Puujalka ei kolistele konetta

Työt kutsuu...

toivepappi?

Minulla on ystävä, joka noin kerran vuodessa käy luonamme kylässä. Jossakin vaiheessa hän etsii kirjahyllystäni tietyn kirjan ja sieltä tietyn sivun. Siinä on eräänlainen pappisihanne. Vastaako kuva myös sinun käsitystäsi siitä, minkälainen seurakunnan paimen voisi olla?

Kirjan kuvateksti kuuluu käännettynä suurinpiirtein seuraavasti: Ouzoa kahdelle. Kreikkalainen ortodoksipappi on myös seurakuntalaistensa ystävä ja naapuri, varsinkin maaseudulla. Hän voi rentoutua ja keskustella sadosta heidän kanssaan opetettuaan heidän lapsiaan koulussa tai hoidettuaan omaa pientä maapalstaansa.

Juhannuksen jälkeen

Juhannuksen tienoilla olimme vähän kotoakin poissa. Kuvasa nöpö mummilan lyhyellä paratiisin polulla.

Juhannussaarna luettavissa sekä saarnatuoliblogista että kotisivulta Kukka vai hedelmä?.

Saarnassa tuo runotorstain hedelmä-aihe ei päästänyt otteestaan, vaan se tulla lurpsahti mukaan. Kokonaisuutena saarna ei ole parhaasta päästä, mutta tuossa kukka ja hedelmäaiheessa saattaa olla jatkopohdiskelun aihetta.

Toinen runo torstaille

Jokainen hedelmä
on paratiisin
viimeinen

Jokaisen hedelmän
syömme varkain
Ja salaa

Kunnes raottuu
verho Isän
sydämeen

Se rakkautta,
rakkautta
se palaa

Runotorstai - hedelmä

Vasta kauneutensa menettämällä
kasvaa hedelmää

Jokainen terälehti putoaa
ja hedelmän saa toinen

Se on luonnon laki
Adam

Kaikella on aikansa

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Ps 55:23

Ylemmässä kuvassa on aikuisen suru ja alemmassa lapsen huolettomuus. Leikkauspiste ja yhdistävä tekijä kuvissa on Herra, josta psalmi puhuu.

Rukouskirja - for dummies

Minulla on tulitikkuaskin kokoinen rukouskirja anopilta lainassa.

Muutamia Ajatuxia Ja Rukouxia,
Jumalan Sanast yxinkertaisill Ihmisill ja Lapsille asetettu.

Kirja on painettu Turussa 1825.

Pyhäin Engelein warjelluxest
Psalm. 34. HERran Engeli piirittä niitä, kuin händä pelkäwät

O HERra Jumala! että sinä olet asettanut sinun pyhän Engelis, minun warjeluxexeni, joka yötä ja päivä minun tygönäni on, anna armos, että minä sanois, töis ja käytöxisäni, minuni niin asettaisin, että se sama sinun Engelis ei ikään minust erkanis, anna, että hän lakkaamat minun tykönän olis, warjele minua kaikis minun teisäni ja käymisesäni, kaikkena minun elinaikanan ja minun kuolema hetkelläin, saata minun sieluni Abrahamin helmaan, ja Jumalan uloswalittuin joukkoon, jotka weisaavat: pyhä, pyhä HERralle lakkaamat, saman sinun rakkaan Poikas JEsuxen Christuxen kautta, Amen.

Mikä olisi tälle suomenkieliselle tekstille selkosuomennos?

Oi Herra Jumala! Koska olet asettanut pyhän enkelisi varjelemaan minua joka yö ja päivä, anna minulle armosi, että sanani, työni ja käytökseni eivät saisi enkeliäsi minusta erkanemaan, vaan että hän pysyisi aina luonani. Varjele minua kaikilla teilläni, kaikissa tehtävissäni, koko elinaikanani ja kuolemani hetkellä. Saata sieluni Aabrahamin helmaan Jumaan kutsuttujen pyhien joukkoon, jotka lakkaamatta veisaavat Herralle: Pyhä, Pyhä, Pyhä. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Ehkäpä nykyaikaisempaa olisi aloittaa rukous näin: Pyhä Jumala. Sinä olet asettanut enkelisi varjelemaan minua joka hetki, niin yöllä kuin päivällä, anna minulle siksi armosi...

Kosketushistoria

Mainitessani edellä joitakin lapsuuden tavaroita nimeltä - tai niiden puuttumisen, tarkoitukseni ei ollut vain luetella esineitä. Ajatus on siinä, että itselle tärkeät esineet säilyttävät muistoja mukanaan. Ne kertovat haltijastaan myös jotakin. Kerrostalojen asukkina meillä ei varastoitu tavaraa nurkkiin, kun niitä nurkkia oli rajattu määrä eikä komeronkaan kätköihin mahtutnut.

Oma historia säilyy esineissä ja muistot ja merkitykset. Mutta sitten on myös perintötavarat. Kun mummuni joutui luopumaan kodistaan, joitakin hänen esineitään ja tavaroitaan vaihtoi omistajaa alenevassa polvessa. Minä ihastuin yhteen pieneen esineeseen. Se on posliininen (Arabia) ja kooltaan vähän kananmunaa suurempi. En tiedä mikä se on nimeltään, mutta luulen että se on oikeassa käytössä. En tiedä mistä mummu on sen saanut. Mutta tiedän kyllä mistä minä olen sen saanut.

elämä alkoikin aikaisemmin

Mieleen palautui, että minulla on puurasia, jonka olen tehnyt kuudennella luokalla. Taskukellon ostin ensimmäisillä palkkarahoillani vähän ennen kuin menin iltalukioon. Taskukelloa säilytän kyseisessä korurasiassa.

Runotorstain teema: Kädet

Kädet

Likaisissa käsissä
likaista rahaa
valkoinen mies
teki paljon pahaa

sydämeen silloin
nähnyt ei kukaan
kun tuo juudas
sai toisetkin mukaan

puristui nyrkkiin
käsi uhrin jo harmaan
viritti köyden
itkien varmaan

sydämeen silloin ei
nähnyt kai kukaan
ovi kun aukesi
tähtien tupaan


Runotorstain haaste: kädet
href"http://runoruno.vuodatus.net/blog/157578

elämä alkoi lukiossa

Jos käyn läpi omistamiani esineitä - mitä tahansa, on ehkä aika yllättävää, että minulla ei ole mitään lapsuus tai edes kouluvuosiltani tallessa, vain joitakin valokuvia. Kastelahjoja ei ole, ei lapsuuden leikkikaluja, ei koulukirjoja (ei edes lukiosta), ei mitään. Yläasteelle minut liittää rippilahjaksi saatu mummun neuloma villapaita. toiseksi vanhin asia on seinälläni oleva krusifiksi. Ostin sen oikeastaan eräälle lapsuuden ystävälleni lahjaksi (hän oli tullut rippikoulussaan uskoon) - minä en ollut uskossa, mutta ajattelin häntä sellaisen lahjan kiinnostavan. Lahja jäi hänelle antamatta, mutta minulle siitä on tullut tärkeä kapistus. Kristus on siunannut minua jo ennen kuin häntä olen tuntenut. Ensimmäisen Raamattunikin ostin ennen kuin tulin uskoon (sitä minulla ei valitettavasti enää ole - siis sitä Raamattua). Ajattelin, että tosi kova jätkä voi omistaa sellaisen ja tutustua siihen viileän harkitsevasti. Sitten lukioikäisestä alkaen minua on seurannut kaksi sarvikuonoa. Ostin ne kehitysmaakaupausta.

Jos siis arvioin elämääni henkilökohtaisten tavaroiden kautta, se alkoi vasta lukiossa.

Isä puhelee vaan

Elämän perustavat asiat näyttävät olevan sangen vaikeita. Eilen sain siitä opetuksen. Olin nostanut nöpön istumaan huonosti ja se sattui vähän. "Isä pyytää nyt anteeksi", hän sanoi. Tajusin tilanteen ja koitin tehdä sen kaiken taiteen sääntöjen mukaan.

- Anna anteeksi. isä on pahoillaan, isä ei tarkoittanut, se oli vahinko...
- Vastaus: isä ei pyytänyt anteeksi.
- Mitä!? Minähän pyysin anteeksi.
- Isä ei pyytänyt anteeksi. Isä puhelee vaan.

Salamanisku sydämeen asti. Isä puhelee vaan. Todellakin. Tuo tapahtuma jos jokin on vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Pitää antaa toiselle mahdollisuus vastata. On tämä elämää, että 3-vuotias opettaa pappia perusasioissa. Uusi yritys

- Anna anteeksi.
- Saat anteeksi.

työpäivä keskellä lomaa

Olin sunnuntain jäljiltä ihan 'tattis prötö'.
Ennen kuin lomapäivät oli lyöty lukkoon, minulla oli sovittuna yksi kaste sunnuntaille. Huomaamatta se jäikin lomapäivien alle. Sanoin kirkkoherralle, että voin ottaa sen työpäiväksi ja pitää esim. saarnan. Hän ehdotti, että ottaisin samalla koko palveluksen, liturgian myös. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Mutta kun siihen iltapäivälle tuli vielä hautaus, niin tehtävien kunniallinen toteuttaminen vaati aika ison valmistautumisen. Asiaa tuntemattomille sanottakoon, että täällä maaseudulla yksi hautaus merkitsee kahta puhetta - eivätkä hautajaiset ole siitä helpoimmasta päästä tätä työtä puheidenkaan osalta. Siinä mielessä tuli kalliiksi tämä yksi työpäivä keskellä lomaa, että tulevaisuudessa pyrin välttämään tilanteen toistumista.

Tänään oltiin nöpön kanssa rannalla

yksinäisyys vai kolminaisuus

Olen pyhän (Kolminaisuudenpäivä) saarnaa miettinyt ja kirjoittanut. Siinä opetuslapset kumartavat ylösnousseen Jeesuksen edessä. Kumartaminen pyhän edessä sai minun mieleeni piispa Kari Mäkisen loppiaisen saarnan piispanvihkimyksessään. Saarna on luettavissa netistä kumarrus pyhän edessä.
Kuullessani saarnan tuomiokirkossa ensimmäisen kerran, se tuntui hyvältä. Luin sen nyt uudelleen ja täytyy sanoa, että on vaikea pistää paremmaksi. Saarnassa on kaikki kohdallan. Kovin monta vitsiä hän ei yrittänyt veistää saarnassaan vaikka huumorintajuinen mies onkin.

Minun ongelmani saarnan kanssa on siinä, että houkuttelevia teemoja on useampia.

- Jumalan kolminaisuus vai yksinäisyys
- Jumala on salattu - Jumalakuvakielto - Jumalaa ei voi vangita käsitteisiin
- Polvistumisia Jeesuksen edessä - tietäjät seimellä - opetuslapset vuorella - jokainen viimeisellä tuomiolla
- Jumalan salattuun olemkseen olisin halunnut liittää ajatuskulkuja perhosefektistä - kaaosteorian mukaan perhosen siiveniskun vaikutukset kertautuessaan voivat muodostaa myrskyn Intian valtamerellä.
- Jeesuksen puhe: I have a dream (viittaus Martin Luther kingin puheeseen tulevaisuuden näystä. Jeesuksellakin oli näky, joka koski kaikkia ihmisiä)

Perhosefekti tuntui niin kiehtovalta, että pitkään olin sen lumoissa, mutta jätin Jumalan perhoset rauhaan. Saarna on luoettavissa muutaman päivän päästä kotisivullani: yksinäisyys vai kolminaisuus

tuoksun taikaa

Kun työhuoneen esittelyyn pääsin, niin yksi puu on seurannut minua opiskeluajoista alkaen. Ostin sen kesätyön palkkarahoilla 1990. Helsingissä Ateneumin takana oli pieni bonsaipuukauppa. Kun sisälle astui siellä oli todella huumaava tuoksu. Tiesin, että kotiinei ole menemistä ilman tätä tuoksua. En voinut muuta kuin valita kauneimman. Sanon heti, että pikkupuuni ei ole 'elävä' puu. Se on ns. balsamoitu. Aineet ovat ihan oikeita, mutta kaikki elämä on pysäytetty puussa. Se ei enää yhteytä. Runko on vanhempaa puuta (Green mant) mutta oksat ovat liitetty siihen nuoremmasta puusta. Näin on tehty keinotekoinen bonsai. Puu on kärsinyt vuosien varrella ja muuttojen tähden. Minua hämmästyttää se, että siinä on tuoksu vielä tallella. Se rauhoittaa minua edelleen. Kun menen sen lähelle ja nuuhkaisen siinä on syvä metsän tuoksu.

7.1 megapikseliä

Ostin digikameran (vihdoinkin) ja lähdin kävelylle.

Ei vaineskaa. Kuva on painokuva (Camille Pissarro 1872), jonka olen mummultani saanut. Se on kehystetty ja mummu on hankkinut tai saanut sen varmaan joskus 50-luvulla. Kuva on työhuoneeni seinällä. Pidän siitä kovasti. Oikeastaan on harmi, että en ole kunnolla isoäitiini koskaan tutustunut. Nyt hän alkaa olla aika huonossa kunnossa, jotta asiaa voisi muuksi muuttaa.

Kolmas apupyörä

Isä Pidä kiinni
Älä irrota!
Lasken käteni
hänen olkapäälleen
kun nöpö opettelee ajamaan
apupyörillä.

Minä olen kolmas apupyörä ja
kerran minutkin irrotetaan.

Rockuskovaisuus

Olen pauhannut lorditurhautumistani jo aika paljon, mutta ajateltuani asiaa niin tulin siihen tulokseen, että Lordi teki yhden ihan hyvän palvelun kristityille. He puhuvat rockuskovaisuudesta. Siitähän siinä joissakin tapauksissa on kysymys. Tämä ei koske kaikkia musiikin ystäviä eikä kaikkia rockinkaan ystäviä. Joissakin tapauksissa Rock on ottanut sen paikan mikä kuuluu Jumalalle. Elämässä kaikki pyhitetään tämän yhden keskuksen mukaan. Vaatetus ja symbolit ja elekieli palvelevat tätä elämäntapaa. Heillä on omat pappinsa ja temppelinsä ja palvontamenonsa, jossa kokevat yhteyttä ja ilmaisevat rockuskovaisuuttaan (fafnittavat idolejaan).

Heidän joukossaan on myös omat fundamentalistinsa, opinrakentajansa ja hihhulinsa. Rockhihhulit ovat niitä, jotka uskontonsa nimissä pukeutuvat erikoisesti ja tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta hölmösti.

Jeesukseen uskovia on nimitelty ihan riittävästi. Nyt kun tulee rockuskovaisia ja rockfundamentalisteja, lordihallelujisteja ja muita rockhihhuleita tavalliset uskovaiset menevät erikoisuudessaan siinä sivussa.

Urheilu-uskovaisuus on luonteeltaan samanlaista - muutettavat vain muuntaen. Kun Vihreä liitto on puolueohjelmassaan ajamassa kirkkoa ja valtiota etäämmälle toisistaan ehkä he haluavat virallistaa suhteensa kahteen edellämainittuun urheiluuskontoon ja rockuskontoon. Eräällä Roosalla olisi katu-uskottavuus hankittuna jälkimmäiseen.

Mutta nyt jeesustelut ja lordistelut saa riittää.

Juhlat ohi - elämä jatkuu

Juhlahulina on ohi. Pää on aika tyhjä. Uskomaton määrä valmisteluita tarvitaan kolmen tunnin tähden. Väkeä oli tällä yhteensä: 17 aikuista ja 9 alle kouluikäistä lasta. Ääntä totisesti riitti. Nyt olen aika kuitti, vaikka ei minun kontolleni suuret murheet näistä juhlista tulleet. Siivoamisessa ja valmisteluissa olin toki mukana, mutta enemmänkin apulaisena. Juhlan alla pakkaavat kaikkien hermot kiristymään. Nyt helpottaa.

Mitä isommat juhlat, sen vähemmän yleensä pystyn seurustelemaan ihmisten kanssa. Nyt olin aika tylsää seuraa. Onneksi vierailla oli seuraa toisistaan. Minun on helpompi olla muiden juhlissa. Silloin on vapautuneempaa, ei tarvitse niin paljon skarpata ja huolehtia.

Otsikko antaa ymmärtää, että olen aika huono juhlimaan. Täytyy sanoa, että se on aika tylsä piirre ihmisessä. "Muuten hyvä kaveri, mutta ei osaa juhlia." Onneksi olen jo naimisissa. Siinä suhteessa vakka on kantensa valinnut. Vaimonikaan ei ole juhlijatyyppiä. Minulle juhlaa ovat pienet asiat ja ennen kaikkea sisäiset asiat. Suurimmat iloni saan oivalluksista esimerkiksi saarnaa kirjoittaessa. En ole kiinnostunut muuttamaan sisäisiä iloja ulkoiseksi ja näyttäväksi juhlinnaksi. - Todellakin olen tyslyyden perikuva. Seurassa olen usein kyllä supliikki mies, mutta mitä lähemmäs pääsee, sen tylsemmäksi käy.

Professori Simo Knuuttila on joskus kirjoittanut teologin synkistä iloista. Täytynee tarkistaa ovatko minun iloni juuri niitä.

Jotakin arvokasta sanottavaa

Meidän nöpö täyttää huomenna 3 vuotta. Synttäreitä vietetään tosin vasta sunnuntaina. Minulla on ollut tapana perheemme päivänsankareille väsätä sanoilla salamanvälähdys, joka tallentaisi muistoja. Huomisen tuokiokuva ei ole vielä valmis. Mutta älkää luulko, että kirjoitan sitä tänne. Kaikki ei ole kaikkien katseltavaksi.

Kolmesta sormesta runo kertoo, koska niitä huomenna ja sunnuntaina erityisellä ylpeydellä nostetaan.

puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle

Huh hei.
Eipä ole ennen pensaat lähteneet maasta yhtä helposti kuin nyt. Alta tunnissa sain saaliiksi neljä pensaan juurta, yhden lahon kannon. Tämän lisäksi jäljelle jääneet montut täytettiin.

Ylioppilasjuhlia varten annan lukijoilleni yhden vinkin juhlapuheeseen. Olen tätä puherunkoa toisinaan käyttänyt. Kirjoitin tämän myös Pasi Heikuran blogiin Aristoteleen kantapää Ke, 31/05/2006 - 15:24. Idea vapaasti hyödynnettävissä.

Cucullus non facit monachum

- kaapu ei tee munkiksi - vaan munkkilupaus (köyhyys, kuuliaisuus, naimattomuus)

- valkolakki ei tee ylioppilaaksi vaan ... (köyhyys, kuppilat ja saamattomuus - ehkä sittenkin joku muu. Sen sinä saat itse pähkäillä, jotta puheesta tulisi oma puheesi)

Elämää suuremmat teokset

Jos ette tänään muuta tee, niin käykää ainakin tuolla
Sinne ja takaisin

Sivulla on melkoinen määrä yhden-kahden lauseen mittaisia kirja-arvosteluja. Niitä voisi kuvitella koulun kahdeksasluokkalaisten kirjoittamiksi. Seuraavassa joitakin makupaloja.

Johann Wolfgang von Goethe
Nuoren Wertherin kärsimykset: Tyyppi menee landelle, ei saa ja ampuu itsensä.

Homeros
Ilias: Jätkät sotii kymmenen vuotta yhden böönan takia. Ensin luetellaan kuka on kenenkin kaveri ja sen jälkeen kuka tappoi kenet.

Isä et al
Raamattu: Sukuromaani, jossa tyyppi suuttuu kun sen puutarhassa syödään omena, ja sit sen poika kuolee hämärissä olosuhteissa.

Franz Kafka
Muodonmuutos: Mies herää koppakuoriaisena, eikä pääse töihin ja kuolee.

Aleksis Kivi
Seitsemän veljestä: Veljekset ryyppää ja polttaa talon. Ja oppii lukemaan.

Elias Lönnrot
Kalevala: Suomalaisia miehiä ahistaa, naiset on kylmiä ja projektit mättää.

Kalle Päätalo
Iijoki-sarja (n+1 osaa): Kuten Sinuhe, mutta Koillismaalla. Tai Tampereella.

Antoine de Saint-Exupery
Pikku Prinssi: Lapsi karkaa, juttelee sekavia, menee sekoilemaan villieläinten kanssa ja kuolee.

William Shakespeare
Romeo ja Julia: Alaikäiset kuksivat ja niiden vanhemmat ei tykkää siitä, ja sitten ne kuolee.

Bram Stoker
Dracula: Kuollut mies halutaan hengiltä.

J.R.R. Tolkien
Taru Sormusten Herrasta: Pieni hobitti menee vaivalloisesti paikkaan ja heittää sormuksen tulivuoreen.

Leo Tolstoi
Anna Karenina: Kuten Sinuhe, mutta Venäjällä ja päähenkilö on nainen.

Mika Waltari
Sinuhe egyptiläinen: Suomalaista miestä ahistaa, mutta muinaisessa Egyptissä.


Lähdenpä tästä kaivamaan kuivettuneita puskia juurineen maasta irti. Hauskaa kesähommaa...