Kävin koulun ala-asteella pitämässä päivänavauksen. Auditorio oli täynnä koulunsa aloittaneita ihmisenalkuja.
Eilen illalla pääni oli aika jumissa enkä tiennyt, mitä heille kertoisin. Lopulta mieleeni palautui eräs tarina, jonka olen kuullut kauan sitten erään papin saarnan yhteydessä. Tarinassa esiintyy koululaisillekin tuttu asia: liitu, liitutaulu ja pesusieni.
Erityisen iloinen olen siitä, että koulusta löytyi omasta takaa pieni rihvelitaulu, jota sai käyttää havaintomateriaalina. Päivänavaus sai hyvää palautetta, joten suosittelen käyttöä muillekin.
päivänavaus löytyy blogista pieniä puheita
Sen edellä on eilen illalla pitämä kesäillan hartaus, jossa käsittelin blogissakin esiintynyttä aihetta nauroiko Jeesus.
17.8.06
16.8.06
Yläasteen aloituskirkko
Yläasteen väki kokoontui kirkkoon aloittamaan lukuvuottaan. Mitä sanoisin heille? Lähtökohtani on uskonnontuntien mielekkyys ja samalla aina ajankohtainen kysymys: kun maailmalla soditaan uskonnon tähden, niin onko näille pommi repussaan kulkeville annettu liikaa vai liian vähän uskonnon opetusta? Alla oleva linkki vie toiseen blogiini: saarnatuoliin. Puhe on siellä luettavissa.
Fundamentalisteja
Fundamentalisteja
kirjakysely

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi ja muita kirjoja
Joku ehkä teistä muistaa vanhan sinikantisen humanitas-sarjan ja siinä kirjat: Paul Tournier, Roolimme ja me. Ernest Dimnet, Ajattelemisen taito. Nämä ovat olleet jonkinlainen alku hengellisellä tielläni. Joten niillä lienee elämääni muuttanut vaikutus. Kristinuskoon sisälle minua nuorena ohjasi ehkä parhaiten C. O. Rosenius kirjoituksillaan. Pidin silloin suuresti myös piispa Eino Sormusen Lutherin ajatteluun johdattavasta kirjasta Kerjäläisiä me olemme.
Näiden lisäksi järjen pintakerrosta syvemmälle ovat päässeet mm. kirjat: Juhani Rekola esseet! esim. Jokainen enkeli on pelottava, Kuitenkin Jumala on... Martti Lindqvistin teokset, Tuomo Mannermaa, Kaksi rakkautta, Tapio Saraneva Isä meidän. Juhani Pallasmaa, Maailmassaolon taide (Pallasmaa kirjoittaa arkkitehdin näkökulmasta esimerkiksi siitä, miten meitä ympäröivät tilat vaikuttavat kokemuksen) Andrei Tarkovski, Vangittu aika; Basho, Harhojen maja; Alan Wats, Zen; Jan Kaplinski Olemisen avara hiljaisuus ja Rajalla jota ei ole; Robert Bly, Rautahannu, matka miehuutee; Antti Alhonsaari, Sisätöissä; Henri Nouwen ja Wilfrid Stinissen; Viimeaikaisista kirjoista Johannes Ojansuun teos Pyhyys ja Daniel Nylundin kirja Nauru on vakava asia, avasivat silmiäni ja olen kiitollinen heille siitä.
2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran: edellisiä olen lukenut kynä kädessä. Niitä tulee luettua yleensä edestakaisin.
3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle: Raamattu. Tämän lisäksi, jos mahdollista, ottaisin mukaan virsikirjan ja jonkin tuhottoman paksun ja suuriarkkisen kirjan, jonka valkeat sivut voisi itse täyttää
4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon: Markus Kajon ensimmäistä kirjaa nauroin kirjakaupassa yksinäni ääneen. Listaan on lisättävä kaukoidän ajatusmaailmaan luotaavat teokset, mitkä ovat vähentäneet ryppyotsaisuuttani
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin: en muista.
6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi: Owe Wikström, Johdatus induktiiviseen teologiaan.
7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu: Opiskeluaikana oli pakko lukea jotakin. Tuskastuttavan pitkäveteinen oli Richard Swinburnen tapa kirjoittaa uskonnonfilosfiaa: vatvoi vaikeita käsitteitä sivukaupalla pääsemättä asiassa yhtään eteenpäin.
8. Yksi kirja, jota luet paraikaa: Owe Wikström Pyhän salaisuus. Kesken on yhtä ja toista muutakin.
9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea: Jono on pitkä, mutta seuraavana on Gerard W. Hughes Pyhän Yllättämä ellei joku kirja kiilaa edelle. Nylundin kirja Nauru on vakava asia kiilasi edellisten kirjojen ohi. Lainasin juuri kirjastosta Ilkka Pyysiäisen Synti-kirjan.
10. Yksi kirja, jota käytät muuhun kuin lukemiseen tai katselemiseeen: Kun lapsemme oli pieni, korotimme patjaa kirjalla toisesta päästä. En vain muista mikä kirja pääsi tärkeään tehtävään.
15.8.06
Runotorstai - taudinkantaja
taudinkantaja
Inho valuu sieraimista sisään
ja alan täyttyä kuin pullo -
vatsa, keuhkot, kurkku
pidätän hengitystä
ei kai tuon ihmismöykyn
kuoleminen tartu minuun.
Haavat erittävät visvaa
Ja pää harhaisia ajatuksia
kun vain äkkiä vaihdan lakanan,
niin pääsen tästä kirotusta huoneesta
Inho valuu sieraimista sisään
ja alan täyttyä kuin pullo -
vatsa, keuhkot, kurkku
pidätän hengitystä
ei kai tuon ihmismöykyn
kuoleminen tartu minuun.
Haavat erittävät visvaa
Ja pää harhaisia ajatuksia
kun vain äkkiä vaihdan lakanan,
niin pääsen tästä kirotusta huoneesta
12.8.06
Palvelija väistyy

Väliaikatietona ilmoitan, että toinen autoistamme on menossa vaihtoon. Ekologisina ihmisinä me tarvitsemme siis molemmat auton. Hyvin on auto minua palvellut. Hankin sen Merikarvialla ollessani vuonna 1997. Kilometrejä sillä on toki vielä jäljellä, mutta toisella omistajalla. Autolla on käyttöarvoa ja tunnearvoa. Rahallista arvoa sille ei enää annettu - lanttiakaan. Sellainen maailma on.
9.8.06
Nauroiko Jeesus?
Olen lukenut Daniel Nylundin kirjaa Nauru on vakava asia. Tosin Nylund ei julkaise niitä kirjoina. Ne on netissä ja ns. ystäväkirjeinä. Suosittelen tutustumista hänen elämäänsä ja ideaansa: Ystävyyden majatalo.
Oli mielenkiintoista huomata, että otsikon kysymykseen meillä on Suomessa kaksi vastakkaista vastausta. Kirkon palkittu pyhien asioiden popularsoija Jaakko Heinimäki laittaa kirjassaan Pyhä nauru. Kirjoituksia uskonnosta ja huumorista Jeesuksen nauramaan vatsa hytkyen. Heinimäki kirjoittaa yleensä hyvin ja hauskalla tavalla. Mutta Daniel kykenee purkamaan koko nauramisen kulttuuria syvällisemmin kuin Heinimäki. Heinimäki omalle roolilleen uskollisella tavalla haluaa kirjoittaa naurusta niin, että lukijakin saa nauraa ja hymyillä. Nylund ei yritä naurattaa, vaikka hän joitakin vitsejä kirjassaan kertookin. Aina ja kaikelle ei tarvitse nauraa. Ihmisen nauruun varsinkin liittyy piirteitä, jotka eivät naurata. Nylund paljastaa, ettei naurun takana aina ole viattomia vaikutteita. Tätä verhoa Heinimäellä ei ole tarvetta raottaa, kun itse on ottanut koomikon roolin.
Nylundin Jeesus ei naura. Vaikka kaikki muut maailmassa nauraisivatkin, Jeesus ei naura - ainakaan sitä naurua, joka on meille ihmisille tavallista: naramme jollekin, jonkun kustannuksella. Tavallisesti meidän naurussa joku jää uhriksi. Ei Jeesus tosikko ollut. Mutta mihin rooliin me tarvitsemme nauravan Jeesuksen? Tarviiko minun nauramiseni puolustuksekseen sen, että Jeesuskin nauroi. Jeesuksen nauramattomuus ei tarvitse olla toimintaohje minulle.
Yritämmekö perustella nauramisella hänen inhimillisyyttään? Nylundin kirjoitus on kokonaan lukemisen arvoinen. Lainaan yhden kohdan: "Ehkä Jeesus ei todistanut inhimillisyyttään nauramalla, vaan antautumalla naurunalaiseksi. Se paljasti hänen ihmisyydestään ja meidän ihmisyydestämme paljon enemmän."
Evankeliumeissa ei ole mainintaa Jeesuksen nauramisesta, mutta siitä on todisteita, että hänelle naurettiin. Evankeliumit tosin kirjaavat pienen osan Jeesuksen elämästä.
Mutta koko sitä naurun historian taustaa vasten, missä naurusta (laughter) tulee kohteensa silpomista (slaughter), Nylundin vastaus kysymykseen, nauroiko Jeesus, on uskottavampi.
"Jeesus tuli kolmen vuoden julkisen toimintansa aikana liian tietoiseksi tavallista arkea hallitsevasta väkivallan dynamiikasta nähdäkseen siinä mitään koomista ulottuvuutta... Hän eli liian lähellä uhriutta vaativan naurun ydintä voidakseen tai halutakseen ottaa siitä mitään komiikan tarjoamaa etäisyyttä."
Oli mielenkiintoista huomata, että otsikon kysymykseen meillä on Suomessa kaksi vastakkaista vastausta. Kirkon palkittu pyhien asioiden popularsoija Jaakko Heinimäki laittaa kirjassaan Pyhä nauru. Kirjoituksia uskonnosta ja huumorista Jeesuksen nauramaan vatsa hytkyen. Heinimäki kirjoittaa yleensä hyvin ja hauskalla tavalla. Mutta Daniel kykenee purkamaan koko nauramisen kulttuuria syvällisemmin kuin Heinimäki. Heinimäki omalle roolilleen uskollisella tavalla haluaa kirjoittaa naurusta niin, että lukijakin saa nauraa ja hymyillä. Nylund ei yritä naurattaa, vaikka hän joitakin vitsejä kirjassaan kertookin. Aina ja kaikelle ei tarvitse nauraa. Ihmisen nauruun varsinkin liittyy piirteitä, jotka eivät naurata. Nylund paljastaa, ettei naurun takana aina ole viattomia vaikutteita. Tätä verhoa Heinimäellä ei ole tarvetta raottaa, kun itse on ottanut koomikon roolin.
Nylundin Jeesus ei naura. Vaikka kaikki muut maailmassa nauraisivatkin, Jeesus ei naura - ainakaan sitä naurua, joka on meille ihmisille tavallista: naramme jollekin, jonkun kustannuksella. Tavallisesti meidän naurussa joku jää uhriksi. Ei Jeesus tosikko ollut. Mutta mihin rooliin me tarvitsemme nauravan Jeesuksen? Tarviiko minun nauramiseni puolustuksekseen sen, että Jeesuskin nauroi. Jeesuksen nauramattomuus ei tarvitse olla toimintaohje minulle.
Yritämmekö perustella nauramisella hänen inhimillisyyttään? Nylundin kirjoitus on kokonaan lukemisen arvoinen. Lainaan yhden kohdan: "Ehkä Jeesus ei todistanut inhimillisyyttään nauramalla, vaan antautumalla naurunalaiseksi. Se paljasti hänen ihmisyydestään ja meidän ihmisyydestämme paljon enemmän."
Evankeliumeissa ei ole mainintaa Jeesuksen nauramisesta, mutta siitä on todisteita, että hänelle naurettiin. Evankeliumit tosin kirjaavat pienen osan Jeesuksen elämästä.
Mutta koko sitä naurun historian taustaa vasten, missä naurusta (laughter) tulee kohteensa silpomista (slaughter), Nylundin vastaus kysymykseen, nauroiko Jeesus, on uskottavampi.
"Jeesus tuli kolmen vuoden julkisen toimintansa aikana liian tietoiseksi tavallista arkea hallitsevasta väkivallan dynamiikasta nähdäkseen siinä mitään koomista ulottuvuutta... Hän eli liian lähellä uhriutta vaativan naurun ydintä voidakseen tai halutakseen ottaa siitä mitään komiikan tarjoamaa etäisyyttä."
7.8.06
6.8.06
saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha
saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha
Maailman tunnetuin puhe - vuorisaarna - päättyy talon sortumiseen. Jeesus sijoittaa kuulijansa vertausta käyttäen kahteen ryhmään. He ovat joko järkeviä tai tyhmiä rakentajia. Järkevä rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle.
Minulla oli jo hyvissä ajoin käsitys siitä mihin suuntaan tätä saarnaa kuljetan ja myös hyvin aikaa valmistamiseen. Kuitenkin tuntuu, että jäin tämän saarnan kanssa jumiin. En kyennytkään liikkumaan siinä niin kuin olisin halunnut. Nyt tämä jäi tönköksi ja karkeaksi - siis muodottomaksi, jotenkin ahtaaksi. Sisältökin jäi siksi fraasien toistamiseksi. Olen syönyt liikaa: pää ja sydän on rasvaa täynnä. Ei siellä mikään liiku. Olen pahoillani.
Olen lukenut viimeaikana pari retoriikkaa käsittelevää kirjaa. Jos Jeesuksen puhe on maailman tunnetuin puhe, onko se arvioitavissa retoriikan sääntöjen mukaan? En ole asiantuntija. Teen vain joitakin huomioita.
- Puheensa aluksi Jeesus huomioi hyvin kuulijakuntansa: Köyhiä ja nälkäisiä rääsyläisiä, kaikkensa menettäneitä - hän julistaa heitä autuaiksi. Hätkähdyttävä aloitus, jolla voittaa kuulijoiden mielenkiinto ja sympatiat puolelleen.
- Jeesuksen asia käsittelee erityisesti Jumalan lain tulkintaa. Siinä tämä lempeyden esikuva ehkä odotuksista poiketen kiristää ruuvia niin että poksahtaa. Merkittävää on, että Jeesus perustelee argumenttinsa yksin omaan valtaansa vedoten. Siinä hän poikkeaa kaikista muista puhujista. "Olette kuulleet sanotuksi ... mutta minä sanon teille"
- Jeesus ei huumorilla kosiskele kansaa puolelleen. Papit laukovat vitsejä, Jeesuksen ei tarvinnut. Hänen sanoissaan oli vetovoimaa ilmankin.
- Puheen loppu jättää kuulijat vahvan tunteen valtaan. Ihmisen ikuinen kohtalo on riippuvainen suhteesta Jeesukseen. Joko talo kestää viimeisen tuomion tsunamin tai se luhistuu maahan asti - ja ihminen sen mukana.
Olen samanaikaisesti lukenut erittäin mielenkiintoista Daniel Nylundin teosta: Nauru on vakava asia. Taidan tehdä siitä seuraavan kirjoituksen. Nylundin oivaltavia ja oppineita kirjoituksia löytyy netistä Ystävyyden majatalo
Maailman tunnetuin puhe - vuorisaarna - päättyy talon sortumiseen. Jeesus sijoittaa kuulijansa vertausta käyttäen kahteen ryhmään. He ovat joko järkeviä tai tyhmiä rakentajia. Järkevä rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle.
Minulla oli jo hyvissä ajoin käsitys siitä mihin suuntaan tätä saarnaa kuljetan ja myös hyvin aikaa valmistamiseen. Kuitenkin tuntuu, että jäin tämän saarnan kanssa jumiin. En kyennytkään liikkumaan siinä niin kuin olisin halunnut. Nyt tämä jäi tönköksi ja karkeaksi - siis muodottomaksi, jotenkin ahtaaksi. Sisältökin jäi siksi fraasien toistamiseksi. Olen syönyt liikaa: pää ja sydän on rasvaa täynnä. Ei siellä mikään liiku. Olen pahoillani.
Olen lukenut viimeaikana pari retoriikkaa käsittelevää kirjaa. Jos Jeesuksen puhe on maailman tunnetuin puhe, onko se arvioitavissa retoriikan sääntöjen mukaan? En ole asiantuntija. Teen vain joitakin huomioita.
- Puheensa aluksi Jeesus huomioi hyvin kuulijakuntansa: Köyhiä ja nälkäisiä rääsyläisiä, kaikkensa menettäneitä - hän julistaa heitä autuaiksi. Hätkähdyttävä aloitus, jolla voittaa kuulijoiden mielenkiinto ja sympatiat puolelleen.
- Jeesuksen asia käsittelee erityisesti Jumalan lain tulkintaa. Siinä tämä lempeyden esikuva ehkä odotuksista poiketen kiristää ruuvia niin että poksahtaa. Merkittävää on, että Jeesus perustelee argumenttinsa yksin omaan valtaansa vedoten. Siinä hän poikkeaa kaikista muista puhujista. "Olette kuulleet sanotuksi ... mutta minä sanon teille"
- Jeesus ei huumorilla kosiskele kansaa puolelleen. Papit laukovat vitsejä, Jeesuksen ei tarvinnut. Hänen sanoissaan oli vetovoimaa ilmankin.
- Puheen loppu jättää kuulijat vahvan tunteen valtaan. Ihmisen ikuinen kohtalo on riippuvainen suhteesta Jeesukseen. Joko talo kestää viimeisen tuomion tsunamin tai se luhistuu maahan asti - ja ihminen sen mukana.
Olen samanaikaisesti lukenut erittäin mielenkiintoista Daniel Nylundin teosta: Nauru on vakava asia. Taidan tehdä siitä seuraavan kirjoituksen. Nylundin oivaltavia ja oppineita kirjoituksia löytyy netistä Ystävyyden majatalo
5.8.06
Kuvamerkintöjä
Kuvamerkintöjä
Kimmo sanoi käyttäneensä Blog This! painiketta. Mikä ihmeen "Blog This!" Mutta löysinpä minäkin sen tuolta ylhäältä. Näppärä apu. Kiitos Kimmolle. Ehkä käytte hänen sivullaan.
Kimmo sanoi käyttäneensä Blog This! painiketta. Mikä ihmeen "Blog This!" Mutta löysinpä minäkin sen tuolta ylhäältä. Näppärä apu. Kiitos Kimmolle. Ehkä käytte hänen sivullaan.
3.8.06
runotorstai - matka
Matka tuntemattomaan
Työmatka ei ole matka.
Lähde maastasi
Kotimatka ei ole matka.
asuinsijoiltasi ja isäsi kodista
Matka tuntemattomaan,
siihen maahan,
jossa kartta ei tuo turvaa,
jonka minä sinulle osoitan.
se on Matka,
Minä teen sinusta suuren kansan.
mikä kysyy luottamusta,
Abraham lähti.
että matkalla on tarkoitus.
Lähdetkö sinä
matkalle yli pyhän rajan,
koskemattomille seuduille
sinne missä sandaalit riisutaan
minne ihminen
ei kutsumatta
voi mennä
Työmatka ei ole matka.
Lähde maastasi
Kotimatka ei ole matka.
asuinsijoiltasi ja isäsi kodista
Matka tuntemattomaan,
siihen maahan,
jossa kartta ei tuo turvaa,
jonka minä sinulle osoitan.
se on Matka,
Minä teen sinusta suuren kansan.
mikä kysyy luottamusta,
Abraham lähti.
että matkalla on tarkoitus.
Lähdetkö sinä
matkalle yli pyhän rajan,
koskemattomille seuduille
sinne missä sandaalit riisutaan
minne ihminen
ei kutsumatta
voi mennä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)