11.9.06

runotorstai - itsensä kieltäjä

itsensä kieltäjä

Jumalien ulottumattomissa
moni itsensä kieltäjä
fariseus publikaanin vaatteissa
tyrkyttämässä ’leskenropoa’
ja hinnoiteltua hymyä

Jumalien ulottumattomissa
moni elämän kieltäjä
vastatuuleen sylkijä
joka atomien rumputulta
pakenee henkisyyden vankilaan

Jumalien ulottumattomissa
valheen nielevä
itsessään kierivä piehtari,
peilitalonsa nahkasohvalla
omaan syleilyynsä tukehtunut

armoako te kaipaatte
vai huumetta, joka
todellisuuden rummunlyönnit
vaimentaa


Tällainen tekele runotorstain haasteeseen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jyhkeä runo, voimakkaita kuvia. Lopun kysymys sopii hyvin mukaan. Pidin sanasta piehtari, joka on minulle vieras (merkitys lienee piehtaroija?).

Tuomo Lindgren kirjoitti...

juu. Piehtari on uusiosuomea - tätä runoa varten kehitetty.

Itse en juuri pidä tästä runosta. Tämä ei ole kaunis. Häiriöklinikka sanoi asiansa niin kauniisti ja osuvasti, että mulle jäi vain tällaisia pölkkyjä pesään pistettäväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Yleensähän runosi ovat pohtivia ja hiljaisia, tämä on erilainen ja jotenkin "äänekkäämpi". Minusta se sopii annettuun aiheeseen, se haastaa haastetekstin.

Anonyymi kirjoitti...

Mietin käyttämääsi monikollista sanamuotoa. Koitin kuunnella mitä haluat kertoa, en tiedä kuulenko.

Rinnastaako tuo viimeinen säkeistö armon ja huumeet? Vaimentavatko ne molemmat todellisuutta? Tiedämmekö mikä on totta?

Tuomo Lindgren kirjoitti...

tui
kiitos kannustuksesta

isopeikko
Tarkoitus ei ole rinnastaa armoa ja huumetta. Runossa vain huumeet ovat todellisuuden pakoa - ei armo.
Mielessäni oli enemmänkin de Mellon ajatus ihmisistä, jotka eivät halua parantua, vaan lievitystä kipuihinsa.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on sitä jotain. Se puhuttelee.