Pieni leija

Pieni leija

Monesti olen seisonut
muistojen haudalla.
Arkun laskeuduttua
lipuvat muistot kauemmas
kuin leija
kunnes naru irtoaa
kenenkään huomaamatta

Raskaampaa
on haudata tulevaisuus,
pienet jalat,
jotka eivät koskaan kävelleet;
leija, jota tuuli ei koskettanut,
Ääni, joka ei huoneessa
heleästi kaikunut,
sylillinen lohdutusta
ja suukkoja pienelle poskelle

Raskainta on haudata tulevaisuus
sillä mitä ihmiselle silloin jää