10.7.06

toinen lomaperiodi

Rippileirin konfirmaation jälkeen jäin kotimieheksi.

Sunnuntain konfirmaatiosaarna oli sikäli vaikea, että olen kolme vuotta aikaisemmin saarnannut samasta tekstistä ja laittanut siihen pitkälti niitä asioita, joita tekstistä nousee. sataa kuumia kiviä

Samaa idea en halunnut lämmittää toistamiseen, oli löydettävä Jeesuksen sanat tuoreena uudestaan. Evankeliumin työstäminen konfirmaatiosaarnaksi oli tällä kertaa vähän vaikea. Aina ei saman tekstin kanssa ei tule ongelmia. Onhan joulusaarnatkin joka vuosi samasta jouluevankeliumista.

Pyhäpäivän teksti on Jeesuksen vakavaa kääntymyskehotusta. Konfirmaatiojumalanpalveluksissa kuulijat eivät ole tottuneita sanankuulijoita. Saarna saiksi siksi olla otteeltaan kohtalaisen kevyt ja humoristinen mutta kuitenkin syvälle käyvä. Hauskaksi saarnaa en saanut, mutta toivon että se olisi edes kohtalaisen helposti seurattava.

oman elämänsä roisto

Kaikki netissä näkyvät saarnani löytyvät osoitteesta:
saarnasivu
Laajemman valikoiman saarnaajia saa osoitteesta:
messu.net

4 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Kävin jo eilen lukemassa riparipostauksesi mutta en kuumuuden rasittamana jaksanut kommentoida. Olin edellisenä päivänä pohtinut sitä asiaa miten ihmiset luulevat sairauksien olevan rangaistus heidän synneistään. Se mitä niin kovasti pohdin, oli että vaikka olen ollut monta vuotta vakaasti sitä mieltä että se on luuloa, niin mistä kukaan meistä tietää josko se sittenkin pohjautuu joihinkin edellisten elämiemme syy ja seuraus -lakeihin. Emme me voi tietää suuntaan tai toiseen. Ehkäpä sovitamme joitakin vanhoja mokia tässä elämässä ja vastaavasti saamme "etuja" hyvistä teoista. Jotenkin kuvittelisin että uskonnon tai uskon hengen mukaisesti on olennaista että emme tiedä. Jos tietäisimme saattaisimme tehdä hyvää vain palkkion toivossa. Omaa arkifilosofiaani vain.

Tuntuu mukavalta kun kirjoittamastasi käy ilmi että olet pyrkinyt ottamaan kuulijakunnan huomioon ja sommittelemaan heille sopivan saarnan. Sellaiseen minäkin aina opettajana pyrin että tavoittaisin oppilaat. Tämänpäiväisen englannin oppilaan kanssa puhuin ratsastuksesta koska se on hänen rakkain harrastuksensa ja täytyypä sanoa että oli mukavaa ja tyttö oppi englantia. Kai noissa saarnoissakin saa nuoret kuuntelemaan kun puhuu asiaa heidän maailmaansa soveltaen ja säveltäen.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Arkifilosofiasi taustalla näyttää soivan itämainen ajattelu karmanlain muodossa. Pitkälle viedyssä muodossaan karman laista seuraa jälleen syntymisen kierre, sielun vaellus, kunnes tekojen seuraukset eivät tulisi sielun rasitteeksi.

Kristinuskoon karmanlakia ei kuulu. On vain tämä elämä. Jos haluaa karma-sanaa käyttää niin voisi kai sanoa Adamin tuoneen huonoa karmaa kaikille ihmisille. Mutta siinäkin tapauksessa käyttäisin käsitteitä hämärästi ja hämäännyttävästi.

Aina kuumeiluun ei tarvitse miettiä mitään kosmista selitystä. Joskus flunssa on vain flunssa - tämähän on zen-filosofiaa :-)

Rita A kirjoitti...

Flunssa on pienoinen arvoitus, kun siihen ei löydetä parannuskeinoa. Luonto parantaa tai mikä lie. Sitäkin voi filosofoida jos haluaa. Minun filosofiani noihin karman lakeihin sun muihin on se että emme tiedä, voimme vain arvella, tai voimme uskoa, jos voimme. Pidän mielen ja sydämen avoimena.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Tää tulee tähän vähän myöhään, mutta jatkan keskustelua kuitenkin - vaikka tuskin enää olet vastaamassa.

Avoin sydän ja avoin mielei ovat hyviä elämänasenteita. Vaikka kaste ja usko ja pappisvihkimyskin merkitsevät sitoutumista, se ei silti tarkoita minusta 'tietokoneen sammuttamista'. Ei Raamattukaan ole valmiiden mielipiteiden käsikirja. Kovin kevyessä käytössä kirja olisi, jos sieltä kopioitaisiin vastaukset joka elämäntilanteeseen.

Usko tuo elämäntulkinnan, päämäärän ja suunnan, mutta ei tee matkaa puolestani. Uskon elämänasenne pitäisi juuri olla avoin. Ei lääketokkurassa eläen lyijykengät jalassa, vaan kanavat auki.