15.1.07

Pesä avara

Pesä avara

Minä kuuntelen
kuka kuusen juurella
kuiskaa

se uskollisesti
muistaa kertoa
missä on asunto,
missä tulemiseni tupa
minne juuret ulottuu
minne henki hetkeksi jää
kun tuhka on laskettu
ja rauha vallitsee

vaan syvempi rauha
on edessä
ja sielun lintu laulaa
yhden hetken
kuusen oksalla
kunnes vaihtaa
pesään avarampaan

osallistuminen runotorstain teemaan - avara.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin,kuinka avara voikaan olla pieni pesä! Hieno oivallus. Se voi olla avarampi kuin hehtaarihalli. Tässä runossa hienosti käytetty vanhoja sanalaskuja hyväksi. Ja runon voi lukea monella tasolla.

Kävin juuri aikaisemmin lukemassa toisen runon ja katsomassa kuvan runotorstain sivulta. Samat kommentit sopisivat tähänkin runoon.

Mutta kuusissa, kuusissa on aina jotain lohdullista, ainainen vihreys, pihkan tuoksu, hämäryys, jonka syliin voi paeta maailman murhehuoneita tai liian kirkkaita valoja, liian kiivasta tahtia. Ja samalla ne muistuttavat paljon suuremmista asioista, siitä mistä elämä tulee ja mihin se on menossa.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Näet kuuset lohdullisena, monet näkevät ne enemmänkin synkkinä tai ahdistavina - kuusissa on metsän syvyys. Sinun tulkintasi on parempi. Metsässä on syli.

Anonyymi kirjoitti...

"Makeasti oravainen"..."Katselee hän maailman piirii, Taisteloa allans´ monta."
Timon laulu Seitsemässä veljeksessä on yksi yksinkertaisuudessaan hienoimpia runoja mitä tiedän.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Mukavaa, jos tämä runo palautti sinulle yhden hienoimmista runokokemuksistasi mieleen.