31.5.06

Maapallon siipi maassa

Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa. Tässä lauseessa on yhdistetty kaksi voimakasta kuvaa: lapset ja linnut. Lapsella sielun lintu ei ole vielä pahasti haavoittunut. Sen siipi ei ole maassa, vaan lapsen siivin pystyy vielä lentämään.

Edelliseen taustaan nähde uutinen muuttolintujen rajusta vähenemisestä tekee surulliseksi: "Tutkijat ovat huolissaan kaukaa Afrikasta Eurooppaan muuttavien muuttolintujen määrän rajusta vähenemisestä. Tutkituista lajeista yli puolen kannat olivat vähentyneet tai kadonneet monissa osissa Eurooppaa." Tämä on Ylen nettisivulta.

Onko niin, että myös maapallon siipi on maassa - ei vain ihmisen?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä maapallon siipi on maassa ja pelkäänpä että se on aika paljon ihmisen vika.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Eikös se ollut jokin koulussa luettu runo satakielestä, missä utelias poika ampui linnun kuoliaaksi todistaakseen, että se oli satakieli, joka siellä lauloi.

Siinä oli sitten linnun siivet maassa ja viserrys iäti vaiennut. Korjaamattoman vahingon sai aikaan ajattelematon pojan nulikka.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Juu se runo löytyi. Google on hyvä juttu

Lauri Viita

Pohjan satakieli


Se lauloi illasta puoliyöhön,
ja taas, kun leimahti koilliseen
uus liekki uusine toiveineen
se heräsi, laulaja, laulajan työhön
ja oksalla nuoren omenapuun
koko suvisen kuun
se sepitti säkeitä armaalleen.

Yli perunamaan, läpi ikkunain
se laulu helisi, helisi vain
ei näkynyt laulajaa.
Satakieli se on! minä julistin.
He nauroivat, isä ja äitikin:
Voi lapsi parka, ei koskaan saa
piha tämmöinen sellaista kunniaa:
mikä lienee pesätön peipponen!

Olin onneton, puolesta laulun sen
vain itkua vailla, kun häveten
pojansilmin uhmasta liekehtivin
ulos tölmäsin hullussa hurmiossa
ja hiivin suojassa pensasrivin
kuin kissa syvässä ruohikossa
ja, laulajan kunnian tähden
kiven sieppasin maasta ja - osuipas!
Miten onkaan Jumala avulias
ja altis luodun mieli.
Minä onnekas
sain todistaa kaikkien nähden:
se oli satakieli.

Teoksesta Käppyräinen (1954)

Anonyymi kirjoitti...

Oi kauhistus, mikä runo! Huhhuh.

Mutta olen järkytyksekseni törmännyt myös sellaisiin ihmisiin jotka vihaavat satakieltä sen vuoksi että ne lurittelevat pihassa yöaikaan. Ei avaudu minulle sellaisen ihmisen psyyke.

sahrami kirjoitti...

Olin joskus teininä kaverini mökillä, missä hänen isänsä ampui (rauhotettuja?) tikkoja, koska häntä häiritsi niin paljon, kun ne nakuttivat puuta!

:o