Eilen olimme Porissa kesäteatterissa katsomassa tv:stä tuttua komediaa Vain muutaman huijarin tähden. Siellä tapasimme seurakunnan uuden kirkkoherran Matias Pohdon ja mopoilevan hieman maistissa olevan kanttori Piiparisen, Kuusniemen itsevaltiaan Urmas Hakkaraisen, joka ajaa hämärin keinoin unelmansa Urmaanlinnan rakentamista sekä koko joukon muita hahmoja kuten Valma Ala-Viehko pappilan sisäkkö.
Kukin koittaa elää onneaan todeksi, kukin kaipaa vähän rakkautta, vähän hyväksyntää. Mutta pienessä kyläyhteisössä roolijaot kärjistyvät ja konfliktit. Luulen, että tällainen näytelmä on juuri sitä, mitä kesäteatterilta odotetaan. Kohtalaisen selvärajaisia ihmistyyppejä, hallittuja juonenkäänteitä ja elämänkohtaloita, hauskoja tilanteita, rakkauden ja oikeuden voittamista. Erityistä plussaa on se, että näytelmä vie katsojaa kokoajan eteenpäin.
Muutama heitto jäi myös mieleen. Hautausurakoitsija kukkakauppias Varma Kylmälehto sanoi kuolemaa (exitus) exodukseksi. Ja kulttuurisihteeri Suvi arvuutteli kirkkoherralta, miksiköhän tuollainen nuori kloppi oli tänne valittu. Siksi että seurakunta ei saisi paimenta vaan lampaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti