Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa. Tässä lauseessa on yhdistetty kaksi voimakasta kuvaa: lapset ja linnut. Lapsella sielun lintu ei ole vielä pahasti haavoittunut. Sen siipi ei ole maassa, vaan lapsen siivin pystyy vielä lentämään.
Edelliseen taustaan nähde uutinen muuttolintujen rajusta vähenemisestä tekee surulliseksi: "Tutkijat ovat huolissaan kaukaa Afrikasta Eurooppaan muuttavien muuttolintujen määrän rajusta vähenemisestä. Tutkituista lajeista yli puolen kannat olivat vähentyneet tai kadonneet monissa osissa Eurooppaa." Tämä on Ylen nettisivulta.
Onko niin, että myös maapallon siipi on maassa - ei vain ihmisen?
31.5.06
30.5.06
Viettäkäämme viimeistä päivää
"Jos huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istuttaisin omenapuun." Tämä kuuluisa lause on sijoitettu Lutherin suuhun vaikka hänen suustaan se tuskin on karannut. Minä en lukeudu Kekkilän multasormisiin miehiin - siitä huolimatta, että puutarhanhoito on niitä elämän suuria asioita. Puu jää istuttamatta, vaikka ymmärrän teon vertauskuvallisen voiman.
Jos olisi tiedossa, että huomenna kymppiuutisten jälkeen euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy maahan, mitä sinä tekisit? (oletetaan myös, että Bruce Willis ja muut öljynporaajat eivät ole pelastamassa maailmaa) Miten käyttäisit viimeisen vuorokauden? Mikä siinä vaiheessa nousee tärkeäksi?
Yhteiskunta menisi sekaisin. Mitkään palvelut eivät pelaisi, koska ketään ei kiinnostaisi ammattiin liittyvät asiat. Jos vanhainkodin vanhukselta jäisi vaipat vaihtamatta, kukaan ei piittaisi, jos joku jäisi hissiin jumiin, kukaan ei tulisi auttamaan, sillä kuollaanhan tässä kuitenkin.
Mutta oletetaan, että tilanne säilyisi jotakuinkin ennallaan ja sinulla olisi vain huominen.
Onko tärkeää silloin viimeinen ateria, niin kuin kuolemaantuomitulla. Onko tarve ripittäytyä, mihin edelliselle henkilölle myös annetaan mahdollisuus? Viimeinen savuke on myös kuolemaantuomitun toivelistalla. Töyssytätkö pääsi täyteen viinaa, koska humala on olotiloista paras. Joutuisitko paniikkiin ja huutaisit hysteerisenä?
Luulen, että siinä tilanteessa tärkeää olisi saada viettää aika läheistensä kanssa ilman ihmeellisempiä juttuja. Ehkä Raamattua - evankeliumeita lukisin. Ehkä miettisin miten voisin toimia niin, että tyttäremme ei tarvitsisi pelätä. Tärkeäksi tulee kai siis sovinto itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Mutta tiedä häntä, olisiko tunnelma jotenkin kireä. Millään kevyellä vitsillä ei laukaista tilannetta. Torsti Lehtinen on muistaakseni sanonut kuolemaa kaikkein suurimmaksi humoristiksi. Harva se olisi, joka silloin nauraa. Parasta tässä kaikessa on se, että ei ole yhtäkään amerikkalaista tuottajaa tai ohjaajaa, joka tekee tapahtumasta patriottisen action-leffan. Pitäisikö Tarja Halonen retorisesti mallikelpoisen puheen kansalaisille? Pääministerin sormimerkki olisi jokatapauksessa paikallaan. (meni jo vähän aiheen sivuun)
Monissa toimituskeskusteluissa kuulen, että tuolla meteoriitilla on nimi: syöpä. Sen edellä on kuurosateita, mutta isoin rysäys tulee kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Näissä tapauksissa melkein poikkeuksetta on haluttu jatkaa elämää normaalilla tavalla. Kukaan ei ole pistänyt ranttaliksi. Hiljaisuudessa ja läheisten saattamana matkaa tehdään. Läheisille se ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikkein vaikeimmat askeleet ovat ne, jotka kulkevat kuolevan vuoteelle. Miten lohdutat kuolevaa?
Elämän arvoja on hyvä toki miettiä, vaikka ei huomenna kuolisikaan.
Jos olisi tiedossa, että huomenna kymppiuutisten jälkeen euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy maahan, mitä sinä tekisit? (oletetaan myös, että Bruce Willis ja muut öljynporaajat eivät ole pelastamassa maailmaa) Miten käyttäisit viimeisen vuorokauden? Mikä siinä vaiheessa nousee tärkeäksi?
Yhteiskunta menisi sekaisin. Mitkään palvelut eivät pelaisi, koska ketään ei kiinnostaisi ammattiin liittyvät asiat. Jos vanhainkodin vanhukselta jäisi vaipat vaihtamatta, kukaan ei piittaisi, jos joku jäisi hissiin jumiin, kukaan ei tulisi auttamaan, sillä kuollaanhan tässä kuitenkin.
Mutta oletetaan, että tilanne säilyisi jotakuinkin ennallaan ja sinulla olisi vain huominen.
Onko tärkeää silloin viimeinen ateria, niin kuin kuolemaantuomitulla. Onko tarve ripittäytyä, mihin edelliselle henkilölle myös annetaan mahdollisuus? Viimeinen savuke on myös kuolemaantuomitun toivelistalla. Töyssytätkö pääsi täyteen viinaa, koska humala on olotiloista paras. Joutuisitko paniikkiin ja huutaisit hysteerisenä?
Luulen, että siinä tilanteessa tärkeää olisi saada viettää aika läheistensä kanssa ilman ihmeellisempiä juttuja. Ehkä Raamattua - evankeliumeita lukisin. Ehkä miettisin miten voisin toimia niin, että tyttäremme ei tarvitsisi pelätä. Tärkeäksi tulee kai siis sovinto itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Mutta tiedä häntä, olisiko tunnelma jotenkin kireä. Millään kevyellä vitsillä ei laukaista tilannetta. Torsti Lehtinen on muistaakseni sanonut kuolemaa kaikkein suurimmaksi humoristiksi. Harva se olisi, joka silloin nauraa. Parasta tässä kaikessa on se, että ei ole yhtäkään amerikkalaista tuottajaa tai ohjaajaa, joka tekee tapahtumasta patriottisen action-leffan. Pitäisikö Tarja Halonen retorisesti mallikelpoisen puheen kansalaisille? Pääministerin sormimerkki olisi jokatapauksessa paikallaan. (meni jo vähän aiheen sivuun)
Monissa toimituskeskusteluissa kuulen, että tuolla meteoriitilla on nimi: syöpä. Sen edellä on kuurosateita, mutta isoin rysäys tulee kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Näissä tapauksissa melkein poikkeuksetta on haluttu jatkaa elämää normaalilla tavalla. Kukaan ei ole pistänyt ranttaliksi. Hiljaisuudessa ja läheisten saattamana matkaa tehdään. Läheisille se ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikkein vaikeimmat askeleet ovat ne, jotka kulkevat kuolevan vuoteelle. Miten lohdutat kuolevaa?
Elämän arvoja on hyvä toki miettiä, vaikka ei huomenna kuolisikaan.
29.5.06
koti-isäilyä
Nyt on tyttö laitettu nukkumaan ja voi hetken hengähtää. Vaimo on ollut kesätöissä ja kotiin tultuaan sanoi puolileikillään tahtovansa kotiäidiksi. Olen ollut tänään koti-isänä ja ihmettelen kuinka kotiäidit ja koti-isät oikein kestävät sitä myllytystä.
Jos töissä tapaakin vaikeita asiakkaita, heidän kanssaan saa asiat ennen pitkää hoidettua. Lapsi ei päästä vapaalle, ennen kuin hän nukahtaa. Tiedän, että kaikki moralistit nyt nostavat sormeaan ja kauhistelevat: ei asiakassuhde ja suhde lapseen ole rinnastettavissa. Ei olekaan, mutta väsymys on. Ja niinhän monet kotiäidit valittavat miehillensä, että nämä eivät ymmärrä, kuinka raskasta lapsen kanssa on touhuta.
Kun tänään laitoin tyttöä päiväunille, arvatkaa olinko itse unen tarpeessa? Olimme molemmat kaksi tuntia täydessä horroksessa. Erona oli vain se, että tytöllä oli herätessä pää hiestä märkä ja minulla tukka muuten vain sekaisin.
Jos töissä tapaakin vaikeita asiakkaita, heidän kanssaan saa asiat ennen pitkää hoidettua. Lapsi ei päästä vapaalle, ennen kuin hän nukahtaa. Tiedän, että kaikki moralistit nyt nostavat sormeaan ja kauhistelevat: ei asiakassuhde ja suhde lapseen ole rinnastettavissa. Ei olekaan, mutta väsymys on. Ja niinhän monet kotiäidit valittavat miehillensä, että nämä eivät ymmärrä, kuinka raskasta lapsen kanssa on touhuta.
Kun tänään laitoin tyttöä päiväunille, arvatkaa olinko itse unen tarpeessa? Olimme molemmat kaksi tuntia täydessä horroksessa. Erona oli vain se, että tytöllä oli herätessä pää hiestä märkä ja minulla tukka muuten vain sekaisin.
28.5.06
kaksi kirjaa
Kesän tuntua on tänään pikkusateista huolimatta koettu. Nurmikonleikkuu on päässyt alkuun. Koko pihaa en saanut vielä parturoitua, mutta hyvän osan kuitenkin. Samoin ulkogrillillä on paistettu makkaraa.
Minulla on mieluisa tehtävä. Sain lahjakortin kirjakauppaan. Kutkuttava tilanne. Voin valita kaksi kolmenkympin kirjaa.
Minulla on mieluisa tehtävä. Sain lahjakortin kirjakauppaan. Kutkuttava tilanne. Voin valita kaksi kolmenkympin kirjaa.
27.5.06
Painava höyhen
Haluaisin kotisivulleni höyhenelle selkeämmän ja kevyemmän rakenteen. En vain tiedä mitä tai miten tehdä. En myöskään tiedä mitä oikeastaan haluaisin. Olen kerännyt kotisivulle pääasiassa työssä pitämiäni erilaisia puheita. Puheiden määrä on kasvanut niin runsaaksi, että hakeminen on joskus vaikeaa.
Saarnasivua helpottaa se, että järjestys on vuosikertojen ja pyhäpäivän nimen mukaan. Mutta esimerkiksi päivänavauksissa ei ole mitään logiikkaa. Olen niitä sijoittanut sinne sitä vauhtia, kun olen puheita pitänyt. Jonkinlainen tietokantamuoto on ehkä ratkaisu. En vain tunne tietokonemaailmaa niin paljon, että osaisin etsiä oikeita asioita. Tärkeää olisi nähdä esimerkkejä hyvistä ja toimivista sivuista, joissa perusratkaisut olisivat omalta kannalta hyödyllisiä.
Saarnasivua helpottaa se, että järjestys on vuosikertojen ja pyhäpäivän nimen mukaan. Mutta esimerkiksi päivänavauksissa ei ole mitään logiikkaa. Olen niitä sijoittanut sinne sitä vauhtia, kun olen puheita pitänyt. Jonkinlainen tietokantamuoto on ehkä ratkaisu. En vain tunne tietokonemaailmaa niin paljon, että osaisin etsiä oikeita asioita. Tärkeää olisi nähdä esimerkkejä hyvistä ja toimivista sivuista, joissa perusratkaisut olisivat omalta kannalta hyödyllisiä.
blogimeri
Olen vajaan kuukauden tutustunut blogien ihmeelliseen maailmaan. Ensituttavuuden perusteella tämä maailma näyttää niin rajattomalta, että ahdistun. Kaikkia blogeja ei voi lukea eikä tarvitse. Vielä vähemmän niitä kaikkia voi kommentoida. Tekstiä, ajatuksia on niin tuhottoman paljon. Yhden eliniän voisi viettää tämän rajattomuuden keskellä ja silti olisi vain raapaissut pintaa. On siis tehtävä valintoja oman ajankäytön suhteen.
Olenko itsekäs ja kirjoittelen vain omia juttujani vai vierailenko muita sivuja lukemassa ja kommentoimassa? Sitten pitäisi vielä olla aikaa kaikkeen muuhun. Sanoinkin jo ahdistuvani.
'Osallistuminen' vain papilliseen monologiin ei ole viisasta. Luotan siihen, että ajan myötä asiat etenevät kuten pitääkin, sopusointu löytyy ja ahdistus vähenee.
Olenko itsekäs ja kirjoittelen vain omia juttujani vai vierailenko muita sivuja lukemassa ja kommentoimassa? Sitten pitäisi vielä olla aikaa kaikkeen muuhun. Sanoinkin jo ahdistuvani.
'Osallistuminen' vain papilliseen monologiin ei ole viisasta. Luotan siihen, että ajan myötä asiat etenevät kuten pitääkin, sopusointu löytyy ja ahdistus vähenee.
26.5.06
25.5.06
Mitä on naamarin takana
Yhtye Lordin jäsenet ovat hyvin pelanneet korttinsa. He haluavat näyttää julkisuudelle vain naamionsa, mutta pysyä sen takana piilossa. - Voi olla että kysymys on taitavasta mainostempusta.
Eräs kaveri vertasi lehtien kuvahäväistystä Muhammedskandaaliin. Oivallus on rajuudessaan puhutteleva. Sillä kohun mittakaava Suomessa on melkoinen. Olemmeko jonkin pyhäinhäväisyn äärellä? Suomalaiset tiedotusvälineet ovat pääasiassa kunnioittaneet bändin jäsenten toivomusta säilyä tuntemattomana suurelle yleisölle. Miksi? Ei ole mielestäni millään tavalla moraalisesti ala-arvoista näyttää euroviisuvoittajien kasvoja.
Toki bändin jäsenillä jälleen on oma näkemyksensä asiasta ja varmasti on fiksua toimia sen mukaan pelkästä ystävällisyydestä heitä kohtaan. Mutta kohu joka tästä paljastuksesta nousi osoittaa takana olevan muitakin intressejä kuin vain yksityisyyden suojelu. Kohtalaisen pienestä asiasta kuitenkin on kysymys.
Mitä ihmiset oikeastaan haluavat nähdä? He haluavat kai varmistaa, onko yhtyeen jäsenillä oikeasti riittävää katu-uskottavuutta pukea väkivaltaa, voimaa ja kuolemaa tihkuvat rooliasut päälle – vai paljastuuko alta joku hintelä ja itsestään epävarma pelkuri, joka ei pärjää ilman tätä rooliasuaan. Löytyykö voimaa yhtään naamarin takaa.
Voimaa tänä päivänä yritetään hakea ja paljon. Kiroilemalla sitä on ennen saanut ja väkijuomaa nauttimalla. Heikko ei saa olla – jos on, sitä ei missään nimessä sitä saa näyttää. Kun edelliset eivät aina tehoa tai niitä ei voi käyttää, ulkoista tehostetta on hankittava muilla keinoin. Keskeytin ammattikoulun aikanaan melko äkillisesti. Jotta sain riittävästi rohkeutta astua opetajien eteen, pukeuduin mustaan nahkatakkiin. Naamaria minulla ei kuitenkaan ollut.
Eräs kaveri vertasi lehtien kuvahäväistystä Muhammedskandaaliin. Oivallus on rajuudessaan puhutteleva. Sillä kohun mittakaava Suomessa on melkoinen. Olemmeko jonkin pyhäinhäväisyn äärellä? Suomalaiset tiedotusvälineet ovat pääasiassa kunnioittaneet bändin jäsenten toivomusta säilyä tuntemattomana suurelle yleisölle. Miksi? Ei ole mielestäni millään tavalla moraalisesti ala-arvoista näyttää euroviisuvoittajien kasvoja.
Toki bändin jäsenillä jälleen on oma näkemyksensä asiasta ja varmasti on fiksua toimia sen mukaan pelkästä ystävällisyydestä heitä kohtaan. Mutta kohu joka tästä paljastuksesta nousi osoittaa takana olevan muitakin intressejä kuin vain yksityisyyden suojelu. Kohtalaisen pienestä asiasta kuitenkin on kysymys.
Mitä ihmiset oikeastaan haluavat nähdä? He haluavat kai varmistaa, onko yhtyeen jäsenillä oikeasti riittävää katu-uskottavuutta pukea väkivaltaa, voimaa ja kuolemaa tihkuvat rooliasut päälle – vai paljastuuko alta joku hintelä ja itsestään epävarma pelkuri, joka ei pärjää ilman tätä rooliasuaan. Löytyykö voimaa yhtään naamarin takaa.
Voimaa tänä päivänä yritetään hakea ja paljon. Kiroilemalla sitä on ennen saanut ja väkijuomaa nauttimalla. Heikko ei saa olla – jos on, sitä ei missään nimessä sitä saa näyttää. Kun edelliset eivät aina tehoa tai niitä ei voi käyttää, ulkoista tehostetta on hankittava muilla keinoin. Keskeytin ammattikoulun aikanaan melko äkillisesti. Jotta sain riittävästi rohkeutta astua opetajien eteen, pukeuduin mustaan nahkatakkiin. Naamaria minulla ei kuitenkaan ollut.
Neuvoja puujalalle
Sain viestin sähköpostiini tästä blogista, että siinä jotkin asetukset estivät kommenttien kirjoittamisen. Toivon asian nyt korjaantuneen. Minusta oli erittäin ystävällistä ja huomaavaista, että hän näki vaivan kirjoittaa minulle asiasta. Pistä hyvä kiertämään - tällainen elokuvakin on olemassa. Nyt olisi minun vuoroni tehdä jotakin hyvää.
Olen tänään jotakin jo tehnytkin. Mutta siitä koitui hyvää perheelleni - ja siis samalla itselleni. Vein peräkärryllisen oksia kaatopaikalle. Harjavallassa on käytöstä poistettu kaatopaikka, jonne voi kuitenkin viedä haravointi- ja puutarhajätettä. Aikaisemmin keväällä olen vienyt sinne pihaltamme noin seitsemän jätesäkillistä männyn neulasia. Nyt on pensasaitaa vähän kevennetty ja muutakin siistimistä tehty.
Tarkkasilmäiset huomasivat, että se peijoonan pappi on tehnyt pyhätöitä. Puolustukseksi sanottakoon, että olimme koko perhe jumalanpalveluksessa - olohuoneessa television välityksellä. Kolmivuotias tyttäremme tosin ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lapsikuoron laulamista hän kyllä tuli ihastelemaan.
Siitä tuli mieleeni, että minulla on huomenna lasten aamukirkko enkä ole paljon sitä vielä miettinyt.
Haa. Kerronpa vielä yhden kohdan saamastani postista. Kirjoittaja ihmetteli, miksei meillä luterilaisilla ole yhtä hienoja juhlia kuin ortodokseilla, kuten Johannes Kastajan pään kolmannen löytämisen juhla. Mielikuva, mikä minulle tästä pään löytämisestä tulee on seuraava. Ajatelkaa riemullista löytäjää, joka tanssien karkeloi ja tvistaa Johanneksen pää kainalossaan. Voi sitä riemua ja meininkiä! Vastastaukseni ihmetteliljälle oli luvattoman niukkasanainen, mutta toivoin, että meillä joskus voisi olla yhtä hauska juhla kuten: Lutherin kuudes haudassa kääntymisen juhla.
Olen tänään jotakin jo tehnytkin. Mutta siitä koitui hyvää perheelleni - ja siis samalla itselleni. Vein peräkärryllisen oksia kaatopaikalle. Harjavallassa on käytöstä poistettu kaatopaikka, jonne voi kuitenkin viedä haravointi- ja puutarhajätettä. Aikaisemmin keväällä olen vienyt sinne pihaltamme noin seitsemän jätesäkillistä männyn neulasia. Nyt on pensasaitaa vähän kevennetty ja muutakin siistimistä tehty.
Tarkkasilmäiset huomasivat, että se peijoonan pappi on tehnyt pyhätöitä. Puolustukseksi sanottakoon, että olimme koko perhe jumalanpalveluksessa - olohuoneessa television välityksellä. Kolmivuotias tyttäremme tosin ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lapsikuoron laulamista hän kyllä tuli ihastelemaan.
Siitä tuli mieleeni, että minulla on huomenna lasten aamukirkko enkä ole paljon sitä vielä miettinyt.
Haa. Kerronpa vielä yhden kohdan saamastani postista. Kirjoittaja ihmetteli, miksei meillä luterilaisilla ole yhtä hienoja juhlia kuin ortodokseilla, kuten Johannes Kastajan pään kolmannen löytämisen juhla. Mielikuva, mikä minulle tästä pään löytämisestä tulee on seuraava. Ajatelkaa riemullista löytäjää, joka tanssien karkeloi ja tvistaa Johanneksen pää kainalossaan. Voi sitä riemua ja meininkiä! Vastastaukseni ihmetteliljälle oli luvattoman niukkasanainen, mutta toivoin, että meillä joskus voisi olla yhtä hauska juhla kuten: Lutherin kuudes haudassa kääntymisen juhla.
24.5.06
Kirjoja kirjastosta vai kirjakaupasta
Seurakunnassamme oli tänään kirjamyyntinäyttely. Kuulun niihin ihmisiin, jotka viihtyvät kirjojen parissa. Mukavin harrastukseni opiskeluaikana Helsingissä oli kiertää antikvariaatteja. Täällä päin divareita ei ole. Parhaat divarit teologin kannalta on Helsingissä. Miksi kirjojen hinnat pitää olla niin kovat ja korkeat. Mielestäni 20 on sopiva hinta kirjasta kuin kirjasta. Yli kolmenkympin ja neljänkympin kirjat ovat ryöstöä. Näitä ryöstöhintaisia kirjoja on varsinkin teologisella alalla. Teologit tunnetusti tarvitsevat paljon kirjoja. He yleensä lukevat paljon ja hankkivat itselleen käsikirjaston. Ja kun täällä landella divareita ei ole, kirjat on hankittava pääasiassa uusina.Mutta ostappa sitten kirjoja tuohon neljänkympin hintaan.
On asialla hyväkin puolensa. Kirjan hankintaa joutuu harkitsemaan. Heräteostoksena sellaista ei juuri tee. Onko se kirjakauppiaan etu. Ei ole. Jos kirjat olisivat halvempia. Heräteostoksina tulisi ostettua paljon turhaakin kirjaa, jotka antikvariaattien kautta pääsisivät uudelleen kiertoon. Sellaisessa yhtälössä voittaisivat kaikki.
On asialla hyväkin puolensa. Kirjan hankintaa joutuu harkitsemaan. Heräteostoksena sellaista ei juuri tee. Onko se kirjakauppiaan etu. Ei ole. Jos kirjat olisivat halvempia. Heräteostoksina tulisi ostettua paljon turhaakin kirjaa, jotka antikvariaattien kautta pääsisivät uudelleen kiertoon. Sellaisessa yhtälössä voittaisivat kaikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
