27.5.06

Painava höyhen

Haluaisin kotisivulleni höyhenelle selkeämmän ja kevyemmän rakenteen. En vain tiedä mitä tai miten tehdä. En myöskään tiedä mitä oikeastaan haluaisin. Olen kerännyt kotisivulle pääasiassa työssä pitämiäni erilaisia puheita. Puheiden määrä on kasvanut niin runsaaksi, että hakeminen on joskus vaikeaa.

Saarnasivua helpottaa se, että järjestys on vuosikertojen ja pyhäpäivän nimen mukaan. Mutta esimerkiksi päivänavauksissa ei ole mitään logiikkaa. Olen niitä sijoittanut sinne sitä vauhtia, kun olen puheita pitänyt. Jonkinlainen tietokantamuoto on ehkä ratkaisu. En vain tunne tietokonemaailmaa niin paljon, että osaisin etsiä oikeita asioita. Tärkeää olisi nähdä esimerkkejä hyvistä ja toimivista sivuista, joissa perusratkaisut olisivat omalta kannalta hyödyllisiä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin juttusi Niina Honkasen kirkkokritiikistä.

"Päin vastoin hän palautti mieleensä niitä ennakkoluuloja, joita hänen mieleensä kirkosta oli jo syvälle iskostettu: Kirkko on naisvihamielinen ja seksuaalikielteinen."

Itse olen tänä keväänä varovasti alkanut kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen tutustua kirkkoon ja olen alkanut miettiä mitä se voisi minulle tarjota tai minä sille, mutta minusta tuo ei kyllä ole mikään ennakkoluulo. Minusta kirkko on ollut hyvin naisvihamielinen ja seksuaalikielteinen ja vielä sälyttänyt seksuaalisuuden synnin hyvin suurelta osin naisten niskoille. Jo pelkästään Raamatun lukeminen on tottumattomalle todella raskasta luettavaa. Ei siellä paljon päivä paista tähän naiseuden risukasaan. Hyvällä tahdolla Raamattua voidaan varmasti tulkita naisystävällisemminkin, ja se varmasti onkin yleistyvä tendenssi, mutta iso laiva kääntyy hitaasti ja kirkolla on oma ärhäkkä konservatiivinen vähemmistönsä joka on jatkuva muistutus siitä että edelleen kirkossa on siis olemassa väkeä joka haluaisi pistää naiset sinne nyrkin ja hellan väliin.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Mun piti tuota kyseistä juttua vähän siistiä, mutta siellä se vaan on kaikkine pieraisuineen. Tulen sitä toivottavasti vielä muokkaamaan. Netissä julkaistuissa jutuissa ei tarvitse näkyä kaikenlainen vimma.

Olet varmasti kokemuksesi kanssa oikeassa. Miehenä minun on vaikea asettua naisen asemaan esimerkiksi Raamatun tekstien äärellä.

Raamatun kirjoittamisen ajankohtana miesvaltaisuus oli huipussaan. Naisen asemassa ei ollut hurraamista. Mutta eikö juuri kristillisestä maailmasta ole muutos parempaan suuntaan kehittynyt.

Tällä hetkellä vanhat kirkkokunnat ovat hitaita muuttumaan - ne joutuvat peilaamaan muutosta koko kaksituhatvuotiseen historiaansa. Luterilainen kirkko on muuttunut katolista ja ortodoksista huomattavasti enemmän. Mutta Raamattua ei tietty muuksi voi muuttaa.

Merkillistä kuitenkin on se, että seurakunnan arkinen todellisuus on enemmän naisten kansoittama. Useimpien miesten mukaan kirkko taitaa sittenkin olla liian naisellinen, jotta se puhuttelisi heitä.

Mikä sinusta kirkossa on naisvihamielistä ja seksuaalikielteistä?

Anonyymi kirjoitti...

Niin joo, tuota seurakuntien naisvaltaisuutta on tosiaan surtu oikein olan takaa niin kauan kuin minä muistan. Minä en sitä ihmettele että naiset kansoittavat kirkon koska naiset lukevat suurimman osan romaaneistakin, käyvät katsomassa näytelmät ja elokuvat ja kansoittavat konserttisalit ja sivistävät itseään työväen- ja kansalaisopistoissa sillä välin kun miehet vetävät viinaa tai murjottavat autotalleissaan. Tai ehkä käyvät lätkämatsissa. Jos nyt pientä kärjistystä tässä sallitaan. Sitä voisi tietysti miettiä miksi naiset ovat niin aktiivisia ja elävät kaiken lisäksi pidempäänkin kuin miehet. Yleensä tosiaan on ajateltu, että seurakunnassa ja kirkossa on jotain vikaa kun se vetoaa erityisesti naisiin, eikä miehiin niinkään, mutta ehkä kuitenkin voisi vikaa etsiä välillä miesten omien korvien välistä? Ehkä miehet voisivat vähän miettiä mitä haluavat elämältä? Ties vaikka elämänlaatu paranisi ja eliniän odote pitenisi.

En minä tällä hetkellä ole kokenut kirkkoa mitenkään erityisen naisvihamieliseksi, kaipa se on vain tuo historia joka takaraivossani kummittelee kirkottamiseen ym. Ja nuoruudestani muistan vuodet seurakuntanuorissa Porissa, viidesläisyyden painon alla, nuhteet joita seurakuntapojat jakelivat seurakuntatytöille jotka meikkasivat ja pukeutuivat farkkuihin "jotka olivat kuin toinen iho" herättivät siis tuhmia ajatuksia pojissa ja ratkaisuna oli tietenkin että tytöt pukeutuvat kaapuihin ja lakkaavat olemasta viehättäviä. Eli siis hyvin sujuvasti pojat oman seksuaalisuutensa liittyvän ahdistuksensa siirsivät tyttöjen kannettavaksi. Tytöissä oli vika.

Nyt olen keski-ikäinen ja muuttunut siltä osin turvallisen näkymättömäksi joten ei tämä asia varmaan olisi noussut henkilökohtaisissa pohdiskeluissani lainkaan esiin ellei tuo naispappeusteema olisi niin esillä siitä huolimatta että kysymys on pienestä vähemmistöstä. Siitä huolimatta etteivät vastustajat pidä asiaa millään tavoin tasa-arvokysymyksenä minulle se kyllä on sitä, mutta se vain siirtää tasa-arvokysymyksen toiseen paikkaan, ihmisten välisistä kiistoista suoraan uskonnon ytimeen, Jumalaan joka tavallaan ei näkisi metsää puilta eikä ihmistä sukupuoleltaan.

Ortodoksien ja katolisten suhdetta naispappeuteen ja muihin vastaaviin kysymyksiin en ole uskaltanut lainkaan ajatella. Pelkään että suutun niin paljon etten pysty enää käymään messuissa.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäli haluat kaiken kansan lukevan tekstejäsi tee useita blogeja ja useita kotisivuja. Yhden asian blogit lisääntyvät uskomattoman nopeasti. Blogeja on jo yli 20 milj.
(Blogger on sensuroitu esim. Kiinassa, mutta Vuodatus toimii.)
Itse harrastan sanojen kanssa leikittelyä. Se on eräänlaista vanhenevan miehen aivovoimistelua ja lääkettä dementoitumista vastaan.
Löysin sivusi sattumalta. Alan seurata sitä.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Kirstille
Luultavasti suuri osa kirkkokritiikistä menee sillä tavoin ohi kohteensa, että kohdetta ei tunneta. Kirkon kritisoimisella henkilö haluaa myös luoda kuvaa itsestään ajattelevana yksilönä. Kansankirkkoon liittyvät vanhanaikaiset mielikuvat ovat helppo kohde.

Toisaalta mielikuvien markkinoista paljon on kyse. Kielteistä mielikuvaa on vaikea muuksi muuttaa.
Hieman toisenlaista kuvaa kirkosta ja uskosta on luonut edesmennyt Martti Lindqvist. Ehkä kirjoittavana kulttuuri-ihmisenä tiedätkin hänet. Itse ihailen häntä suuresti. Hänellä oli kyky puhua vaikeista asioista kohtikäyvällä tavalla, ymmärrettävästi ja syvällisesti.

Vaikka hän oli mies ja kirjoitti miehen näkökulmasta, hänen tietämyksensä ihmiselämän eri puolista oli harvinaisen laaja. Suosittelen tutustumista.

Kotisivuiltasi huomasinkin, että olet Porilaissyntyinen. Siellä ovat minunkin juureni. Kovin vitosvoittoista oli seurakuntanuoret minunkin aikanani. Porilla on ollut 'vitosleima' aika syvässä.

Oletko kuullut keitä ovat 'kutoslaiset'. He ovat niitä entisiä vitoslaisia, joille raamit ovat käyneet liian ahtaaksi - heitä on aika paljon.

Sananjalalle
Ensinnäkin kiitos luottamuksesta. Sananleikittelyt ovat minullekin mieluisaa puuhaa. Mitä tulee useampiin blogeihin, siihen minulla ei riitä voimavarat. Yhdessä kotisivussa ja yhdessä blogissa on jo aika paljon ehtimistä.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, Lindqvist on tuttu kyllä, luin jopa hänen romaaninsa joka... no joo, jääköön sanomatta. On hänellä kiinnostavia ajatuksia, viimeiseksi jäi mieleen hänen johtopäätöksensä että pahuus on maailmassa niin olennainen asia että hän oli alkanut kysellä onko Jumalassakin pahuutta. Vai muistanko väärin?

Kutoslaisista en ollut ennen kuullutkaan. Joo, heitä on kyllä paljon. Heillä on blogikin, tai siis sillä porukalla joka on tyystin kääntänyt kelkkansa.

Minä muuten olen varmaan kuvitellut, että sitä viidesläisyyttä oli Porissa ihan vain minun kiusakseni ja sitten kun minä lähdin seurakuntatouhuista kaikki muuttui, mutta eikö se sitten ollutkaan niin :)

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Todellinen syy 'traumaattiseen' nuoruuteesi ei ehkä ollutkaan viidesläisyys. On olemassa toinenkin syy - porilaisuus.