Neuvoja puujalalle

Sain viestin sähköpostiini tästä blogista, että siinä jotkin asetukset estivät kommenttien kirjoittamisen. Toivon asian nyt korjaantuneen. Minusta oli erittäin ystävällistä ja huomaavaista, että hän näki vaivan kirjoittaa minulle asiasta. Pistä hyvä kiertämään - tällainen elokuvakin on olemassa. Nyt olisi minun vuoroni tehdä jotakin hyvää.

Olen tänään jotakin jo tehnytkin. Mutta siitä koitui hyvää perheelleni - ja siis samalla itselleni. Vein peräkärryllisen oksia kaatopaikalle. Harjavallassa on käytöstä poistettu kaatopaikka, jonne voi kuitenkin viedä haravointi- ja puutarhajätettä. Aikaisemmin keväällä olen vienyt sinne pihaltamme noin seitsemän jätesäkillistä männyn neulasia. Nyt on pensasaitaa vähän kevennetty ja muutakin siistimistä tehty.

Tarkkasilmäiset huomasivat, että se peijoonan pappi on tehnyt pyhätöitä. Puolustukseksi sanottakoon, että olimme koko perhe jumalanpalveluksessa - olohuoneessa television välityksellä. Kolmivuotias tyttäremme tosin ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lapsikuoron laulamista hän kyllä tuli ihastelemaan.

Siitä tuli mieleeni, että minulla on huomenna lasten aamukirkko enkä ole paljon sitä vielä miettinyt.

Haa. Kerronpa vielä yhden kohdan saamastani postista. Kirjoittaja ihmetteli, miksei meillä luterilaisilla ole yhtä hienoja juhlia kuin ortodokseilla, kuten Johannes Kastajan pään kolmannen löytämisen juhla. Mielikuva, mikä minulle tästä pään löytämisestä tulee on seuraava. Ajatelkaa riemullista löytäjää, joka tanssien karkeloi ja tvistaa Johanneksen pää kainalossaan. Voi sitä riemua ja meininkiä! Vastastaukseni ihmetteliljälle oli luvattoman niukkasanainen, mutta toivoin, että meillä joskus voisi olla yhtä hauska juhla kuten: Lutherin kuudes haudassa kääntymisen juhla.