18.8.07
Rakkaudella ei ole kohdetta
Rakkaudella ei ole kohdetta
Älä sekoita himoa ja rakkautta
Ei rakkaudella ole kohdetta
Se ei osu johonkin kuin amorin nuoli
Rakkaus on tila, joka sulkee sisäänsä
Se on seinä johon nojata
Se on kieli jota et koskaan täysin ymmärrä
Ja huonosti taidat itsekin puhua
Mutta tunnistat kyllä, kun
Sitä kuulet
Se puhuu sinulle
Sinä änkkäät vastaan
Niin sinä kärsit kun et tiedä ketä rakastaisit
Rakkaudellasi ei ole kohdetta
Älä sekoita himoa ja rakkautta
Osallistuin tällä runolla runotorstain teemaan "kas kummaa". Teema "kas kummaa" kääntyi rakkaudeksi oikeastaan siksi, kun jäin miettimään rakkauden olemusta Heidin runokilpailuun osallistumisen tähden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Upeita oivalluksia! Tosiaan se rakkaus tuntuu välillä ns. karkaavan lapasesta... ja iskevän nuolensa takapuoleen omituisissa tilanteissa. Vai oliko se se himo?
Paitsi itserakkaudella.
Kiitos riuku palautteesta.
Hlanes - näet asian ytimeen
Entä jos himoitsen rakkautta, maallista ja taivaallista. Jospa mittaan itseäni saamani rakkauden määrällä. Entä jos olenkin vanki rakkauden seinien sisällä. En ymmärrä tätä.
Taidan tässä taas vaan änkätä vastaan.
Niinpä, rakkaus on kussakin meissä. Joku vains attuu kohdalle....
Oho. :)
Jännä, että ryhdyit miettimään rakkauden olomusta tuon postaukseni vuoksi.
Itse nimittäin mietin rakkauden olemusta runojen kirjoittamisen jälkeen.
Ihastuminen, himo. Ne ovat tunteita.
Rakastaminen. Se on teko.
Rakastaa. Se on verbi.
Mitä se itse rakkaus sitten on? Tunne+teko?
Hyvä on runosi. Onko rakkaudella kohdetta? Jos rakastaa, on kohde. Jos velloo rakkauden tunnemössössä, kohteella ei ole niin väliä, kunhan siinä hormonipilvessä saa olla ja vetää sitä henkosiin.
Ihminen kuitenkin ihastuu aina itse rakentamiin mielikuviin. Vaikeampaa on rakastaa sitä aitoa repaleista ihmisistä.
kiitos isopikko, genoveeva ja heidir.
isopeikolle - änkkääminen vastaan on ihmisen osa ja tärkeä sellainen. Voiko rakkaus ja himo sekottua. Ihmisen päässä ja sisuskaluissa kylläkin. Mutta mielestäni niiden välinen ero on todellinen. Siksi se ei ole rakkautta, joka vangitsee ja tukehduttaa - se on juuri sitä himoitsemista ja omistamisenhalua.
heidille - myös himoitsminen on teko eikä pelkkä tunne. Siitä saa samalla tavalla verbin kuin sanasta rakkaus - rakastaa.
Kohteettomalla rakkaudella en tarkoittanut kuitenkaan vellovaa tunnemössöä. Halusin tehdä eroa himoitsevan tai omistushaluisen asenteen ja ravitsevan ja rakentavan rakkauden välillä. Rakkaus on myös jotakin suurempaa kuin mihin me ihan oikeasti pystymme. Parhaillaankin me vain vierailemme rakkaudessa, joka syvimmältään on taivaallista alkuperää.
Oikeassa olet siinä, että vaikeinta on rakastaa sitä repaleista ihmistä, joka on todellinen eikä haavekuvamme.
Mutta kyllä se himokin liittyy jollakin tavalla, ja toisinaan, ja melko useinkin meidän ihmisten rakkaudeksi nimeämään tunneryteikköön.
Siinä kaikenläpäisevässä, suurimmassa rakkaudessa, jota me ihmiset emme taida edes osata tuntea, kuvittelemme vain, siinä tuskin himoilla on osaa tai arpaa.
Ruotsalainen teologi Anders Nygren teki aikanaan jaon himoitsevaan erosrakkauteen ja pyyteettömään agape-rakkauteen. Ymmärtääkseni hänen tulkintansa rakkautta koskevista käsitteistä on saanut kritiikkiä paljon, mutta ne ovat edelleen silti oivaltavia ja käyttökelpoisia ajatustyökaluja vaikka eivät olekaan jumalallisia totuuksia.
Elämä ilman himoa on aika vaisua kuin ei tuntisi mitään janoa - ei tietoon eikä rakkauteen.
Lähetä kommentti