Olen viettänyt mielenkiintoisen viikon Raumalla. Kaupunki on kaunis ja kaupunkilaiset tuntuivat mukavilta. Syntyperäisenä porilaisena sanon seuraavan aika hiljaa. Vaikuttaa siltä, että raumalaiset ovat kotiseuturakkaampia - raumalaiset ovat aidosti ylpeämpiä ja onnellisempia kaupungistaan kuin porilaiset. Tiedän, että porilaisia ottaa tällainen arvio nuppiin. Minulla on vain niin vaikeaa mieltää iloisuutta, avoimuutta, huomaavaisuutta porilaisuuteen. En ole juuri porilaisten kuullut kehuvan kaupunkiaan tai kertovan siitä hyviä asioita. Tympeys ja junttimaisuus tulee minulle helpommin mieleen. Toivottavasti olen väärässä. Ulkonaisesti Pori on muuttunut onneksi kauniimmaksi viime vuosina.
Mutta mitä viime viikkoon tulee, sain toimia notaarina piispantarkastuksessa. Kokouksia ja neuvotteluja oli aamusta iltaan. Piispa, asessori ja lääninrovasti hoitivat ne omalla asiantuntemuksellaan. Minun tehtäväni oli saada oleellinen siitä paperille. Materiaali on siis kasassa ja nyt pitäisi ryhtyä raakaan pöytäkirjan kirjoittamishommaan. Se ei tuottane ylivoimaisia vaikeuksia, kunhan vain aikaa siihen liikenisi. Tuon viikon jälkeen nimittäin olisi revettävä niin moneksi että hirvittää.
Piispantarkastuksen aikana sain myös puhelinsoiton. Serkkuni on kuollut. Hän on minua ehkä kuusi vuotta vanhempi. Lähipiirissäni on aika paljon nuorena nukkuneita. Pikkuserkkuni 18-vuotiaana (s. 1965), isäni 50-vuotiaana (s. -44), serkkuni 40-vuoitiaana (s.1962), äitini serkku 36-vuotiaana (s. 1967) ja serkkuni n. 45 vuotiaana. Nimiä en laita näkyviin. Surullinen tuo lista kuitenkin on ja pistää miettimään ja rukoilemaan rakkaittensa puolesta.
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
Tietoja minusta
webstats
7 kommenttia:
Minulta on viime vuosina kuollut ystäviä siinä määrin, että olen välillä tuntenut eläväni jossain kauhuelokuvassa jossa ympäriltä kupsahtelee kavereita solkenaan. Ystävien kuolemat pistävät ajattelemaan omien elintapojen parantamista, en aivan vielä halua jättää lapsiani isättömäksi.
Sukuni kylläkin on pitkäikäistä. Nuorimpana, jollei sodassa kuolleita lasketa, kuoli isoisäni "vain" 85 vuotiaana, ja hänen elintapansa olivat kaikkien nykysuositusten vastaiset.
Sukuperimän mukaan taitaa ikävä kyllä olla niin, että tämä maailma saa kärsiä minusta vielä pitkään...
Olen minäkin huomannut saman, siis että raumalaiset ovat jotenkin iloisempia raumalaisuudestaan. Kauhean vaikea löytää Porista mitään iloitsemisen aihetta. Sinä voisit kyllä yrittää keksiä, koska muuten olet aina niin positiivinen. Minä voisin sitten peesata sinua.
johannes
Meinaatko, että joillekin olisi mieleen varhainen 'poistumisesi' elävien kirjoista. Jos joku sinua inhoaakin erikoisuutesi tähden niin heistä on varmaan hienoa tuntea sinut - erikoisuutesi tähden. Se nimittäin tekee heistäkin mielenkiintoisemman ihmisen, kun heidän tuntemiensa ihmisten joukossa on niin outo tyyppi. Katu-uskottavuus lisääntyy.
Mutta toivotan pitkää ikää.
Kirsti
Haasteesi on todella vaikea. Porista löydän kyllä iloitsemisen aihetta, mutta en ehkä porilaisuudesta. Pori on minulle tuttu kaupunki ja sinne on kiva mennä. Mutta mitä on henkinen porilaisuus (jos jätetään jääkiekko ja jalkapallo sekä muutkin urheilulajit syrjään). Minkä varaan porilainen identiteetti rakennetaan? Mistä porilaiset voivat olla ylpeitä?
Sanoin että yleisilme on parantunut. Olen ehkä sanonut jossakin tämän aikaisemminkin, mutta kaupunkikuvalle teki todella hyvää lentokentän pidentäminen. Nyt kenttä näkyy tielle asti. On tosi fantastinen tunne ajaa kakkostietä poriinpäin, kun lentokone laskeutuu yläpuolelta kentälle.
Toivon yliopistokeskukselle elinvuosia ja menestystä. Olut on tietysti Karhua, jos ei satu olemaan tummaa velkoa tarjolla.
jazz, yyteri, kävelykatu. Ilmeisesti mihinkään kansallisromanttiseen tai myyttiseen suomalaisuuteen porilaisuus ei liity. Galen Kallela on vaikuttanut joskus Porissa, mutta ei niin paljon, että voisimme omia hänet.
Luulen, että porilaisuuden kestävin perusta on haettava modernista ajasta. Ehkä juuri siksi porilainen identiteetti jää ohueksi. Porilla on toki historiaa, mutta se ei ole läsnä samalla tavalla kuin Raumalla (esim. kivikirkko ja vanha Rauma).
jatka sinä Kirsti tästä, kun ole viisaampi.
Enpä taida olla sinua viisaampi, mutta minusta porilaisten pitäisi arvostaa sitä, että Pori on vanha kaupunki, siellä on ollut eurooppalainen kaupunkikulttuuri menossa jo siinä vaiheessa kun muualla Suomessa on vielä juostu hirvien perässä metsissä.
Unto Salo on todennut, että Satakunnasta on löytynyt hyvin vähän aarrekätköjä, verrattuna muuhun maahan, mikä viittaa siihen ettei siellä ole ryhdytty kahakoimaan vierailulle tulleiden mahdollisesti epäystävällisten tahojen kanssa, vaan ryhdytty hieromaan niiden kanssa kauppoja. (Tosin tämä piirre saattaa sitten liittyä raumalaisuuteenkin, kuuluuhan sekin Satakuntaan) Muualla maassa on pistetty rahat piiloon ja sitten alettu oman hengen kaupalla häätää tunkeutujia pois. Satakunnassa on keksitty tapoja joilla kumpikin osapuoli voisi hyötyä ja rikastua. Tällaisesta opportunistisesta asenteesta on sitten vähitellen kehittynyt se mitä kutsumme satakuntalaisuudeksi. Se ei ole kauhean ylevä luonteenpiirre, mehän perinteisesti arvostamme enemmän niitä jotka kuolevat aatteensa puolesta kuin niitä jotka käyvät siitä kauppaa ja rikastuvat. Mutta voisimmehan me kuitenkin arvostaa tällaista oveluutta hiukan.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin Johanneksella. Ympäriltä kuollut paljon ystäviä ( nuoria ) ja sukulaisia, ja lopuistakin jäljellä olevista on vakavasti sairaina tälläkin hetkellä kolme. Välillä ihmetyttää että itse sitä vielä köpöttelee tässä, kun ei omatkaan elintavat sieltä terveimmästä päästä ole koskaan oikein olleet.
Neljäkymppiä tulee ensi vuonna täyteen.
Tuomo: Tiedän käyttäytymiseni olevan monelle ystävälleni välillä häpeän aihe, minä kun en pahemmin mieti mitä puhun ja jos minua huvittaa laulaa tms. julkisesti teen niin. Mutta tuskinpa ystäväni kuitenkaan kuolemaani sentään haluavat. Tuo viimeinen kommentti on itse asiassa isäni 50 vuotispuheesta, ja se oli käsittääkseni kohdistettu hänen vihamiehilleen ammattiliitossa - jotka tuolloin yrittivät savustaa häntä pois pääluottamusmiehen paikalta.
Porista en juuri mitään tiedä, olen kerran käväissyt, mutta Raumalta minulla on ihan hauska tarina:
Opiskelukaverini oli kotoisin Raumalta ja lähdin kerran hänen kanssaan käymään hänen lapsuudenkodissaan. Mennessämme hänen vanhempansa eivät olleet kotona ja aamulla nousin ylös ennen kaveria. Minulle tarjottiin aamupalaa ja juttelimme niitä näitä. Ja kun sitten olin lähdössä ulos tupakalle, kysyi kaverini äiti:
"Kuka sinä muuten olet?"
Kerroin olevani Juhiksen kaveri ja hänen äitinsä sanoi: "Aijaa, vähän ihmettelinkin kuka taloomme on tullut poissaollessamme, mutta ajattelin että olet jonkun lapsemme ystävä."
Stadilaiselle moinen leväperäisyys omassa kodissa oli jotensakin uskomaton elämys.
kirsti
vaikka Porilla on vanha kulttuuri ja se on ollut joskus 1800 luvulla maineensa kukkuloilla (?), se historia ei juuri paljon elä tämän päivän porilaisessa identiteetissä. Side historiaan on katkaistu. Pori ei elä historiastaan vaan on aikanaan kääntänyt sille selkänsä. Tässä vaiheessa sitä on paha kuroa umpeen.
marko f
juu neljäkymppiä tulee ensivuonna täyteen.
johannes
En osaa sanoa, onko raumalaisessa kodissa vierailusi tyypillinen piirre Satakunnassa. Ehkä se riippuu perheestä ja sen tavoista.
Lähetä kommentti