta joitakin on hänen kokouksissaan käynyt. Olen seurannut jonkin verran asian ympäriltä noussutta kohua tiedotusvälineistä. Niistä asiakirjoista, joita on internetissä julkaistu, kuva hänen toiminnastaan varmaankin vääristyy. Yhtä lailla näyttää siltä, että piispa Pihkalan ja tuomiokapitulin tutkimus on vääristynyt Koiviston leirissä.
Ennakkoluulot ja etukäteen valittu asema keskustelussa ovat omiaan ehkäisemään ymmärtämystä.
2) onko oikein, että piispa Pihkala on valmis erottamaan hänet papin virasta? Olen ymmärtänyt lukiessani tästä tapauksesta, että "valtakirkon" kaikki jäsenet eivät ole Pihkalan linjoilla, vaan heidän mielestään Koiviston tekemä kristillinen työ on Jumalasta?
Jos samankaltaisella seulalla seulottaisiin pappeja yleisemmin, puhtaita papereita ei moni saisi. Toisaalta Markku Koivisto on keulahahmo tässä nokialaisessa liikkeessä. Hänen mukaansa toiminnan linja määräytyy. Siinä mielessä hänen näkemyksensä tulisi kestää myös paremmin tarkastelua.
Jos väitteissä, joita häntä kohtaan on esitetty, on jotakin perää, syytökset ovat paikka paikoin vakavia. Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 27.9.2006 koskien Markku Koivistoa on aika surullista luettavaa.
3) Onko niin, että kaikki, mikä ei ole kirjoitettu kirkon lakitekstiin on kiellettyä?
Ei ole niin.
4) onko oikein, että näitä "harhaoppisia" on syytä rangaista, esim. erottamalla heidät kirkosta?
Markku Koivistoa ei olla erottamassa kirkosta.
5) Kuulun itse evl.kirkkoon ja siksi nämä asiat kiinnostavat. Jään odottamaan vastaustasi ja toivon, että aina, kun saarnaat kirkossa muistaisit, että se, että kuljet ns. valtavirran mukana ei ole aina se oikea linja.
Oikea linja ei määräydy sen mukaan kumpaa suuntaa virran mukana kulkee. Perusteet ovat toisenlaiset.
6) Sillä silloin, kun kirkko esimerkiksi alkaa vihkiä homo- ja lespopareja, se ei enää noudata raamatun ohjeita. Siitä on silloin tullut eräänlainen maallista valtaa kosiskeleva ja nuoleskeleva laitos ja uskon, että moni tulee eroamaan: yksi varma eroaja tulen olemaan minä.
Kristillinen etiikka (puhe oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta) rakentuu ennen kaikkea rakkauden etiikan varaan: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kaikki minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille. Jeesus joutui juutalaisten kirjanoppineiden kanssa jatkuvasti kahnauksiin käytännön elämän vaatimusten ja kirjoitettujen säädösten kanssa (ja raamatun tulkintaperiaatteiden kanssa). Rakkauden vaatimuksen täytyy elää ajassa mukana.
Kirkko on vanhoillinen laitos. Uudistukset tapahtuvat siellä vasta pakon edessä. Kirkko uskoisi maan edelleen olevan litteä universuumin keskus ja auringon kiertävän maapalloa ellei tieteen ulkoinen painostus olisi pakottanut sitä muuttamaan kantaansa. Elämän syntyä ja evoluutiota koskeva keskustelu on osoittautunut samanlaiseksi kirkon rimpuilemiseksi. Mittaluokassaan nämä edelliset asiat ovat ehkä suurempiakin kuin keskustelu homoseksuaalisuudesta sillä ne eivät koske vain käsitystä ihmisestä vaan käsitystämme koko maailmasta.
Toisaalta kirkko on historiansa aikana osoittanut olevansa myös muuntautumiskykyinen siten, että se on samalla säilyttänyt uskollisuuden evankeliumille ja ristin Herralle. Kirkon ensimmäinen suuri kriisi oli levittäytyminen juutalaisen kannatusalueen ulkopuolelle. Tästä kriisistä on esimerkkejä niin Paavalin kirjeissä kuin apostolien teoissa. Lars Aejmelaeus kuvaa ongelman kirjassaan ‘Kristinuskon synty’ erinomaisen selkeästi (135-144, 165-168). Oliko pakanuudesta uskoon kääntyvien tultava myös juutalaisen lain ja tapojen alaisuuteen? Koskivatko ympärileikkaus ja monet ruokasäädökset heitä? Apostolien kokouksen perusteella kirkossa rakennettiin kahden tason kristillisyyden malli: Toinen juutalaisille uskoville, toinen pakanasyntyisille. Ilman Paavalin rohkeaa asettumista juutalaisita tavoista riisutun uskon puolelle, me emme olisi kukaties koskaan kuulleet evankeliumia. Se merkitsi häneltä evankeliumin sanoman rohkeaa tulkintaa sen ajan konservatiiveja vastaan. Tämä Paavalin rohkeus on katoavaa perinnettä.
Kirkko ratkaisuissaan ei siis nuoleskele yhteiskuntaa, vaan yleensä on ottanut lusikan vain kauniisti kouraansa – viimeisenä kaikista - ja tunnustanut tosiasiat, jotka muu mailma on tiennyt jo hyvän aikaa. Tiedon lisääntyessä, myös ymmärryksemme pitäisi lisääntyä.
Tiedostan hyvin sen, että minulla tavallisena 'rivipappina' ei ole parhaat tiedot ja käsitykset asiasta. Mutta sen varassa mitä ymmärrän, olen sanani asettanut.
Seksuaalisuus on elämänalue jossa mieli ja ruumis tulevat ehkä kaikkein lähimmäksi toisiaan. Haavoittuminen siinä kohden jättää syvät jäljet. Kun lisäksi tiedämme homoseksuaalisuudesta, että se ei ole valittu tai tahdottu asia, eikä ole ihmisen päätettävissä vaihtaa sitä joksikin toiseksi, niin tällaisella asialla syyllistäminen tai synnisllistäminen on siksi silkkaa henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Väkivaltaa ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että lyöntivälineenä on Raamattu.
Haluaisin nyt esittää toisen kysymyksen, koskien kohupappi Markku Koiviston toimintaa.
1) Mitä mieltä olet Markku Koiviston toiminnasta?
En tunne kovinkaan hyvin Markku Koiviston toimintaa. Tiedän, että Harjavallasta joitakin on hänen kokouksissaan käynyt. Olen seurannut jonkin verran asian ympäriltä noussutta kohua tiedotusvälineistä. Niistä asiakirjoista, joita on internetissä julkaistu, kuva hänen toiminnastaan varmaankin vääristyy. Yhtä lailla näyttää siltä, että piispa Pihkalan ja tuomiokapitulin tutkimus on vääristynyt Koiviston leirissä.
Ennakkoluulot ja etukäteen valittu asema keskustelussa ovat omiaan ehkäisemään ymmärtämystä.
2) onko oikein, että piispa Pihkala on valmis erottamaan hänet papin virasta? Olen ymmärtänyt lukiessani tästä tapauksesta, että "valtakirkon" kaikki jäsenet eivät ole Pihkalan linjoilla, vaan heidän mielestään Koiviston tekemä kristillinen työ on Jumalasta?
Jos samankaltaisella seulalla seulottaisiin pappeja yleisemmin, puhtaita papereita ei moni saisi. Toisaalta Markku Koivisto on keulahahmo tässä nokialaisessa liikkeessä. Hänen mukaansa toiminnan linja määräytyy. Siinä mielessä hänen näkemyksensä tulisi kestää myös paremmin tarkastelua.
Jos väitteissä, joita häntä kohtaan on esitetty, on jotakin perää, syytökset ovat paikka paikoin vakavia. Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 27.9.2006 koskien Markku Koivistoa on aika surullista luettavaa.
3) Onko niin, että kaikki, mikä ei ole kirjoitettu kirkon lakitekstiin on kiellettyä?
Ei ole niin.
4) onko oikein, että näitä "harhaoppisia" on syytä rangaista, esim. erottamalla heidät kirkosta?
Markku Koivistoa ei olla erottamassa kirkosta.
5) Kuulun itse evl.kirkkoon ja siksi nämä asiat kiinnostavat. Jään odottamaan vastaustasi ja toivon, että aina, kun saarnaat kirkossa muistaisit, että se, että kuljet ns. valtavirran mukana ei ole aina se oikea linja.
Oikea linja ei määräydy sen mukaan kumpaa suuntaa virran mukana kulkee. Perusteet ovat toisenlaiset.
6) Sillä silloin, kun kirkko esimerkiksi alkaa vihkiä homo- ja lespopareja, se ei enää noudata raamatun ohjeita. Siitä on silloin tullut eräänlainen maallista valtaa kosiskeleva ja nuoleskeleva laitos ja uskon, että moni tulee eroamaan: yksi varma eroaja tulen olemaan minä.
Kristillinen etiikka (puhe oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta) rakentuu ennen kaikkea rakkauden etiikan varaan: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kaikki minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille. Jeesus joutui juutalaisten kirjanoppineiden kanssa jatkuvasti kahnauksiin käytännön elämän vaatimusten ja kirjoitettujen säädösten kanssa (ja raamatun tulkintaperiaatteiden kanssa). Rakkauden vaatimuksen täytyy elää ajassa mukana.
Kirkko on vanhoillinen laitos. Uudistukset tapahtuvat siellä vasta pakon edessä. Kirkko uskoisi maan edelleen olevan litteä universuumin keskus ja auringon kiertävän maapalloa ellei tieteen ulkoinen painostus olisi pakottanut sitä muuttamaan kantaansa. Elämän syntyä ja evoluutiota koskeva keskustelu on osoittautunut samanlaiseksi kirkon rimpuilemiseksi. Mittaluokassaan nämä edelliset asiat ovat ehkä suurempiakin kuin keskustelu homoseksuaalisuudesta sillä ne eivät koske vain käsitystä ihmisestä vaan käsitystämme koko maailmasta.
Toisaalta kirkko on historiansa aikana osoittanut olevansa myös muuntautumiskykyinen siten, että se on samalla säilyttänyt uskollisuuden evankeliumille ja ristin Herralle. Kirkon ensimmäinen suuri kriisi oli levittäytyminen juutalaisen kannatusalueen ulkopuolelle. Tästä kriisistä on esimerkkejä niin Paavalin kirjeissä kuin apostolien teoissa. Lars Aejmelaeus kuvaa ongelman kirjassaan ‘Kristinuskon synty’ erinomaisen selkeästi (135-144, 165-168). Oliko pakanuudesta uskoon kääntyvien tultava myös juutalaisen lain ja tapojen alaisuuteen? Koskivatko ympärileikkaus ja monet ruokasäädökset heitä? Apostolien kokouksen perusteella kirkossa rakennettiin kahden tason kristillisyyden malli: Toinen juutalaisille uskoville, toinen pakanasyntyisille. Ilman Paavalin rohkeaa asettumista juutalaisita tavoista riisutun uskon puolelle, me emme olisi kukaties koskaan kuulleet evankeliumia. Se merkitsi häneltä evankeliumin sanoman rohkeaa tulkintaa sen ajan konservatiiveja vastaan. Tämä Paavalin rohkeus on katoavaa perinnettä.
Kirkko ratkaisuissaan ei siis nuoleskele yhteiskuntaa, vaan yleensä on ottanut lusikan vain kauniisti kouraansa – viimeisenä kaikista - ja tunnustanut tosiasiat, jotka muu mailma on tiennyt jo hyvän aikaa. Tiedon lisääntyessä, myös ymmärryksemme pitäisi lisääntyä.
Tiedostan hyvin sen, että minulla tavallisena 'rivipappina' ei ole parhaat tiedot ja käsitykset asiasta. Mutta sen varassa mitä ymmärrän, olen sanani asettanut.
Seksuaalisuus on elämänalue jossa mieli ja ruumis tulevat ehkä kaikkein lähimmäksi toisiaan. Haavoittuminen siinä kohden jättää syvät jäljet. Kun lisäksi tiedämme homoseksuaalisuudesta, että se ei ole valittu tai tahdottu asia, eikä ole ihmisen päätettävissä vaihtaa sitä joksikin toiseksi, niin tällaisella asialla syyllistäminen tai synnisllistäminen on siksi silkkaa henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Väkivaltaa ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että lyöntivälineenä on Raamattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
