2.7.07

Kaksi kuolemaa

Olen ollut todistamassa kahta kuolemaa. Viime viikolla käännyttyäni Nakkilan rampista Poriin menevälle pikatielle ja oltuani jonossa jo tukevassa kiihdytyksessä, kissa säntäsi ojan pohjalta suoraan edessä olevaa autoa päin pää kopsahtaen puskuriin. Iskun voimasta kissa pyörähti ajoradan reunaan. Kaikki tapahtui valehtelematta alta sekunnin eikä edellä ajavalla kuskilla olisi ollut mahdollisuuksia reagoida tilanteeseen. Eikä hän reagoinutkaan, vaan jatkoi matkaa niin kuin minäkin ja perässä tulijat. En tiedä varmasti kuoliko kissa. Ihminen kuolisi, jos saisi auton päähänsä 80 km/h.

Tänään huomasin maassa kävelevän mehiläisen. Se käveli minua kohti ja sitten spiraalin muotoisesti kaarsi ympyrää ja jäi paikalleen - kuoli siihen. Olen joskus aikaisemminkin nähnyt eläimen kuolevan omia aikojaan. 80-luvun puolessa välissä pidättelin kesäsadetta Keski-Porin kirkon oven syvennöksessä. Pyysin Jumalaa ilahduttamaan minua, että toisi jonkun pikkulinnun minua viihdyttämään. Niin tapahtuikin. Parin metrin päähän pyrähti linnun poikanen piipittämään. Tepasteli ohitseni ja jatkoi piipittämistä. Koska se ei lähtenyt mihinkään, lähestyin sitä. Lopulta pidin tuota pikkulintua kädessäni ja lauloin sille. Lintu alkoi käyttäytyä oudosti. Laskin sen maahan. Se levitti siipensä, painoi poskensa maahan ja kuoli jalkojeni juureen. Lintu sai viimeisen leposijansa ison puun juurelta kirkon alttarin puoleiselta päädyltä.

Kissa loikkaa
mehiläinen raahustaa
Lintu halaa maata

käyn minäkin
kohti kuolemaa vaik en
sitä ajatella saata



heidir on pohtinut viimeisessä postauksessaan perhosen kuolemaa

4 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Kevät on syntymän juhlaa. Mutta mitä enemmän syntytään, sitä enemmän kuollaan. Perhoset elävät vain hetken.

Kissa voi elää kymmeniä vuosia. Älkää ihmeessä ottako kesäkissoja!

Lintu elää vuosia? Mutta yhtälailla sekin vanhenee ja kuolee sairauksiin tai tulee ennenaikaisesti syödyksi.

Meillä lentää usein pikkulintuja ikkunoihin. Kun löydämme niitä ikkunoiden alta, käymme tyttärieni kanssa hautaamassa ne varaston taakse.

Laulamme yhdessä laulun:
"Ken on luonut lintusen, lintusen, lintusen?
Ken on luonut lintusen?
Isä taivainen."

Ja sitten katsomme taivaalle ja ajattelemme linnun nyt olevan taivaassa.

Käy lukemassa minun kirjoitukseni perhosen kuolemasta... tai oikeastaan kärpäsen kuolemasta.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

John Donne sanoo, että yksikään ihminen ei ole saari. Me olemme kaikki samaa mannerta ja kun jostakin kohtaa meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, koko manner on silloin pienenmpi. Jokaisen ihmisen kuolema vie jotakin minusta, koska olen osallinen koko ihmiskunnasta. ... siinä siis syy, miksi ei pidä kysyä kenelle kellot soivat. Ne soivat aina minulle. Kuolinkelloissa on erityinen sävel aina omaankin korvaan.

Päteekö sama viisaus myös silloin kun lintua haudataan. Kuoleeko jotakin minusta samalla. Me olemme kaikki samaa luomakuntaa - saman alkusynnin murentamia ja elämme lunastuksen toivosta.

Anonyymi kirjoitti...

surffasin kun kuolemaa googletin...


Mielenkiintoisia luettavia ajattelevalle kuten sinunkin blogisi, oli sitten täysin eri linjoilla, osittain samaa mieltä tai samoin ajatteleva

http://yenri.vuodatus.net/
http://lavistyksia.blogspot.com/
http://leegio.vuodatus.net/
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php

Anonyymi kirjoitti...

On mielestäni törkeää, miten autoilija pakenee paikalta, vaikka on kenties tappanut viattoman elämän. Tai pahempaa, jättänyt kitumaan. On velvollisuus pysähtyä, sammuttaa auto ja mennä tarkastamaan eläimen kunto ja mahdollinen kaulapanta. Niinkuin hirvikolarista kuuluu tehdä ilmoitus, kuuluu sellainen tehdä myös pienen kotieläimen päälleajamisesta. Kissalla saattaa olla kaulassa panta ja puhelinnumero. Kissalla on melko varmasti koti.

Minun kissani kuoli viime kesänä tuolla tavalla, enkä koskaan anna anteeksi sen päälle ajaneelle. En tiedä oliko hän pysähtynyt, mutta meille hän ei voinut ilmoittaa sillä pantaa ei ollut kaulassa. Toivon todella, ettei hän ollut yksi pahimmista, jotka vain jatkavat matkaansa.

Ihmiset, muistakaa velvollisuutenne!

Heidin kertomus lintujen hautaamisesta kuulosti kauniilta.