Jokainen hedelmä
on paratiisin
viimeinen
Jokaisen hedelmän
syömme varkain
Ja salaa
Kunnes raottuu
verho Isän
sydämeen
Se rakkautta,
rakkautta
se palaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
-
▼
kesäkuuta
(22)
- Puujalka ei kolistele konetta
- toivepappi?
- Juhannuksen jälkeen
- Toinen runo torstaille
- Runotorstai - hedelmä
- Kaikella on aikansa
- Rukouskirja - for dummies
- Kosketushistoria
- elämä alkoikin aikaisemmin
- Runotorstain teema: Kädet
- elämä alkoi lukiossa
- Isä puhelee vaan
- työpäivä keskellä lomaa
- yksinäisyys vai kolminaisuus
- tuoksun taikaa
- 7.1 megapikseliä
- Kolmas apupyörä
- Rockuskovaisuus
- Juhlat ohi - elämä jatkuu
- Jotakin arvokasta sanottavaa
- puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle
- Elämää suuremmat teokset
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
Tietoja minusta
webstats
5 kommenttia:
Onpa kiehtova runo, samalla tavalla monitulkintainen kuin raamattu, varmaankin vertauskuvallinen. Aivosolut raksuttavat - miten niin viimeinen? Miten niin salaa? Salattu rakkaus? Ei, ei siinä niin sanota. Palaa eli kommer tillbaka? Ei, ei, palaa kuten palava rakkaus ja palava pensas... Onko koko hedelmäpuu tulessa?
Olen usein ajatellut sitä miten eri tavoin raamattua lukevat "tavalliset" ihmiset sanan käsittävät. Varmaankin aika kirjaimellisesti usein.
Salarakkaathan eivät palaa rikospaikalle muuta kuin keltaisen lehdistön toimittajien kanssa.
Mutta viittauksesi palavaan pensaaseen rakkauden yhteydessä iskee täällä päässä kuin tuhat volttia. Aivomyrsky. Mystisessä uniossa liekehtii niin sydän kuin pensas.
Upea runo. Uskoin ymmärtäneeni tämän ensilukemalla, mutta tämä onkin vielä paljon syvempi ja syvenee koko ajan.
Tuntuu, ettei tähän voi sanoa enää mitään. Paitsi kiitos!
Pidin lopun "se palaa" monitulkintaisuudesta. Rakkaus palaa kuten tuli, Jumalan rakkaus tulee takaisin/ihminen ottaa sen vastaan, ihmisen rakkaus Jumalaan palautuu.
Kiitos Sahrami ja tui.
Lähetä kommentti